Meren rannalla, ihastuttavalla niemekkeellä sijaitsevan kesämökin oleskelualueen läheisyydessä olevan kivikon ilme on tylsä. Alueella on isäntäväelle mieluisa kahdenistuttava penkki, jossa he mielellään nauttivat niin aamukahvista kuin eteen avautuvasta maisemasta. Ongelmana on se, että penkin luokse on vaikea päästä, koska sen edessä on hankalasti ylitettävä kivikko.
Ongelma ratkaistaan raivaamalla kivikosta pois pari suurta ja jokunen pienempikin kivi sekä tekemällä niiden tilalle kunnon polku. Polun aineksena käytetään koristesoraa tuomaan vaihtelua luonnonkiveen.
Kokonaisuuteen saadaan lisää sekä ilmettä että korkeutta kesäkukkaistutuksilla, jotka tuovat kaunista väriä kivien lomaan. Istutuksissa käytetään erilaisia ruukkuja ja katseenvangitsijoiksi nostetaan pari kartiomaista köynnöstukea.
Suunnittelussa otetaan huomioon muun muassa paikan pienilmaston vaikutus kasvivalintoihin, sillä alue sijaitsee niemen eteläpuolella aivan rantaviivan tuntumassa. Tällaista kivikkotarhaa ei kuitenkaan voi suunnitella paperilla alusta loppuun millilleen valmiiksi, vaan se saa lopullisen muotonsa vasta työn edetessä, koska kivet ovat niin eri muotoisia ja kokoisia.
Lopuksi tiedossa on myös ylimääräinen bonus. Hiukan sivummalle pystytämme luonnon ja puutarhurin ystäväksi uudenaikaisen kompostikäymälän.
Kivenkolot sekä välit puhdistetaan ja isot kivet vyörytetään kangilla sivuun. Vyörytys vaatii miehen mitalla paitsi raakaa voimaa, myös annoksen äänekästä ähinää ja puhinaa. Pienemmät kivet siirretään tukemaan tulevien istutusalueiden reunoja.
Polun pohja tasataan ja asetellaan sen päälle maisemointikangas, etteivät kivet pääsisi kulutuksessa sekoittumaan maapohjaan. Kankaan päälle levitetään koristekivikerros, jolloin se erottuu paremmin edukseen ympäristöstään.
Erivärisiä ja -kokoisia kivimateriaaleja käytetään myös muualla kohentamaan alueen ilmettä. Isompi kiviaines levitetään penkin alle ja sen eteen. Myös ruukuille laitetaan kivet alustaksi.
Istutusalueiden alle ei tällä kertaa laiteta suodatinkangasta, koska pohja on niin karu. Rikkakasveilla ei ole juuri mahdollisuuksia tunkeutua sen läpi. Istutusastioiksi valitaan iso, sininen ruukku sekä pari pienempää peltistä astiaa jotka sopivat värinsä puolesta hyvin yhteen penkkien ja pöydän kanssa. Peltiastioiden päälle kiinnitetään köynnöstuet, jolloin niistä saadaan todella näyttävät katseenvangitsijat.
Sinisen ruukun pohjassa on todella isot ja hyvät reiät liian kastelu- tai sadeveden poistumista varten. Niiden päälle asetetaan ennen kasvualustan lisäämistä pienet kivet, jotka estävät mullan valumisen ruukusta poistoveden mukana.
Täydellisenä pakettina toimitettu kompostikäymälä on vaivaton asentaa. Kätevä nikkari pystyttää tietysti itse seinät ja katon sen ympärille, mutta kiireisemmälle tai omista taidoistaan epävarmemmalle on tarjolla helpompikin vaihtoehto. Työtä helpottaa elementeistä koottava, juuri tälle käymälälle mitoitettu huussirakennus, jonka pystyttäminen onnistuu vaivattomasti jokaiselta.
Kompostisäiliö voidaan asettaa suoraan kantavalle maapohjalle, ei kuitenkaan lautalattialle, sillä alaluukusta saattaa valua tahraavaa suotonestettä. Tuuletusputki johdetaan istuinkannesta suoraan katolle siten, että putken pää yltää rakennuksen harjan yläpuolelle. Tuuletusputken päähän asetetaan paketin mukana tullut hattu.
Kompostikäymälän pohjalla on nesteenerotuslevy, jonka tarkoituksena on poistaa suotovesi. Levy on muistettava asettaa oikein päin. Käymälän toisessa kyljessä on nesteenpoistoreikä, jossa on valmiina messinkikierre. Reikään kierretään mukana tullut letkuyhde, johon letku asetetaan.
Letkun toinen pää johdetaan pakkaukseen sisältyvään kanisteriin. Kanisteri upotetaan maahan sillä tavalla, että letkusta tuleva suotoneste pääsee vapaasti valumaan kanisteriin. Kanisterin voi myös korvata pienemmällä astialla tai haihdutusaltaalla, jos maaperän kaivaminen on vaikeaa esimerkiksi kalliomaastossa.
Kun kaikki osat ovat paikallaan, käymälä voidaan ottaa käyttöön. Pohjalle laitetaan aluksi noin viiden sentin kerros komposti- ja huussikuiviketta. Istuinkannessa oleva korvausilmaventtiili avataan kesä-asentoon. Kompostisäiliön seinässä on säädettävä ilmanvaihtoventtiili, jonka kautta komposti saa happea. Se pidetään kesäaikana täysin auki.
Kompostikäymälään voidaan viedä kaikki mökillä syntyvä biojäte. Seuraavana kesänä puutarhurilla on käytössään omasta takaa luonnonmenetelmällä tuotettua herkkumultaa.
Asukkailla ei ollut toiveita kasvien värimaailman suhteen, joten valitsemme ruukkuihin ja kivien lomassa sijaitseviin pieniin istutusalueisiin keltaisia, punaisia ja oransseja kukkia elävöittämään aurinkoista ja kivikkoista paikkaa. Ne ovat kaikki kuivuutta hyvin kestäviä ja vain erityisen pitkien kuivien kausien jälkeen niille voi halutessaan antaa kastelulla hiukan ensiapua.
Ruukkuistutuksille on ehdottomasti käytettävä aina parasta mahdollista kasvualustaa, sillä ne joutuvat paljon kovemmalle rasitukselle kuin avomaalla kasvavat kasvit. Kun niitä uusitaan keväällä, kasvualusta on aina vaihdettava.
Kasvit istutetaan samaan syvyyteen, kuin ne ovat olleet taimistolla. Multaa ei saa tiivistää liikaa, ja paras tapa on taputella se käsin taimien ympärille.
Yksivuotiset kasvit
Peikonkakkara (Chrysanthemum paludosum)
on 20 cm korkea, valkoisin kukin kukkiva ryhmäkasvi, joka on erittäin hyvä reunakasvi. Se viihtyy parhaiten aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa. Aurinkoisilla ja lämpimillä paikoilla - ja ennen kaikkea ruukkuistutuksissa - se vaatii kastelua.
Marketta (Chrysanthemum frutescens)
on monivuotinen kasvi, jota käytetään kesäkukan tapaan. Sitä voi talvettaa hallattomassa ja valoisassa paikassa. Marketta on komeimmillaan auringossa sekä ravinteikkaassa, kuohkeassa ja multavassa kasvualustassa. Se vaatii kastelua ja kuihtuneiden kukkien poistamista.
Kirjomaahumala (Glechoma hederacea ´Variegata ´)
Pitkiä rönsyjä tekevä kirjomaahumala on oivallinen peittokasvi. Ruukkuistutuksissa sen versot pehmentävät istutusastiaa, syksyllä sen voi istuttaa maahan ja keväällä ottaa taas uudelleen käyttöön.
