Maria Åkerblom (1898−1981) oli aikansa kohuhenkilö, jonka skandaalinkäryinen elämä herätysliikkeen johtajana ja unissasaarnaajana hämmästyttää yhä.
Maria Åkerblomin elämänura taitavana manipuloijana käynnistyi jo nuorella iällä. Tammisaaren kupeessa syntynyt tyttö alkoi kertoman mukaan nähdä 14-vuotiaana enneunia ja saarnata unissaan.
Toiminta oli jo tässä vaiheessa suunniteltua.
− Åkerblom väitti syntyneensä vuonna 1900, mutta oikeasti hän syntyi vuonna 1898. Nuorempana esiintyminen oli hänelle eräs tapa saada ihmetystä aikaan. Hän myös pukeutui nuoreksi tytöksi, Åkerblomin elämään perehtynyt professori Gustav Björkstrand kertoo.
Sana erikoisesta tytöstä alkoi levitä. Åkerblom ryhtyi saarnaamaan julkisesti varsin huomiota herättävällä tavalla. Alkuvaiheessa hänellä oli mukanaan sänky, jopa kirkossa.
Nuori saarnaaja antoi seurakunnan odotuttaa itseään 15 virren ajan, kunnes hän nousi sängystä hiljalleen pystyyn ja jäi seisomaan niille sijoilleen.
− Hänellä oli päällään lakana, joka putosi vähitellen pois. Saarnan jälkeen hän sai "kohtauksen" ja putosi takaisin sänkyyn, Björkstrand kuvaa Åkerblomin teatraalisia käytäntöjä.
Liike syntyy
Vuonna 1918 Suomea ravisteli ankara sisällissota. Ihmiset etsivät elämäänsä jotain pysyvää, johdatusta ylhäältä. Åkerblom iski kultasuoneen esiintymällä henkilönä, jolla oli suora yhteys Jumalaan.
Saarnaaja otti haltuunsa Kokkolassa syntyneen herätyksen ja perään nuorten kristillisen yhdistyksen.
− Yhdistyksen ympärille hän kokosi liikkeen, joka kyllä kuului kirkkoon, mutta silti eristäytyi muusta uskonnollisesta toiminnasta.
Lahjakas saarnaaja keräsi ympärilleen epävakaissa oloissa seuraajakunnan, joka luotti häneen lähes sokeasti.
Oikeudenkäyntiä pakoon
Åkerblomin vaikeudet lain kouran kanssa alkoivat jo Kokkolassa vuoden 1920 alussa, kun hän joutui syytteeseen renkinsä pahoinpitelystä. Saarnaaja ei voinut sietää ihmisiä, jotka esiintyivät tavalla, jota hän ei voinut hyväksyä.
− Hän käytti väkivaltaa, hyvin voimakastakin, näitä ihmisiä kohtaan, Björkstrand sanoo.
Kaksi vuotta myöhemmin Åkerblom ampui yleisellä tiellä maanviljelijä Frans Hongaa kohti varoittaakseen häntä. Selkkaus johti vuoden 1923 alussa suureen väärävalaoikeudenkäyntiin, jossa oli 200 todistajaa puolesta ja vastaan.
− Åkerblom ja noin 270 hänen kannattajaansa muuttivat kesällä 1923 pois Kokkolasta kohun keskeltä. He olivat matkalla Palestiinaan, mutta jäivät kuitenkin Helsinkiin, koska Åkerblom ja hänen palvelijattarensa joutuivat kiinni myymälävarkauksista.
Ahdasta elämää kolhoosissa
Åkerblomin johtama kannattajajoukko asettui asumaan Villa Toivola -nimiseen huvilaan. Entiset maanviljelijät ahtautuivat pieniin tiloihin, jopa kymmenen henkeä per huone.
− Eivät he kyseenalaistaneet järjestelyä mitenkään. Åkerblom oli heille Jumalan lähettiläs. He tekivät kaikkensa sen puolesta, että Åkerblomin tahto toteutui, koska se oli Jumalan tahto.
Saarnaaja ja lahkonjohtaja herätti ihmetystä myös Uudellamaalla. Tuhannet ihmiset kerääntyivät kirkkoihin ja muihin tiloihin kuulemaan häntä. Totuus karismaattisesta johtohahmosta ei paljastunut suurelle yleisölle.
Pitkä vankeustuomio
Oikeussotku jatkui, kun Åkerblomin puolesta todistaneita vastaan nostettiin syytteitä väärästä valasta sekä Helsingissä että Kokkolassa. Nimismies Venelius oli palaamassa kesällä 1924 moottoriveneellä kesämökiltään kaupunkiin, kun hänet yritettiin raivata pois tieltä ampumalla.
− Sisäasianministeriö suoritti suuren selvityksen, jonka seurauksena koko liikkeen johto joutui vastuuseen vääristä valoista, murhayrityksestä ja kannattajien omaisuuden ottamisesta, Björkstrand kertoo.
Pisimmät tuomiot saivat Åkerblom ja hänen uskollisin kannattajansa Vartiovaara, jotka ensin tuomittiin 15 vuoden vankeuteen.
− Myöhemmin korkein oikeus alensi tuomiot Åkerblomin kohdalla kahdeksaksi vuodeksi ja Vartiovaaralla kahdeksitoista vuodeksi. Oikeus katsoi, ettei Åkerblom ollut vastuussa kaikesta, koska hän oli henkisesti niin epätasapainossa.
Uskonnon mahti
Åkerblom palasi vapauteen vuonna 1933 yritettyään karata useaan kertaan. Vankilan muurien ulkopuolella saarnaaja sai huomata, että kaksi kolmasosaa liikkeen kannattajista oli hylännyt johtajansa. Vain uskollisimmat kannattajat pysyivät hänen rinnallaan.
− 1960−1970-luvuilla hänelle tuli pahoja ongelmia alkoholin kanssa. Loppuvaiheessa terveys meni täysin.
Åkerblom menehtyi vuonna 1981. Saarnaajan legenda elää yhä. Björkstrand käy tarkkaan läpi kohunaisen vaiheet pian ilmestyvässä teoksessaan, jota varten hän haastatteli noin 200 ihmistä. Mukana on myös oikeusmateriaalia kyseiseltä ajalta.
− Kyseessä on tieteellinen totuus asiasta, niin uskomaton kuin se onkin. Uskonnon varjolla voi saada ihmisiä tekemään mitä tahansa, ja Åkerblom on hyvä esimerkki siitä. Tällaisia liikkeitä esiintyy aika ajoin. Siinä yksi syy, miksi halusin kirjoittaa tämän kirjan.
− On ihmisiä, jotka vielä tänäkin päivänä puolustavat Åkerblomia hyvin voimakkaasti, Björkstrand lisää.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen