18.4.2004 Vanhan torpan pihapiiri rajataan aidalla

Aikanaan Kiialan kartanoon kuulunut viehättävä torppa ja sen pihapiiri ovat peräisin 1600-1700-luvulta. Sen sijainti Kuninkaantiellä lähellä Porvoota sai venäläiset sotilaat pitämään torpassa 1800-luvun alussa kestikievaria, jossa juotettiin niin hevoset kuin miehet. Alkuperäinen torppa tuhoutui palossa 1700-luvulla ja nykyinen rakennettiin saman vuosisadan lopulla. Nyt omistaja haluaa rajata pihapiirinsä selkeästi mutta kuitenkin vanhaa kunnioittaen. Niinpä aita ja portti suunnitellaankin siten, että ne täydentävät menneen ajan tunnelmaa huokuvaa kokonaisuutta.

aidan naulaus aidan naulausMTV/FCC oy

Aitatoppina käytetään 100x100 mm kestopuuta. Tolpat upotetaan maahan 2,5 m välein ja varmistetaan teräskengillä. Tolppien ylä -ja alareunaan naulataan 50x100 mm vaakajuoksut. Niihin kiinnitetään naulapistoolilla 130 cm korkeat pystylaudat, jotka ovat 100x22 tasakanttista raakalautaa.

portin kokoaminen

Työn helpottamiseksi iso porttiaukko kootaan valmiiksi maassa, josta se nostetaan kokonaisena paikalleen. Asento tarkastetaan huolellisesti vatupassilla ja mittanauhalla ja pystytolpat tuetaan tilapäisesti laudoilla, jotta ne pysyvät varmasti pystysuorassa siihen asti, kunnes valu on kuiva. Kuopat täytetään sementillä.

sementtiä

Aidanpylväille kaivetaan tarvittava määrä kuoppia. Aidan suoruus varmistetaan linjalangalla.

portti porttiMTV/FCC oy

Porttiin tehdään kaksi puoliskoa, kumpikin 125 cm leveä ja 130 cm korkea. Suorakaiteen muotoiset rungot kootaan valmiiksi työalustalla ja vahvistetaan vinottain kulkevilla tukilaudoilla. Pystylaudat naulataan paikalleen. Ne ovat samaa materiaalia kuin aidassa, joten portti saa yhtenäisen ulkoasun sen kanssa.

aidan maalaus

Aita maalataan punamullalla samaan sävyyn kuin torppa. Portteja sekä porttiaukon kehystä halutaan korostaa, joten ne maalataan valkoiseksi. Punamultamaali tarttuu erityisen hyvin juuri tällaiseen höyläämättömään raakalautaan. Se on vesiohenteinen, tuoksuu hyvältä - ja on vielä kaiken lisäksi edullista. Yksi maalikerros riittää: litralla saa valmista pintaa n. 4-5 m2.

valmis aita

Jos suinkin mahdollista, laudat kannattaa työn helpottamiseksi maalata ensin ja kiinnittää vasta sen jälkeen aidan juoksuihin.

Istutukset

Ennen istutuksia paikalla kasvanut, liian paljon tilaa vievä tatar siirretään tontin reunalle takapihalle. Tälle paikalle se on aivan liian suuri ja hallitseva. Tilalle valitaan tulikuusama, kultaköynnöskuusama, juhannusruusu ja punalehtiruusu.

Köynnökset:

Köynnökset istutetaan portin pilareiden tyvelle: toiseen tulikuusama (Lonicera brownii ´Dropmore Scarlet´). toiseen kultaköynnöskuusama (Lonicera x tellmanniana). Ne istutetaan vinoon pilareita päin, jotta niiden on helppo lähteä kasvamaan tolppia pitkin. Köynnöskasvit on syytä istuttaa huolellisesti, sillä muutoin ne ennen pitkää tuhoutuvat helposti! Köynnöskuusamat istutetaan entiseen syvyyteen tai hieman syvemmälle. Versoja lyhennetään haaroittumisen sekä juurtumisen parantamiseksi.

Porttiaukon tolpat ovat köynnöksille hyvä paikka. Alussa ne tuetaan kuitenkin väliaikaisesti narulla, kunnes ennen ne ovat saavuttaneet riittävän korkeuden. Näin köynnösten kasvavat versot pääsevät kiinnittymään varsinaiseen tukirakennelmaan - tässä tapauksessa porttiaukon yläjuoksuihin. Rehevöityäkseen ne tarvitsevat lannoitusta sekä kastelua keväällä; usein myös kesällä.

Taimen ympärillä olevaa maata ei kannata polkea jalalla, sillä silloin maa tiivistyy liikaa. Paras väline tässä työssä ovat hellät kädet.

Punalehtiruusu:

Punalehtiruusu (Rosa glauca) punaisine versoineen ja harmaine lehtineen sopii hyvin torpan ja aidan henkeen. Sille kaivetaan noin kuudenkymmenen sentin kokoinen kuoppa, jonka pohjalle laitetaan hyvää multaa. Kuoppaan on hyvä lisätä kasteluvettä. Ruusu istutetaan 10-15 cm maanpinnan alapuolelle, millä varmistetaan sen talvehtiminen. Lopuksi kastellaan huolellisesti.

Juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ´Plena´) istutetaan samalla lailla kuin punalehtiruusut.

Kasvien hoito

juhannusruusun istutus

Sekä punalehtiruusu että juhannusruusu ovat paitsi kestäviä aina VII vyöhykkeelle saakka, myös kasvupaikka- sekä hoitovaatimuksiltaan vaatimattomia. Juhannusruusu viihtyy auringossa, mutta punalehtiruusu menestyy varjoisammassakin paikassa - silloin sen kukinto jää heikommaksi.

Tulikuusama menestyy vyöhykkeillä I-II ja vaatii viihtyäkseen aurinkoisen, ravinteikkaan, syvämultaisen ja kalkitun kasvupaikan. Hoidoksi riittää useimmiten tiheän oksiston harventaminen, mutta se kestää myös voimakkaamman kevätleikkauksen.

Eteläisimmässä Suomessa menestyvä kultaköynnöskuusama vaatii suojaisan, aurinkoisen ja lämpimän kasvupaikan. Kasvualustan on oltava hyvä ja hieman savipitoinen. Istutettuja taimia kastellaan kunnes ne ovat juurtuneet.