Hopeakäpälä (Helicrysum petiolare)
Hopekäpälää käytetään lehtiensä koristeellisuuden takia. Se istutetaan aurinkoiselle paikalle ja tarvitsee kevyehkön ja hyvin salaojitetun kasvualustan. Se on hyvä reunakasvi, joka ei vaadi erityistä hoitoa.
Kanariankrassi (Tropaelum peregrinum)
on yksivuotinen, korkeaksi kasvava köynnöskasvi, joka kukkii runsain keltaisen kukin. Viihtyäkseen se tarvitsee multavan ja ravinteikkaan kasvualustan, joka sijaitsee auringossa tai puolivarjossa. Hoidoltaan helppo krassi tarvitsee tuen, jonne se voi ulottaa versonsa.
Persilja (Petroselinum crispum)
Tätä kaksivuotista maustekasvia viljellään yksivuotisena. Se viihtyy useimmilla maalajeilla, mutta parhain kasvualusta on multava, ravinteikas ja kostea.
Monivuotiset kasvit
Sinikataja (Juniperus squamata)
Sinivihreä, Etelä-Suomessa menestyviä kataja. Viihtyy aurinkoisella ja kuivahkolla kasvupaikalla.
Siperianunikko (Papaver croceum)
on yleinen 10-30 senttiä korkea kukkaketojen ja kivikoiden itsekylväytyvä kasvi. Kukkavarsien leikkaus edistää uutta kukintaa.
Sininata (Festuca cinerea)
on sinivihreä, mätästävä heinä, joka tulee noin 30 senttiseksi. Pärjää vähäravinteisessa maassa mutta tarvitsee kasvurauhan.
Levisia (Lewisia)
Tämä hieman talvenarka kasvi sopii parhaiten aurinkoisiin kivikkoryhmiin. Kasvualustaksi sopii salaojitettu, hapahko hiekansekainen savimulta. Kasvin tyvelle on myös hyvä laittaa karkeaa hiekkaa sillä se on arka, etenkin syyskosteudelle. Kasvusto suojataan talveksi.
Rantalaukkaneilikka (Armeria maritima ´Alba ´)
Paahteessa viihtyvä rantalaukkaneilikka ei nimestään huolimatta ole mikään neilikka. Kasvupaikakseen se tarvitsee vettä läpäisevän, kuivan tai tuoreen maaperän. Se leikataan kukintakauden loputtua, jottei kasvi siementäisi. Lumettomina talvina rantalaukkaneilikka peitetään kevyesti havuilla. Kun kasvusto alkaa vuosien päästä kaljuuntua, kasvit otetaan ylös, jaetaan ja istutetaan uudelleen.
Karpaattienkello (Campanula carpatica)
on 20-30 cm korkea, suositeltava ja pitkään kukkiva kivikkotarhojenkasvi, joka menestyy aurinkoisella, lämpimällä ja hyvin läpäisevällä kasvupaikalla. Kasvia on suojattava etanoilta ja kasteltava ainoastaan kuivina kausina. Leikataan pääkukinnan jälkeen.
Timjami (Thymus vulgaris)
on matala monivuotinen, itsestään kylväytyvä maustekasvi. Sille riittää kasvupaikaksi vähäravinteinen, melko kuiva ja aurinkoinen alue. Kasvualustan tulisi olla kalkkipitoinen. Talvehtimisen varmistamiseksi kasvusto kannattaa suojata heti maan routaannuttua.
Mirrinminttu (Nepeta faassenii)
on paahteisen ja lämpimän kasvupaikan pitkään kukkiva perenna. Maaperän tulee olla kuiva tai tuore, mutta ei märkä talvella. Lannoitetaan silloin tällöin keinolannoitteilla. Varret leikataan ensimmäisen kukinnan jälkeen puoliväliin, jonka jälkeen kasvu tuuheutuu ja kukinta uusiutuu. Parhaimmillaan kivikkopuutarhoissa sekä sorapihoissa.