80 prosenttia suomalaisista joutuu elämänsä aikana selkäongelmien uhriksi. Osalla selkävaiva menee pois ja paranee, mutta toisilla se jää vaivaamaan pidemmäksikin aikaa.
Iskias on yleinen selkävaiva, ja se johtuu usein välilevyn rappeutumisesta. Iskiasta esiintyy noin yhdellä prosentilla koko kansasta.
– Meillä todetaan noin 50 000 iskiaspotilasta vuodessa. Noin 40 prosenttia suomalaisista saa elinaikanaan vaivan. Tämä on tyypillinen ongelma, mutta se ei välttämättä kiusaa sinua ikuisesti, kertoo fysiatrian ylilääkäri, dosentti Olavi Airaksinen Kuopion yliopistollisesta keskussairaalasta.
– Jos epäillään iskiasta, välilevyn pullistuman hoito on yleisesti kivun hoitoa ja kuntoutusta.
Airaksinen muistuttaa, että hyvin pieni määrä selkäpotilaista joutuu leikkauspöydälle.
– 50 000:sta pullistumapotilaasta noin 2 500 joutuu leikkaushoitoon vuosittain. 98 prosenttia kivuista hoituu lääkehoidolla ja erilaisilla kuntouttavilla toimenpiteillä.
Toiminnalliset selkävaivat yleisiä
Suurin osa länsimaisista selkäkivuista luokitellaan toiminnallisiksi kivuiksi. Usein syy selkäkipuihin on selän toiminnan häiriintyminen.
– Mitä teollistuneempiin maihin mennään, eli mitä sivistyneempi maa on, sitä enemmän toiminnallisia selkävaivoja esiintyy, tiivistää Airaksinen.
– Toiminnallinen kipu näyttäisi liittyvän työskentelytapoihin, liikuntatapoihin ja elinolosuhteisiin.
– Passiiviseen elämäntapaan liittyy toiminnallisia selkävaivoja, eli eräänlaisia käyttöhäiriöitä. Jos potilas liikkuu huonosti, tekee töitä istuen tai hänellä on ylipainoa, voi puhua elintasovaivoista. Silloin keskivartalon lihastenhallinta on huonoa, Airaksinen selventää.
Avainsanoja selkävaivoista parantumiseen ovat ylipainon hallinta, lihaskunnon ylläpito sekä elämäntapojen hallinta.
Istuminen tuottaa kipua
– Istuminen on yksi elämäntapaan ja lihaskuntoon liittyvä asia. Huono istumisen ergonomia altistaa selkävaivoille, sillä välilevyn paine nousee istuessa.
Selkävaivaisen on vaikea istua, sillä helpompaa olisi olla makuulla, seistä tai kävellä, mutta makuuta Airaksinen ei suosittele.
– Ei ole hyvä neuvoa, että mene pitkällesi, koska silloin välilevy ja lihakset rappeutuvat. On todettu, että kun iskiaspotilaita laitettiin pitkälleen, kahden viikon lepojakson jälkeen heidän liikkumisensa oli hitaampaa.
– Se on sama asia kuin silloin, kun potilaalle laitetaan kipsi. Lihaksia ei voi aktivoida makuutilassa, ja jo kolmen päivän jälkeen ne alkavat surkastua.
Lyhytaikainenkin lepo alkaa rappeuttaa lihaskuntoa. Kunnon palauttamiseen tarvitsee tupla-ajan.
– Kunto menetetään nopeammin kuin se saavutetaan.
Työpiste kuntoon
Airaksinen muistuttaa, että toimistoergonomisia ratkaisuja on jo tehty. Työtasojen korkeuksia voi jo joissakin työpaikoissa säätää, mikä mahdollistaa työskentelyn seisoma-asennossa.
– On myös valmistettu erilaisia istuimia ja satulatuoleja, joissa on mahdollista istua puoli-istuvassa asennossa. Silloin lonkan ja vartalon kulma on tylppä, ei suora.
Vartalon ja lonkan kulmalla onkin valtava merkitys välilevyyn ja sen kuntoon.
– 60–70-luvulla eräs ruotsalainen tutkija tutki, että mitä suuremmassa kulmassa henkilö istui, sitä kovempi paine hänen välilevyynsä kohdistui.
Oma uni kuntoon
Airaksinen on toimittanut oppaan, jossa kerrotaan selkäkivusta ja sen hoito-ohjeista. Opas sisältää omatoimisia jumppaohjeita, venytysohjeita ja vahvistusohjeita. Siinä neuvotaan myös istumiseen ja nukkumiseen liittyviä asioita.
Airaksinen painottaakin, että istuimen lisäksi myös vuode kannattaa tarkistaa.
– Osa potilaista kärsii unihäiriöistä. Selkävaivaisen paras nukkuma-asento on joko selin tai kyljellään. Vatsallaan maatessaan selkäranka joutuu kiertoasentoon, ja se usein lisää rasitusta rankaan. Kylkimakuulla vuoteen tulee olla riittävän tukeva, jotta ranka pysyy lepoasennossa.
Kuvat: Colourbox
Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer