Englanti/USA, 2002. Ohjaus: Lee Tamahori. Käsikirjoitus: Neil Purvis, Robert Wade. Kuvaus: David Tattersall. Leikkaus: Christian Wagner. Tuotanto: Michael G.Wilson, Barbara Broccoli. Pääosissa: Pierce Brosnan, Halle Berry, Toby Stephens, Rosamund Pike. Kesto: 134.
Viihdeteollisuuden ehkä kuuluisimmaksi kaavaksi vakiintunut Bond-formula on ennättänyt 40 vuoden ikään - merkkipäivää juhlistetaan järjestyksessä 20. leffalla. Kuolema saa odottaa on Pierce Brosnanin neljäs komennus agentti 007:nä, jonka harteille lankeaa nykyään melkein koko maailman pelastaminen, paljon vähempi ei tunnu riittävän. Tämänkertainen missio ajaa Bondin eksoottisiin maisemiin, kauniiden naisten, ökykalliiden menopelien ja erilaisten taistelulajien pariin. Näissä melskeisissä aikuisten saduissa Bond ei koskaan kohtaa mitään niin kamalaa, etteikö hän siitä selviäisi - siksi kaavaan sidottu jännitys on turvallista jännitystä.
Miehet kameran takana vaihtuvat tiuhaan. Ohjaajana on tällä kertaa uusseelantilainen Lee Tamahori, hienon Kerran sotureita -draaman ohjaaja. Tamahori on sanonut halunneensa ravistaa muttei sekoittaa 40 vuotta elinvoimaisena säilynyttä muottia. Elokuva alkaakin visuaalisella myrskyllä: takaa-ajo ilmatyynyaluksilla ja korealaisen vankilan säälimätön kidutus leikkautuvat dynaamisesti ristiin. Kuluu monen hienon kamera-ajon verran aikaa ennen kuin Bondin taitaen tehdyt krediitit ilmestyvät kankaalle.
Alkupuolisko tarjoaa upean kameratyön lisäksi kohtalaisen kiinnostavaa juonenkehittelyä, mutta loppua kohti matkattaessa paukuttelu ja räjähdykset eli yleinen mäiske, yltyy tylsäksi puuroksi tukahduttaen alleen juonen, Bondin huumorin ja agentille luonteenomaisen pikkutuhman flirtin. Sean Conneryn ja Roger Mooren kauteen verrattuna viimevuotisissa Bondeissa on vähemmän seksiä, huumoria ja kaavaan kuuluvien elementtien toistoa. Vaikka toiminta tallaakin juoniaineksia, Bondin kohtaamat uhkakuvat ovat paisuneet suuremmiksi ja todellisemmiksi. Kuolema saa odottaa pyörittelee Koreoiden politiikkaa ja puhuu siinä sivussa ohimennen myös kasvihuoneilmiöstä ja globalisaatiosta. Tarinaa on maustettu sivujuonella mielipuolisista DNA-kokeista.Tapahtumat kuljettavat salaista agenttia Hongkongin kautta salsarytmiseen Havannaan ja islantilaisiin jäämaisemiin (tai ainakin paikkoihin jotka muistuttavat niitä).