Autojono johtaa vielä sunnuntaina kohti Ylivieskan kirkkoa – entistä kirkkoa. Kansa katselee vielä savuavia raunioita epäuskon vallassa: Miksi tällaista tapahtuu?
-Ei tämmöistä saisi tapahtua, niin se on. Tämä on monelle rakas paikka, sanoo Martti Naukkarinen.
Paikalla on kaikenikäisiä ihmisiä, osa nuoremmista on hakenut myös rollaattoreilla liikkuvia ikäihmisiä mukaan. On lapsiperheitä, ystäväporukoita, miehiä ja naisia. Timo Mäkiniemi kuvailee tunnelmia yhdellä sanalla: haikeaa on.
-Ei sitä meinaa uskoa todeksi. Että tällaista tapahtuu. Ja miksi? ihmettelee Mäkiniemi.
Hänelle kirkko oli rakas paikka erityisesti jouluisin.
-Jouluhartaudet, ne jäivät mieleen tässä vanhassa kirkossa.
Nuoret koululaiset miettivät tulevia tapahtumia.
-Päättäjäiset piti olla kahden kuukauden kuluttua tuossa kirkossa. Nyt varmaan etsitään uusi paikka, mutta olisi ollut tosi mukavaa olla tuossa kirkossa ja saada todistus, sanoo Emma Zitting.
Hänen ystävänsä Nelli Nisula tuntee kirkon hyvin.
-Aika paljon siellä on kaikenlaisia tapahtumia ollut. Kyllä kirkko on tuttu paikka, sanoo Nelli Nisula.
Kirkkoherra järkyttyi
Kirkkoherra Timo Määttä ei juurikaan ole nukkunut viime yönä. Palaneessa kirkossa piti olla pääsiäisyön messu tulipaloyönä, mutta palo laittoi tilanteen uusiksi. Nopealla aikataululla päätettiin järjestää seurakuntalaisille kokoontuminen ja ehtoollistilaisuus keskiyöllä – niin moni oli iltamyöhällä pois tolaltaan tapahtuneen vuoksi.
-Kotikirkko oli rakas. Se oli rakas itselle, sain palvella 35 vuotta tätä seurakuntaa ja se oli rakas seurakuntalaisille. Siinä mielessä suru on yhteinen.
Osa kaupunkilaisista yhdistää tapahtumat viime aikoina roihahtaneeseen rasismiin, jossa seurakunta on asettunut pakolaisten puolelle. Uusi vastaanottokeskus nostatti pienoisen myrskyn pohjalaiskaupungissa ja seurakunta asettui tukemaan uusia tulijoita. Silloinkin, kun turvapaikanhakijoita vastaan tekaistiin raiskaussyyte.
- Ylivieska on ollut aika paljon esillä näitten negatiivisten asioitten suhteen, kuten rasismin. Ja nyt tämä tuhopoltto tuli näin lähelle että… En osaa sanoa, tuntuu aika ihmeelliseltä.
Moni suree myös sitä, että aivan kirkon kupeessa sijaitsevat haudat ovat kärsineet vaurioita.
-Eihän sellaista voi mikään korvata, sanoo Emma Zitting.
Hyökkäys kirkkoa vastaan?
Myös seurakunnassa on mietitty, miksi tuhopoltto tehtiin juuri nyt, pääsiäisenä. Osa kokee tuhopolton hyökkäykseksi seurakuntaa vastaan.
- Tietysti se on aina hyökkäys kirkkoa vastaan jossakin mielessä. Mutta onko se hyökkäys kotiseurakuntaa vastaan, onko se kirkkoa vastaan laajemmin… Sitä on vaikea tietää, kun motiivit eivät ole tiedossa, pohtii kirkkoherra Määttä.
Ajan henki saa monet miettimään sitä, onko entisestään kasvanut uskontojen välinen kuilu syypää tapahtumiin.
-Uskontojen varjolla tehdään pahoja asioita, vaikka niin ei saisi olla. Pitäisi mieluummin rakentaa rauhaa, sanoo Naukkarinen.
Vakuutus korvannee osittain uuden kirkon rakentamisen, mutta juuri nyt se ei lohduta.
-Jotakin se korvaa, mutta tietysti tämmöinen vanha rakennus on aina sinänsä korvaamaton, huomauttaa kirkkoherra.
Samaa mieltä on nuori Nelli Nisula.
-Kun kirkko on yli 200 vuotta vanha niin ei niitä muistoja voi korvata ainakaan.
Lapsuuden muistot koulumatkan varrella sijainneesta kirkostaLapsuutensa Ylivieskassa viettänyt Eeva Lehtimäki muistelee rajussa tulipalossa tuhoutunutta kirkkoa haikeana. -Kirkon palo oli iso järkytys ja varmasti etenkin paikkakunnalla asuville todella surullinen juttu, toteaa Lehtimäki MTV Uutisille. Kirkko sijaitsi keskeisellä paikalla ja Lehtimäki muistelee pyöräilleensä kirkon ja sen muurin ohi monet kerrat matkallaan kouluun. Lehtimäki muistelee, kuinka hän pääsi ripille kyseisessä kauniissa puukirkossa. Penkeillä istuttiin myös mm. koulun järjestämässä kevätkirkossa. -Lisäksi lauloin kirkossa kuorossa, kyseessä oli tuolloin akustiikaltaan alueen varmaankin paras tila, Lehtimäki muistelee. Jari Heikkilä - MTV Uutiset |
Kuvagalleria 1
Kuvagalleria 2
0:46
0:22
1:46