"Se tuntui niin ihmeelliseltä. Miksi ihmeessä minut sinne kutsuttaisiin?"
Näin mietti 91-vuotias sotaveteraani Hannes Tuovinen, kun postilaatikosta löytyi kutsu Linnan juhliin.
Hän ei aluksi kertonut kutsusta kenellekään. Ei edes ainoalle lapselleen Erkille. Nyt kuitenkin poika ja moni muukin tietää; puku on katsottu, seuralaiseksi lähtee lapsenlapsi Mari. Rintaan kiinnitetään rintamerkkejä; niitä on saatu sodan jälkeen Mannerheimilta, Kekkoselta, Koivistolta ja Niinistöltä.
Yli seitsemänkymmentä vuotta sitten 18-vuotias Hannes joutui jättämään arjen taakseen ja lähtemään rintamalle. Hän ehti olla Kuopiossa kaksi viikkoa alokaskoulutuksessa, kunnes käsky rintamalle tuli.
Viimeisenä iltana hän muistaa saunoneensa enonsa kanssa.
– Eno sanoi, että jääköhän meille nyt mitään muistelemista. Että ne sinut tappaa kuitenkin.
Toisin kävi. Hannes selvisi haavoittumattomana rintamalla kaksi vuotta. Eno puolestaan menehtyi siviilissä vain pari kuukautta kylpykeskustelun jälkeen.
Semmoista on elämä, Hannes tuumaa nyt, 91-vuotiaana.






