3.4. Värit puutarhassa

Kasvikunnanhallitseva väri on vihreä, joka esiintyy puutarhassakin monin eri sävyin. Eniten kasvit vaikuttavat kuitenkin katsojaan kukintojensa kautta. Kukilla puutarhaan saadaan yhtä hyvin ihastuttavia väriläikkiä kuin hillittyjä värikokonaisuuksiakin. Jokainen kukkaryhmä antaa puutarhaan ja sen tunnelmaan oman, ainutlaatuisen leimansa. Varjoisaan paikkaan istutettavan kasvillisuuden pääpaino on kylläkin lehtimuodoissa ja vihreän eri sävyissä, mutta aurinkoisemmassa paikassa voidaan toteuttaa hyvinkin iloisesti räiskyviä värikimaroita.

Mikäli värien käyttö ja niiden yhdisteleminen toisiinsa tuntuu hankalalta, voi turvautua värioppiin ja sen lainalaisuuksiin. Tutkimalla vanhastaan tuttua työkalua, väriympyrää jokainen pääsee nopeasti perille siitä, millaisia tunnelmia eri värit keskenään luovat. Valkoinen ryhmä tai ryhmä, jossa värit sointuvat sävy sävyyn viestii hillittyä eleganssia, vastaväreistä toteutettu on puolestaan pirteän eloisa.

Värejä ei tarvitse olla paljon, jotta asetelmaan saadaan dramaattisuutta. Tehokkaan näköisen istutusalueen saa aikaan esimerkiksi väreillä vihreästä sinisen kautta harmaaseen. Kun näiden joukkoon lisätään harmaita, yksivuotisia kasveja ja oikein syvänpunainen daalia, kokonaisuus on todella säväyttävä.

Sateenkaaren värit väriympyrästä

Kun aletaan valita kasveja perennapenkkiin, sormi menee helposti suuhun. Minkälaiset värit sopivat yhteen? Käyttökelpoinen apuväline on perinteinen väriympyrä. Siinä ovat kaikki sateenkaaren värit tietyssä järjestyksessä. Kolme perusväriä – keltainen, sininen ja punainen – hallitsevat kukin yhtä ympyrän kolmannesta. Näiden välissä ovat sekoitusvärit kuten oranssi keltaisen ja punaisen välissä. Sävyjä keltaisesta punaiseen pidetään lämpiminä ja sinisestä vihreään kylminä.

Musta ja valkoinen puuttuvat ympyrästä – eihän niitä löydy myöskään kasvien väreistä! Kasvien valkoinen väri syntyy yksinkertaisesti terälehden päällä olevista ilmakuplista, joita on niin paljon, että ne heijastavat kaiken valon takaisin.

Väriympyrää voidaan käyttää monella tavalla. Vastaväriympyrässä keskipisteen kautta kulkeva halkaisija osoittaa vastakkaisella puolella olevia värejä – niin sanottuja vastavärejä. Jos tätä halkaisijaa kääntää kompassineulan tavoin, se osoittaa aina uusia vastaväripareja. Vastaväristen kukkien istuttaminen vierekkäin – esimerkiksi tummansiniset orvokit ja kullankeltaiset keväänvuohenjuuret tai punahattu ja lemmikki – saa aikaan erityisen voimakkaan ja eloisan vaikutelman.

Vastavärejä on usein jo yhdessä ainoassa kasvissa. Hyvä esimerkki on unikko, jolla on hohtavan punaisten kukkien taustana lehtien vihreä.

Kun väriympyrän sisään piirretäänkin halkaisijan asemesta tasasivuinen kolmio, sen kärkien kohdalla olevat värit ovat hyvin erilaisia. Kolmiota kiertämällä yhdistelmiin saadaan aina uudenlaisia vaihtoehtoja. Kolmisointu syntyy esimerkiksi perusväreistä, sinisestä, keltaisesta ja punaisesta. Puutarhassa tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi kultapiiskua, punahattua ja loistosalviaa.

Tällaisen yhdistelmän kanssa on syytä olla varovainen. Tulos on monen mielestä räikeä. Yhdistelmä muuttuu kuitenkin heti hienostuneeksi, kun värejä murretaan hiukan ja valitaankin esimerkiksi hennon ruusunpunainen pioni, lehmuksenkeltainen poimulehti ja vedensininen ritarinkannus.

Väriympyrästä voidaan myös käyttää vain osa. Pienemmissä istutuspenkeissä voidaan käyttää sen neljännestä, jolla saadaan aikaan rajoituksesta huolimatta hyvinkin eloisa penkki. Suurempaan penkkiin siirryttäessä voidaan käyttää väriympyrän puolikasta.

Lämpimistä väreistä syntyy eloisia kasviryhmiä. Esimerkiksi ryhmä kullankeltaisia valtikkanauhuksia, tulppaaneja, keltaisia ja oransseja tarhapäivänliljoja ja unikoita muodostaa herkullisen kokonaisuuden.

Viereiset värit ovat erityisen aistikaita. Lilan väriset mirrinmintut, violetit jätti- ja ukkolaukat sekä aniliininpunaiset pensasruusut sopivat hyvin yhteen.

Kun istutusalueelle halutaan kasveja, jotka kukkivat vaaleanpunaisin tai -sinisin kukin, kannattaa aina muistaa hortensia "Endless Summer". Se on pensas, joka käyttäytyy Suomessa kuitenkin perennan tavoin – paleltuu talven tullen maata myöten ja lähtee taas keväällä kasvamaan siitä. Sen hienous on siinä, että se kukkii viikkotolkulla. Kukkien väri riippuu maan happamuudesta: happamalla maalla ne ovat sinisiä, emäksisellä hempeän vaaleanpunaisia.

Vanha ja suojainen pihamiljöö

(Pioni 3.4.2007)