"Se tuntui niin ihmeelliseltä. Miksi ihmeessä minut sinne kutsuttaisiin?"
Näin mietti 91-vuotias sotaveteraani Hannes Tuovinen, kun postilaatikosta löytyi kutsu Linnan juhliin.
Hän ei aluksi kertonut kutsusta kenellekään. Ei edes ainoalle lapselleen Erkille. Nyt kuitenkin poika ja moni muukin tietää; puku on katsottu, seuralaiseksi lähtee lapsenlapsi Mari. Rintaan kiinnitetään rintamerkkejä; niitä on saatu sodan jälkeen Mannerheimilta, Kekkoselta, Koivistolta ja Niinistöltä.
Yli seitsemänkymmentä vuotta sitten 18-vuotias Hannes joutui jättämään arjen taakseen ja lähtemään rintamalle. Hän ehti olla Kuopiossa kaksi viikkoa alokaskoulutuksessa, kunnes käsky rintamalle tuli.
Viimeisenä iltana hän muistaa saunoneensa enonsa kanssa.
– Eno sanoi, että jääköhän meille nyt mitään muistelemista. Että ne sinut tappaa kuitenkin.
Toisin kävi. Hannes selvisi haavoittumattomana rintamalla kaksi vuotta. Eno puolestaan menehtyi siviilissä vain pari kuukautta kylpykeskustelun jälkeen.
Semmoista on elämä, Hannes tuumaa nyt, 91-vuotiaana.
Sodan kauhut eivät häviä mielestä
Miehen ilme muuttuu vakavaksi, kun hän kertoo vuosista rintamalla. Kuinka vihollista piileskeltiin juoksuhaudoissa, mutta kuinka ilmapommituksilta ei ollut turvassa kukaan.
– Kun ilta hämärtyy, niin ruvetaan pommittamaan. Silloin sitä tuntee pieneksi ihminen ittensä.
Aselevon jälkeen Hannes ei heti päässyt kotiin, vaan pari viikkoa kului vihollisen puolella piikkilankaa purkaen, bunkkereita särkien ja juoksuhautoja täyttäen.
– Venäläinen määräsi, että entiseltä taistelualueelta pitää purkaa kaikki pois.
Nykymaailman sodankäyntiä mies katselee turhautuneena. Ihan turhuudelta tuntuu, hän huokaisee.
Kun ei ole edes vihollista, vaan ihmiset tappelevat keskenään.
Uusi koko kansan Hannes?
Päästessään vihdoin pois sodasta Hannes meni Varpaisjärvelle viljelystöihin isänsä avuksi. Ja siellä hän vietti suuren osan elämästään – tapasi vaimonsa, sai poikansa.
Eläkkeelle jäätyään hän päätti kuitenkin muuttaa vaimonsa kanssa poikansa lähelle Vihdin Nummelaan. Pojan pyynnöstä, sillä kiireisellä liikemiehellä ei meinannut riittää aikaa vierailla isän ja äidin luona Pohjois-Savossa.
Nykyään Hannes asuu yksin. Vaikka puolison menetys on ollut elämän vaikeimpia paikkoja, löytää virkeä sotaveteraani elämäänsä valoa parivuotiaasta lapsenlapsenlapsestaan Mandysta, liikunnasta ja ystävistä.
– Uimahalli on lähellä, siellä käyn kerran viikossa, joskus kaksikin – ja sitten kävelen paljon kylällä.
Lisäksi ”ukkia” kutsutaan usein järjestöjen retkille mukaan kertomaan menneestä ajasta.
Tulevana viikonloppuna, itsenäisyyspäivänä, edessä on kuitenkin ainutlaatuinen päivä. Sunnuntaista tulee kiireinen päivä: poika Erkki saa toimia kuljettajana aamusta alkaen, sillä päivä alkaa aamukahdeksalta sankarihaudoilta. Ennen iltaseitsemää tulee taas olla valmiina presidentinlinnan ovilla.
Viime vuonna toinen Hannes, nyt jo edesmennyt Hannes Hynönen, tanssi itsensä kansan sydämiin itsenäisyyspäivän kekkereillä. Onko meillä nyt tässä uusi koko kansan Hannes?
– No katsotaan sitten, Hannes naureskelee, kun häneltä kysytään, aikooko pyöritellä rouvia linnan parketilla.
– Olenhan minä Hannes, nyt on vaan Tuovinen, kun viimeksi oli Hynönen, hän hymyilee.
2:13
#Linnanjuhlat suorana MTV Katsomossa 6.12.2015 klo 17-22 ja AVAlla 17-18.
Kaikki Linnan juhlista osoitteessa mtv.fi/linnanjuhlat