Länsimaissa elokuvien suutelukohtaukset eivät paljon hetkauta katsojia, mutta Ugandassa, jossa hellyydenosoituksia ei juuri nähdä, julkinen pussailu on vielä kulttuurinen tabu.
Helsinki African Film Festivaleilla 12.5.–15.5.2011 on teemana naisten äänet. Ugandalaisen ohjaajavierailija Caroline Kamyan, 37, esikoispitkä Imani on yksi festivaaleilla nähtävistä viidestätoista nykyafrikkalaisesta elokuvasta.
Ohjaaja on ylpeä siitä, että Itä-Afrikassa naiset ovat onnistuneet saamaan jalansijaa elokuvateollisuudesta ja pitäneet kansainvälisestikin itsestään isompaa meteliä kuin miehet.
– Ugandassa elokuvateollisuus on vielä nuorta. Teemme elokuvia, joita itse haluamme katsoa. Meillä ei ole vahvaa elokuvien perinnettä, joten olemme vapaita tekemään, mitä haluamme. Emme ole kenellekään mitään velkaa, emmekä matki ketään. Alalla on vielä hyvin vähän naisia, mutta olen optimistinen, että tämä tulee muuttumaan, hän kuvailee.
Nykyafrikkalainen elokuva tarjoaa ohjaajan mielestä helpon kurkistusikkunan länsimaiselle yleisölle siihen, millaista elämä Afrikassa todellisuudessa on. Imanissa katsoja pääsee seuraamaan ugandalaisen hiphop-tanssijan, kotiin palaavan lapsisotilaan ja siskoaan pelastavan palvelijattaren tarinaa.
– Imanissa on hyvin erilaisia ihmiskohtaloita, joita seurataan yhden päivän ajan. Se on kaunis elokuva, Caroline kuvailee.
Kamyan siskokset tekevät elokuvia yhdessä
Caroline on Ugandasta kotoisin, mutta on viettänyt nuoruutensa Keniassa ja opiskellut arkkitehtuuria ja tv-alaa Lontoossa. Jo teininä hän piti kovasti taide-elokuvista ja ulkomaisista elokuvista. Akateeminen perhe puski häntä arkkitehtuurin suuntaan, mutta Caroline päätti toisin.
– Halusin tehdä aina elokuvia. Tulen akateemistaiteellisesta perheestä, ja minua kannustettiin aina sille tielle. Kun pääsin yliopistoon opiskelemaan arkkitehtuuria, ymmärsin, että elokuvat ovatkin sitä, mitä haluan tehdä.
Caroline on työskennellyt Lontoossa BBC:llä, mutta nyt hän on palannut ugandalaisille juurilleen ja tehnyt elokuvan, joka on kerännyt yhdeksän palkintoa kansainvälisesti ja ylittänyt tekijänsä kaikki odotukset.
Caroline tekee siskonsa kanssa jo täyttä häkää uusia projekteja. Siskosten tuotantoyhtiö on nimeltään Kamya Sisters Making Films, eli Kamyan siskokset tekevät elokuvia.
– Agnes on minua vajaan vuoden nuorempi. Siskon kanssa on ihan mahtavaa tehdä töitä, meillä on samansuuntaiset näkemykset elokuvienteosta. Töistä emme riitele juuri koskaan, ja meillä on omat vahvuutemme. Hän miettii enemmän tekstejä kun taas minä olen visuaalisempi.
Esikuvana Sofia Coppola
Caroline laskee kuuluvansa itäafrikkalaiseen uuden elokuvan sukupolveen, joka tekee elokuvia, jotka murtavat rajoja ja yllättävät.
– Minusta on kiinnostavaa tehdä elokuvia ihmisistä. Kahvilassa istuminenkin on jännittävää, kun voi katsella ihmisiä, kuinka he käyttäytyvät ja ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, miettiä mikä innostaa heitä elämässä. Suhteet ja jokapäiväinen elämä on jännittävää. Rakastan Sofia Coppolan elokuvia, kuten Lost in Translationia ja Somewhereä, Caroline kertoo.
Hän sanoo, että elokuvantekijöiden tehtävä on haastaa ja sykähdyttää ihmisiä. Imanissa nähdään esimerkiksi suutelukohtaus, joka on Ugandassa edelleen kulttuurinen tabu.
– Ugandassa ei nähdä julkisia hellyydenosoituksia, siellä ei pidetä kädestä ja suudella kadulla. Suutelukohtaus elokuvassa koettelee sosiaalisia normeja.
Hän ei usko, että suutelukohtauksen näkemisellä on voimaa murtaa kulttuuria ja muokata käytöskoodeja, mutta ainakin se voi tehdä suutelukohtauksista valkokankaalla hyväksyttävämpää.
– Kampala, jossa itse asun, on hyvin moderni, mutta perinteet ovat edelleen hyvin syvällä ihmisissä ja heijastuvat ihmisten käytöksessä, hän kertoo.
Elokuvien tekemisen ohella Caroline opettaa nuorille lyhytelokuvien tekoa. Carolinen perustama Uganda Arts and Media Academy on voittoa tavoittelematon järjestö, joka tarjoaa elokuva- ja tv-alan koulutusta nuorille ugandalaisille.
– Se on vuoden kohokohta, kun vedän koulutuksia. TV-alan koulutusta ei ole saatavilla muualla Ugandassa, joten tällaisia mahdollisuuksia tarvitaan. On ihanaa nähdä, miten nuoret tekevät tarinoistaan elokuvia! hän kertoo lopuksi.
Helsinki African Film Festival (HAFF) Helsingin Andorrassa ja Kiasma-teatterissa 12.–15.5.2011.
Teksti: MTV3/Helmi - Laura Kokko
Kuvat: MTV3/Helmi - Laura Kokko ja HAFF