Kansallispuiston näköalapaikalle hylätty kasvomaski oli vain jäävuoren huippu siinä, miten holtittomasti korona-ajan roskaa tuupataan luontoon jonkun muun siivottavaksi. Jos jatkamme näin, keräävätkö vielä seuraavatkin sukupolvet kasvomaskeja metsän uumenista ja meren pohjasta? kysyy MTV Uutisten toimittaja Salla Laurila kommenttikirjoituksessaan.
Elokuisena päivänä kiipesin retkiseurueeni kanssa Repoveden kansallispuistossa Olhavanvuorelle. Vuori on suosittu näköalapaikka retkeilijöiden keskuudessa, sillä vesistöstä lähes pystysuoraan kohoavan kallion päällä maisema on henkeäsalpaavan upea.
Matkani sinne ei ollut henkilökohtaisesti helppo: Kilometrien vaellus painavan rinkan kanssa läpi puiston ja sen lukuisien mäennousujen ja -laskujen oli hikistä puuhaa.
Kuten jo vuosisatojen ajan, on meillä vuorten valloittajilla ollut tapana jättää jälkemme sinne, minkä olemme onnistuneet saavuttamaan. Tällä kertaa ennen minua, merkiksi saavutuksestaan, oli korona-ajan ihminen jättänyt vuorenvalloittajan lipun sijasta puuhun sitomansa kasvomaskin.
Kun näin maskin, suutuin välittömästi. Irrotin maskin puusta ja laitoin sen talteen. Myöhemmin se siirtyi mukanani sinne, minne se kuuluukin.
Eli roskiin.
Uusi tupakantumppi
Olipa maskin jättäminen luontoon tarkoituksellista tai vahinko, itsestään se ei päädy umpisolmulla puuhun.
