USA 2012. Ohjaus: Kathryn Bigelow. Käsikirjoitus: Mark Boal. Tuotanto: Kathryn Bigelow, Mark Boal, Megan Ellison. Kuvaus: Greig Fraser. Leikkaus: William Goldenberg, Dylan Tichenor. Musiikki: Alexandre Desplat. Pääosissa: Jessica Chastain, Jason Clarke, Jennifer Ehle, Joel Edgerton, Mark Strong, Kyle Chandler, Chris Platt, Edgar Ramirez. Kesto: 157 min.
Osama bin Laden kuoli toukokuussa 2011, se ei ole enää uutinen kenellekään. Kathryn Bigelow, The Hurt Lockerista vuonna 2009 Oscarilla palkittu ohjaaja, näki siinä silti trillerin ainekset. Zero Dark Thirty (2012) on hänen seikkaperäinen kronikkansa Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun ponnisteluista 9/11-terrori-iskujen pääarkkitehdin tappamiseksi.
Nimi Zero Dark Thirty viittaa kellonaikaan 00.30, jolloin etsinnän päättänyt sotilasoperaatio ylti tavoitteeseensa. Mutta ennen kuin elokuva ennättää kyseiseen hetkeen, on suurin osa tarina-ajasta jo käytetty kuulusteluihin, seurantaan, salakuunteluun ja epäluuloisten esimiesten vakuutteluun.
Päähenkilö Maya (Jessica Chastain) on CIA:n nouseva tähti, todellisesta elämästä syrjäytynyt pinko, jota voi verrata vaikkapa Isänmaan puolesta -tv-sarjan (Homeland) yhtä kiihkomieliseen kollegaan. Maya ei ole räiskyvän bipolaarinen kuten Carrie Mathison (Claire Danes), mutta fakki-idiootti hän kyllä on. Hän tietää olevansa oikeassa, mutta miten saada työtoverit yhtä vakuuttuneiksi siitä?
Jessica Chastainin tehtävä on vaikea, sillä Mayan hahmo ei juuri salli julkisivunsa repeillä mustien lasien takaa. Puhki analysoivaa tarkkuutta ja emotionaalista viileyttä on haastavaa näytellä yleisöä koskettavasti. Silti jo heti ensimmäisestä kidutuskohtauksesta lähtien Chastain onnistuu voittamaan katsojan puolelleen. Ei ne suuret sanat, vaan ne pienet eleet.
Zero Dark Thirty syntyi hämmästyttävän nopeasti bin Ladenin kuoleman jälkeen. Syy on sattumaa: ohjaaja Bigelow ja käsikirjoittaja Mark Boal hahmottelivat elokuvaa al-Qaidan johtajan vuoden 2001 epäonnisesta jäljittämisestä, kun tieto CIA:n menestyksestä tavoitti heidät. Suunnitelma meni saman tien uusiksi.
Bigelow ei petä: Zero Dark Thirty saa sydämen hakkaamaan nopeammin ja mielenkiinnon pysymään yllä. Elokuvaan on ripoteltu useita jännityksen tihentymiä, jotka naulaavat katsojan tiukasti penkkiin. Vasta viimeisen puolituntisen aikana lataus alkaa hellittää, ja elokuvan pituus tuntua istumalihaksissa.
Ironista kyllä, väsymys hiipii mieleen juuri lopun kliimaksissa. Ehkäpä herpaantuminen johtuu kommandoiskun tuttuudesta – siitä olemme lukeneet, mutta siihen johtaneet vaiheet ovat meille tuntemattomampia.
Zero Dark Thirty väistää hienosti Hollywood-kerronnan vesitykset. Se on epäpoliittinen ja epäromanttinen, suoraviivainen ja lakoninen toimintaelokuva. Bigelow metsästää bin Ladenia enemmän raakaa totuutta, mutta hänen totuutensa löytyy yksilötason teoista virallisten korulauseiden sijaan. Lopussa ei seiso kiitos vaan kysymysmerkki.
Teksti: Outi Heiskanen