Taas on se aika vuodesta, jolloin influenssa vyöryy Suomeen tornadon tavoin ja kolkuttelee hyvinkin monen olkapäätä, tai pitäisikö sanoa nenää. Influenssa-aallon aikana on liikkeellä myös useita viruksia. Tauti kaataakin monia vuodepotilaiksi ja sitä useammat aivastelevat päivät pääksytysten. On siten mitä parhain aika aivastusten tarkkailemiseen.
Aivastamistavasta voi Patti Woodin mukaan saada nopeasti selville aivastajan luonteenlaadun. Tosin liian läheinen tarkastelu voi johtaa siihen, että pian on itsekin yksi pärskivistä. Aivastavaan henkilöön kannattaakin pitää riittävää etäisyyttä ja pysytellä roiskeiden kantaman ulkopuolella.
Mitä aivastus on?
Aivastus eli sternumentum on luonteeltaan refleksi, joka johtuu yleensä nenäontelon ärsytyksestä. Ärsykkeenä voi olla esimerkiksi siitepöly, kirkas auringonvalo, kaasu, pippuri tai näin influenssa-aikana nenän tukkinut lima. Ärsyke stimuloi kolmoishermoa, joka on kasvojen tuntohermo ja puremalihasten liikehermo. Hermoimpulssi kulkee kolmoishermoa pitkin aivojen aivastuskeskukseen. Sieltä viesti palaa kasvohermoa pitkin sieraimiin, jotka alkavat erittää nestettä ja täyttyvät. Seuraavaksi hermoimpulssi kulkeutuu hengityslihaksiin. Impulssi saa aikaan syvän sisäänhengityksen, jota seuraa hyvin voimakas uloshengitys. Uloshengityksen aikana kuuluu aivastukselle tunnusomainen ”ätsii”. Tällöin kutinaa aiheuttanut ärsyke poistuu nenästä, ja samalla ilmaan sinkoutuu 100 000 bakteeria jopa 320 kilometrin tuntivauhdilla. Aivastuksen aikana aktivoituvat rinta, vatsa, pallea, kurkku, äänijänteet ja silmäluomet.
Aivastus ja persoona
Aivastukseen liittyy paljon taikauskoa. Mikäli henkilö aivastaa kerran, niin sitä pidetään merkkinä jostain hyvästä. Kaksi aivastusta tuo tullessaan pahaa, kolme rakkautta ja neljä aivastusta peräjälkeen merkitsee positiivista rahavirtaa. Mikäli henkilö aivastaa tiistaina, hän tulee suutelemaan vierasta henkilöä. Keskiviikkona tapahtunut aivastus tarkoittaa siitä, että henkilö on saava kirjeen tai tekstiviestin. Mikäli sattuu aivastamaan torstaina, on se enne sitä, että tulevaisuudessa tapahtuu jotain hyvää. Perjantaina aivastetaan suruun. Mikäli henkilö aivastaa lauantaina, hän on näkevä sydänkäpysensä. Sunnuntaina taas ei pahemmin kannata aivastella, koska silloin koko tuleva viikko menee ihan poskelleen.
Yhdysvaltalainen Patti Wood tutki kolmen kuukauden ajan ihmisten aivastelua ja teki tutkimuksen, jossa oli mukana 547 henkilöä. Wood tuli tutkimuksensa avulla siihen tulokseen, että aivastamistapa ilmaisee selkeästi ihmisen luonteen. Tutussa ympäristössä tapahtuva aivastus kuvastaa parhaiten ihmisen todellista persoonaa. Woodin mukaan nimittäin 45 prosentilla ihmisistä on erilainen aivastustapa julkisissa ja vieraissa tilanteissa kuin kotoisissa olosuhteissa. Wood havaitsi, että aivastuksen perusteella voidaan luokitella neljä perusryhmää: mukava, oikeassa oleva, aikaansaava ja intomielinen.
”Mukava” aivastelija aivastaa yleensä vain kerran. Hän on kohtelias ja kääntää aivastaessaan päänsä pois, jotta lähellä olevat ihmiset eivät saisi ylleen pärskähdysmerta. Hän on luonteeltaan lämmin ja ystävällinen. Hän pitää rennosta ilmapiiristä ja kodikkaista paikoista. Tämä henkilö arvostaa erittäin paljon hyviä ystävyyssuhteita. Hän on lojaali, hillitty ja luotettava. Mukava aivastelija pyrkii parhaansa mukaan välttämään konflikteja ja tekee töitä ylläpitääkseen hyviä suhteita kanssaihmisiin. Hän on hyvä kuuntelija, empaattinen, auttavainen ja muita tukeva eli kaiken kaikkiaan erittäin ihana ihminen.
”Oikeassa oleva” aivastelija peittää suunsa aivastaessaan. Woodin mukaan tällainen henkilö on varovainen ja täsmällinen. Oikeassa oleva aivastelija ajattelee hyvin tarkkaan, mitä hän aikoo sanoa. Hän on erittäin huolellinen ja havaitsee virheet, jotka jäävät muilta huomaamatta. Hän noudattaa ohjeita ja säännöksiä kirjaimellisesti ja toivoo, että muutkin tekisivät samoin. Hänellä on paljon ideoita ja ajatuksia, mutta hän ei aina saa itseään kuuluville. Oikeassa oleva aivastelija lukee mielellään kirjoja, jotka saavat hänet ajattelemaan. Hän työskentelee mieluummin yksin kuin ryhmässä. Erakkomaisen luonteensa takia hän viihtyy paljon kotona.
”Aikaansaava” aivastelija pyrkii pidättelemään kaikin keinoin aivastustaan, mutta aivastaessaan hän pamauttaa sellaisen pärskäyksen, että mummotkin lentävät kumoon rollaattoreineen päivineen. Henkilönä tämä pärskähtelijä on suorastaan sairaan nopea, päättäväinen ja aina asian ytimessä. Siinä ei paljon nokka tuhise (oli influenssa tai ei), kun hän on jo saanut työnsä tehtyä. Hän on luonteeltaan selvää johtajatyyppiä ja onkin muiden mielestä joskus hiukan liian määräilevä. Hän pitää fyysisestä ponnistelusta ja sen tuomasta tunteesta. Tämän henkilön ei todellakaan tarvitse turvautua muihin, sillä hän saa aina aikaiseksi. Hän myös arvostaa omia kykyjään, eikä pidä siitä, että häntä kohdellaan epäreilusti.
”Intomielinen” aivastaja on aivastajista se, joka havaitaan kuin iltapäivälehtien lööpit. Kyseinen henkilö nimittäin aivastaa todella isosti tai sitten hän täräyttää eetteriin useiden aivastusten sarjan, joka poistaa vaikut kuuronkin korvista. Tämä aivastelija on karismaattinen johtaja ja vaikuttaja. Häneltä löytyy reilusti mielikuvitusta ja hänen takataskussaan onkin aina muutama lyömätön idea. Hän on intuitiivinen ja kykenee helposti motivoimaan ja kannustamaan muita huippusuorituksiin. Hän arvostaa ihmissuhteita ja pyrkii myös vaalimaan niitä. Intomielinen aivastaja on optimistinen, spontaani ja avoin. Hän artikuloi selkeästi kuin Mette Mannonen ja nauttii suunnattomasti kunnon keskustelusta.
Teksti: Kari Heusala
Kuvat: Shutterstock
Lähde: Shooting the Breeze about Sneezing, Patti Wood