Yliluonnollisia kokemuksia – ihmiset kertovat

– Emme ymmärrä, miksi yliluonnollinen aina käsitetään vihamieliseksi voimaksi, puuskahtavat Teo (42) ja Marjaana (40), jotka kertovat asuvansa rintamamiestalossaan "sulassa sovussa edellisen omistajan kanssa" – olkoonkin, että tämä on jo edesmennyt.

Marjaana kertoo aina olleensa kiinnostunut rajantakaisista tapahtumista.

– Olen ehkä ollut keskimääräistä herkempi niille viesteille, mitä sieltä saadaan. Edes lapsena en pahemmin pelännyt kun tutkimme serkkujen kanssa taskulamppujen kanssa mummilan "kummitusullakkoa", hän sanoo.

Radio-ohjelmaa vainajille

Marjaana uskoo edellisen omistajan, vanhan ja hiukan dementoituneen miehen, olevan syypää siihen, että keittiön radio on muutaman kerran avautunut itsestään – ja aina tietyn kanavan kohdalta. – Ensimmäisellä kerralla se tuntui kieltämättä vähän karmivalta. Tutisimme ja mietimme kiivaasti syytä tapahtumaan, mutta radion iloisesta laulunlurituksesta ei saanut sen kummempaa viestiä.

Sittemmin naapuri kuitenkin kertoi talon myyneellä vanhuksella olleen tapana avata radio täysille ja juoda päiväkahvit samaan aikaan joka ikinen päivä. Kanavakin oli aina sama – juuri se, joka oli jälleen mystisesti avautunut soimaan.

– Siitä ymmärsimme, että pappa oli jollakin tavalla läsnä edelleen, ehkä odottamassa siirtymistä seuraavaan ulottuvuuteen. Kun sama oli toistunut pariin otteeseen, aloimme avata radion itse jos satuimme olemaan oikeaan aikaan kotona, Teo selittää.

– Ikinä hän ei ole meitä millään tavalla muuten lähestynyt, joten joko hän on jatkanut matkaa tai ehkä istuu nyt tyytyväisenä kahviaikaan keittiön pöydän ääressä musiikkia kuunnellen, vaikka emme häntä näekään, Marjaana puolestaan jatkaa puolisonsa puhetta.

– Sulkea radion saa näemmä milloin tahansa.

– Emme ole pystyneet ratkaisemaan, miksi vanhus on niin kiintynyt tuohon radiokanavaan. Varmuuden vuoksi radio avautuu kyllä ajastimella, jos olemme siihen aikaan poissa kotoa! Teo sanoo hieman hämillisesti hymyillen.

Kummittelevat ikkunat

Aivan toisenlainen mielikuva yliluonnollisesta on 18-vuotiaalla Annella, joka sai hiljattain tarpeekseen asumisesta "kummitustalossa" Tukholmassa. Lattiat pitivät outoa ääntä aivan kuin joku painava henkilö olisi kävellyt niillä. Ikkunat saattoivat olla auki Annen tullessa luennoilta kotiin, vaikka hän olisi vuorenvarmasti sulkenut haat lähtiessään.

Kerran ikkuna avautui talvella keskellä yötä – ja kesken uniensa heränneen Annen kauhuksi painavat askelet kuuluivat tällä kertaa suuntaavan suoraan ikkunalle päin. Joku – tai jokin – yritti siis ulos talosta.

– Seuraavan yön nukuin jo muualla, Anne sanoo hytisten.

– Mikään mahti ei olisi saanut minua enää jäämään siihen taloon.

Sittemmin Anne kuuli, että yksi asunnon edellisistä asukkaista oli ollut keski-ikäinen mies, joka oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä saman kuudennen kerroksen asunnon ikkunasta asfalttiin. Hän ei ole selvillä siitä, miksi kämpässä häntä ennen majailleet asukkaat eivät tienneet asiasta mitään, mutta ei itse asiassa haluakaan ottaa siitä selvää.

– Haluan vain unohtaa, hän sanoo kädet tiiviisti ristissä rinnallaan.

Huonojen uutisten airut

Laura, 33, uskoo puolestaan vuorenvarmasti, että hänen pihamaallaan silloin tällöin tepasteleva kissa ei ole mikään tavallinen katti. Se näyttäytyy vain silloin kun on tiedossa ikäviä uutisia, muuten sitä ei koskaan näy.

– Siinä elukassa on jotakin inhottavaa, hän sanoo vakuuttuneena asiastaan.

– Se istuu hievahtamatta taloyhtiön aidan päällä ja tuijottaa ikkunoihin. Se oli siellä kun yläkerran naapurin mies joutui moottoripyöräonnettomuuteen, se oli siellä kun seinänaapuri kuoli kotonaan sydänkohtauksen, ja siellä se kökötti silloinkin, kun itse kaaduin pahasti pestessäni ikkunoita.

Laura olisi muuten ollut aikanaan valmis kuittaamaan asian pelkäksi taikauskoksi, mutta eräs kokemus sai hänen täysin vakuuttuneeksi siitä, että otuksen näkeminen tietää huonoja uutisia.

– Kun kerran menin roskia viemään, näin kissan hiippailevan ihan lähellä taloamme kohti. Huiskautin sitä roskapussilla, ja se sähähti ja hyppäsi syrjään. Voit kuvitella mitä mielessäni liikkui, kun katsoin sen perään: vastasataneessa syvässä hangessa ei ollut sen tassujen kohdalla ainuttakaan painumaa.

Ei niitä ollut myöskään aamulla aidalla, vaikka kissa oli taas tupsahtanut sinne. Hanki oli koskematon huolimatta siitä, että kissa istui paikallaan tiiviisti koko yön.

– Aamulla tuli tieto siitä, että talonmies oli yöllä viety sairaalaan kriittisessä tilassa: sydänvaivoja hänelläkin. Sen jälkeen olen pitänyt sitä silmällä, eikä sen kulkemisesta todellakaan jää mitään jälkiä. Se ei ole tästä maailmasta. Tiedä vaikka se aiheuttaisi ne sairaudet ja onnettomuudet, Laura epäilee.

– En tiedä, miksi tuo hemmetin elukka meille kummittelee, mutta kun sen seuraavan kerran nään, etsin kyllä kättä pitempää – jos sellainen nyt edes tuollaiseen tehoaa, hän päättää.

EVP – Viestejä tuonpuoleisesta

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock