Kansallispuiston näköalapaikalle hylätty kasvomaski oli vain jäävuoren huippu siinä, miten holtittomasti korona-ajan roskaa tuupataan luontoon jonkun muun siivottavaksi. Jos jatkamme näin, keräävätkö vielä seuraavatkin sukupolvet kasvomaskeja metsän uumenista ja meren pohjasta? kysyy MTV Uutisten toimittaja Salla Laurila kommenttikirjoituksessaan.
Elokuisena päivänä kiipesin retkiseurueeni kanssa Repoveden kansallispuistossa Olhavanvuorelle. Vuori on suosittu näköalapaikka retkeilijöiden keskuudessa, sillä vesistöstä lähes pystysuoraan kohoavan kallion päällä maisema on henkeäsalpaavan upea.
Matkani sinne ei ollut henkilökohtaisesti helppo: Kilometrien vaellus painavan rinkan kanssa läpi puiston ja sen lukuisien mäennousujen ja -laskujen oli hikistä puuhaa.
Kuten jo vuosisatojen ajan, on meillä vuorten valloittajilla ollut tapana jättää jälkemme sinne, minkä olemme onnistuneet saavuttamaan. Tällä kertaa ennen minua, merkiksi saavutuksestaan, oli korona-ajan ihminen jättänyt vuorenvalloittajan lipun sijasta puuhun sitomansa kasvomaskin.
Kun näin maskin, suutuin välittömästi. Irrotin maskin puusta ja laitoin sen talteen. Myöhemmin se siirtyi mukanani sinne, minne se kuuluukin.
Eli roskiin.
Uusi tupakantumppi
Olipa maskin jättäminen luontoon tarkoituksellista tai vahinko, itsestään se ei päädy umpisolmulla puuhun.
Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun noukin luonnosta sinne jonkun hylkäämän kasvomaskin tai muun roskan. Eikä valitettavasti viimeinen, sillä viimeksi viime viikonloppuna siivosin Nuuksiosta kaksi kasvomaskia lisää.
Toinen niistä oli ripustettu puun oksaan killumaan kuin joulukuuseen konsanaan.
Korona-ajan roskaamisesta on uutisoitu useaan kertaan viimeisen 1,5 vuoden aikana. Mediassa kertakäyttöistä kasvomaskia on tituleerattu jopa uudeksi tupakantumpiksi.
Lue myös: Maahan heitetyt kertakäyttömaskit eivät koskaan katoa kokonaan: "Päätyvät lopulta ihmiseen ruokakalojen kautta"
Luonnonsuojelualueen roskaaminen osoittaa erityistä piittaamattomuutta luontoamme kohtaan. Mutta onneksi kansallispuistomme eivät sentään näytä samalta kuin pääkaupunkiseudun bussipysäkkien ympäristö. Niiden kunnosta olen vielä enemmän huolissani.
Näky on auttamatta pahin paikoissa, joissa bussipysäkkiä ei ole varustettu roskiksella. Kasvomaskeja hylätään tien poskeen valtavia määriä.
Maasta mereen ja kalan vatsaan
Mitä kasvomaskille tapahtuu sen jälkeen, kun se jätetään maahan?
Jos kukaan ei poimi maskia, sillä on ainakin muutama todennäköinen vaihtoehto: Joko maski jää maahan lojumaan odottamaan hajoamista mikromuoviksi tai se lähtee talven lumien mukana lumensulatuspaikalle. Pahimmassa tapauksessa kasvomaski päätyy tavalla tai toisella mereen ja osaksi maailmanlaajuista 150 miljoonan tonnin muoviroskaongelmaa.
MTV Uutiset Live 19.8.2020: Roskaaminen on lisääntynyt korona-aikana – MTV selvittää, miten isosta ongelmasta on kyse.
12:01
Muovi ei käytännössä maadu, vaan hapertuu pienemmiksi osiksi. Luontoon hylätyllä maskilla on valitettavasti olemassa reitti jopa sinun ruokalautasellesi.
– Vaikka maski hapertuisi kymmenissä vuosissa pois silmistä, se ei ole ekosysteemitasolla poissa mielestä. Mikro- ja nanomuovit päätyvät esimerkiksi hulevesien kautta vesistöihin. Niistä tulee osa vesistöjen ravintoketjua ja päätyvät lopulta ihmiseen ruokakalojen kautta, Helsingin yliopiston kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälä kertoi taannoin MTV Uutisten haastattelussa.
Olen itse ottanut tavoitteeksi siivota maahan jätettyjä kasvomaskeja aina, kun näköetäisyydellä on julkinen roskis, johon sen voi kätevästi heittää.
Osa on esittänyt perustellun huolen huvin hygieenisyydestä ja turvallisuudesta, mutta minun mielipiteeni on se, että järkeä voi tässäkin tilanteessa käyttää.
Lue myös: Mikromuovia on Suomen vesistöissä kaikkialla – ahvenista muovia löytyi enemmän kuin silakoista
Kosken luultavasti vielä epähygieenisempiin asioihin joka päivä liikkuessani kaupungilla. Jos voin, käytän hanskoja ja joka tapauksessa pesen kädet enkä lähmi naamaani likaisin sormin. Toistaiseksi korona ei ole kipittänyt likaisesta kasvomaskista minuun.
Mikä jälki meistä jää?
Palataan kuitenkin lopuksi vielä Olhavanvuorelle.
Tiesitkö, että samassa paikassa on nähtävissä kalliomaalauksia. Veneellä liikkuessasi voit päästä ihailemaan arviolta 6000 vuotta vanhaa, ihmisen jättämää merkkiä menneisyydestä. Tutkiessasi ajan historian havinaa, saatat pohtia, minkä viestin tuon ajan ihmiset meille tai toisilleen halusivat jättää.
Arvioiden mukaan kasvomaskilla menee noin 500 vuotta hapertua.
Jos me emme itse siivoa roskiamme, saattavat vuosikymmenien päästä retkeilijät hämmästellä luonnossa myös pandemia-ajan muinaisesinettä. Mitä uskot, että se viestii heille ajastamme ja arvoistamme?