Laurilla on aistiyliherkkyys, joka todettiin jo lapsuudessa. Tuntemattomat eivät asiaa aina ymmärrä – harva on edes kuullut termiä.
Vuoden 2014 tammi-helmikuussa Laurista, 21, alkoi tuntua, että vuosi on alkanut eri tavalla kuin aiemmin.
Televisiossa oli päällä leffakanava. Elokuva oli sallittu kaikille. Siinä kuitenkin oli väkivaltakohtaus.
– En ole yhtään väkivallasta itse kiinnostunut, en pidä sitä hyvänä asiana. Tunne korostui: tuntui kuin paha siinä elokuvassa ottaisi vallan. Rupesi hirveästi ahdistamaan, vaikkei se kohtaus ollut tavallaan kummoisempi. Tuntui, että se otti hirveästi voimille. Pistin television kiinni, en pystynyt katsomaan. Oma mielikuvitus rupesi hirveästi lentämään ja meni vähän aikaa, että sain rauhoitettua itseni, Lauri muistelee.
– En ole pitkään aikaan katsonut elokuvia. Kauhuelokuvia katsoin joskus nuorempana, mutta yhtäkkiä lopetin. En pystynyt enää katsomaan. Oma mielikuvitus ei kestä enää.
Laurilla on aistiyliherkkyys. Se todettiin jo lapsuudessa.
– Lapsuudessa minulla todettiin Aspergeriin liittyvä diagnoosi. Nyt se on muuttunut, minulla ei ole kokonaista Aspergeria tai kokonaista autismia. Lääkäri muistaakseni sanoi, että kyseessä on epätyypillinen autismi Asperger-piirtein, Lauri kuvaa.
– Kun kerroin hänelle erikoisempia harrastuksiani, lääkäri sanoi, että ”sulla taitaa olla vähän erikoisemmat aivot”.
Mitä Lauri sitten harrastaa?
Musiikkia. Kellojen keräilyä. Kylmää.




