25-vuotias Viimeiset kiusaukset palasi Aholansaareen

Tunnelma on ainutkertainen ja käsinkosketeltava, kun Martti Wallénin Paavo käy kuolinkamppailuaan oopperan ensimmäisessä kohtauksessa. Hän makaa vuoteella taustallaan pirtti, jossa todellinen Paavo Ruotsalainen (1777-1852) eli ja kuoli.

Eilisessä kenraaliharjoituksessa aplodeista ei ollut tulla loppua Paavon virren vaiettua parituntisen esityksen päätteeksi. Katsomossa oli paljon körttiläisiä, joille virren sanoma on paljon läheisempi kuin tavalliselle oopperayleisölle. Körttivirret kaikuivat vielä laivarannassa, jossa yleisö odotti vesimatkaa saaresta mantereelle. Oopperan kantaesityksestä on kulunut 25 vuotta.

Satu Vihavaisen suururakka

Produktion toi Aholansaareen nilsiäläissyntyinen oopperalaulaja Satu Vihavainen, joka vetää synnyinkunnassaan Satua vai totta -musiikkifestivaalia. Haaveesta tuli totta seitsemän vuoden kypsyttelyn jälkeen.
-Mieheni Ilkka Vihavainen keksi alun perin idean Paavon pirtissä 1993. Kaksi vuotta sitten sitä päästiin valmistelemaan toden teolla, Satu Vihavainen kertoo. Basso Ilkka Vihavainen laulaa oopperassa Seppä Högmanin roolin.

Satu Vihavainen on itse paitsi tapahtuman taiteellinen johtaja, myös Paavon vaimo Riitta. Hän sanoo, ettei raskas kaksoisrooli väsytä.
-Tätä tehdään rakkaudella. Rakkauden lisäksi on tarvittu rahaa. Tuotanto maksaa lähes kaksi miljoonaa markkaa, josta noin puolet on saatu EU:n aluekehitystukena. Tuesta saatiin lopullinen päätös vasta viime talvena.

Åke Lindmanin ensimmäinen ooppera

Taiteellinen johtaja houkutteli ohjaajaksi lukemattomista filmeistä ja näyttämötöistä tutun Åke Lindmanin, jolle työ oopperan parissa oli ensimmäinen.
-En ole nähnyt koskaan Viimeisiä kiusauksia. Se oli vain hyvä asia, Lindman sanoo.

Oopperan ammattilaiset, kuten Martti Wallén, sanovat ohjaajan tuoneen uutta, nimenomaan filmillistä näkemystä. Wallénilla jos kenellä on teoksesta kokemusta: hän on esittänyt Paavoa yli 130 kertaa. Lindman tutustui perusteellisesti Paavo Ruotsalaiseen ja herännäisyyteen kirjallisuuden avulla.
-Oli se kova ukko, hän luonnehtii herännäisjohtajaa.

Söderblomin kypsynyt tulkinta

Kapellimestari Ulf Söderblom johti oopperan kantaesityksen Kansallisoopperassa syksyllä 1975. Teoksen voittokulun alkuvuosina hän johti sen Savonlinnassa ja seitsemässä ulkomaisessa oopperatalossa.
-Tuntuu oikealta palata tänne. Viimeisten kiusausten tekeminen juuri Aholansaaressa on suuri elämys, Söderblom sanoo. Hän johti teoksen viimeksi 17 vuotta sitten.

Nyt kapellimestarin puikkoa tottelee vahvistettu Kuopion kaupunginorkesteri.
-Vuoden 1983 jälkeen olen saanut kypsyä, varttua ja viisastua. Löydän teoksesta sellaista, mikä ennen jäi partituuriin, hän sanoo.
-Kokkosen partituuri on rikas ja tiivis. Se on mestariteos, jossa ei ole mitään liikaa.
Söderblom on tyytyväinen myös oloihin eli 750 katsojan telttaan.
-Akustiikka on hyvä ja kontakti orkesterin ja laulajien välillä toimii.
(STT)