Ympäristötoimittajan kommentti: Paheksumme lomakohteen rannan likaisuutta vaikka itse roskaamme surutta

Joka kevät ärsyynnyn samasta asiasta. Aurinko paistaa ihanasti, lumi sulaa, kevät tekee tuloaan. Sitten katse osuu alaviistoon ja alkaa harmittaa. Sulavan lumen alta paljastuu valtava määrä roskia. Niitä on joka paikassa: tienpientareilla, puistoissa, polkujen varsilla, roska-astioiden ympärillä, bussipysäkeillä, talojen seinustoilla pensaikoissa, rannoilla, vedessä.

Kaljatölkkejä, pahvimukeja, tupakantumppeja, muovipulloja, karkkipusseja - niiden päätymisen pientareelle ymmärrän jotenkin, vaikka en sitä hyväksykään. Sitä en ymmärrä, miten sinne päätyvät muoviämpärit, vaipat, styroksilaatikot, sanomalehdet, kukkaruukut, pulkat. Koirankakkakeskustelua en edes viitsi aloittaa.

Me olemme muka siistiä kansaa, jolla on varaa kauhistella, kun ulkomaisen lomakohteen uimarannalla lilluu muovijätettä tai kun hotellin ympäristössä on roskaista.

Selitykset roskaamiselle ovat ontuvia

Pimeän talven suojissa sivistyksen pintakiilto karisee ja todelliset tapamme paljastuvat.

Olen kuullut monenlaisia selityksiä roskaamiselle. Roska-astioita on kuulemma liian vähän. Kunta kuulemma siivoaa roskat - sehän on niiden tehtävä, verorahoilla. Mitä väliä, kysyy joku.

Kaikki selitykset kuulostavat ontuvilta. Jos oikein pinnistelee, jaksaa varmasti kantaa roskat lähimpään roskikseen tai peräti kotiin asti. Kunta ja muutkin tahot järjestävät siivoustalkoita, mutta parasta säästöä olisi, jos niitä ei tarvittaisi lainkaan. Paha juttu, jos ei kiinnosta. Meitä kaikkia pitäisi kiinnostaa, onko lähiympäristömme siisti ja viihtyisä. Mieliala kohenee kummasti, kun voi keskittyä ihailemaan kevään merkkejä roskakasojen sijaan.

En edelleenkään ymmärrä, mitä roskaajien päässä liikkuu. Se on kuitenkin se paikka, johon pitäisi pystyä vaikuttamaan, että tilanne joskus muuttuisi.