Taas on se aika vuodesta, jolloin influenssa vyöryy Suomeen tornadon tavoin ja kolkuttelee hyvinkin monen olkapäätä, tai pitäisikö sanoa nenää. Influenssa-aallon aikana on liikkeellä myös useita viruksia. Tauti kaataakin monia vuodepotilaiksi ja sitä useammat aivastelevat päivät pääksytysten. On siten mitä parhain aika aivastusten tarkkailemiseen.
Aivastamistavasta voi Patti Woodin mukaan saada nopeasti selville aivastajan luonteenlaadun. Tosin liian läheinen tarkastelu voi johtaa siihen, että pian on itsekin yksi pärskivistä. Aivastavaan henkilöön kannattaakin pitää riittävää etäisyyttä ja pysytellä roiskeiden kantaman ulkopuolella.
Mitä aivastus on?
Aivastus eli sternumentum on luonteeltaan refleksi, joka johtuu yleensä nenäontelon ärsytyksestä. Ärsykkeenä voi olla esimerkiksi siitepöly, kirkas auringonvalo, kaasu, pippuri tai näin influenssa-aikana nenän tukkinut lima. Ärsyke stimuloi kolmoishermoa, joka on kasvojen tuntohermo ja puremalihasten liikehermo. Hermoimpulssi kulkee kolmoishermoa pitkin aivojen aivastuskeskukseen. Sieltä viesti palaa kasvohermoa pitkin sieraimiin, jotka alkavat erittää nestettä ja täyttyvät. Seuraavaksi hermoimpulssi kulkeutuu hengityslihaksiin. Impulssi saa aikaan syvän sisäänhengityksen, jota seuraa hyvin voimakas uloshengitys. Uloshengityksen aikana kuuluu aivastukselle tunnusomainen ”ätsii”. Tällöin kutinaa aiheuttanut ärsyke poistuu nenästä, ja samalla ilmaan sinkoutuu 100 000 bakteeria jopa 320 kilometrin tuntivauhdilla. Aivastuksen aikana aktivoituvat rinta, vatsa, pallea, kurkku, äänijänteet ja silmäluomet.
