Yleisurheilu on koko olympiakisojen sydän ja suola. Kautta aikojen suurimmat sankarit ovat löytyneet yleisurheilustadionilta. Lajeja yleisurheilun nimikkeen alla on lukuisia, legendaarisimpina tietenkin 100 metrin pikajuoksu, pituushyppy ja maraton.
Pikajuoksut
100 metriä
Miehet: ME 9,58 Usain Bolt JAM 2009 (Berliinin MM-kisat) OE 9,69 Usain Bolt JAM 2008 SE 10,21 Tommi Hartonen 2001 S/paras: 1972 Antti Rajamäki 2. ae ja 1924 Reijo Halme 2. ae S/edellinen: 2000 Tommi Hartonen ae
Naiset ME 10,49 Florence Griffith-Joyner USA 1988 OE 10,62 (10,54w) Florence Griffith-Joyner USA 1988 SE 11,13 Helinä Marjamaa 1983 S/paras: 1984 Helinä Marjamaa ve, 1992 Sisko Hanhijoki ve; 1936 Rauni Essman ve (2.krs.) S/edellinen: 2004 Johanna Manninen ae
Yhdysvallat on saavuttanut miesten 100 metrillä mitalisaldon 16–13–8 ja naisten matkalla lukemat 9–5–2. Jamaika sai Pekingissä 2008 ensimmäisen kultamitalinsa sekä miesten että naisten kilpailussa, jälkimmäisessä jopa kolmoisvoitolla (Shelly-Ann Fraser kultaa, Kerron Stewart ja Sherone Simpson jaetusti hopeaa). Miesten olympiavoittajista vain Saksan Armin Hary (1960) ja Neuvostoliiton Valeri Borzov (1972) eivät tulleet englanninkielisestä maasta. Viimeisin eurooppalainen kultamitalisti miesten puolella on Linford Christie (GBR, 1992), naisten Julija Nestsjarenka (BLR, 2004). Kahteen kultaan miesten 100 metrillä on yltänyt vain Carl Lewis (1984–88), naisten matkalla USA:n Wyomia Tyus (1964–68) ja Gail Devers (1992–96).
200 metriä
Miehet ME 19,19 Usain Bolt JAM 2009 (Berliinin MM-kisat) OE 19,30 Usain Bolt JAM 2008 SE 20,47 Tommi Hartonen 2000 S/paras/edellinen: 2000 Tommi Hartonen ve
Naiset ME & OE 21,34 Florence Griffith-Joyner USA 1988SE 22,39 Mona-Lisa Pursiainen 1973S/paras: 1984 Helinä Marjamaa ve, 1992 Sisko Hanhijoki veS/edellinen: 2004 Johanna Manninen ae
200 metriä on ainoa yleisurheilun nykyohjelman miesten juoksumatka, jossa kukaan ei ole uusinut olympiavoittoa. USA on voittanut miesten 200 metrillä 17 kultamitalia 25 mahdollisesta. Naisten 200 metriä tuli olympiaohjelmaan 1948. Kaksinkertaisia kultamitalisteja ovat DDR:n Bärbel Wöckel (1976–80) ja Jamaikan Veronica Campbell-Brown (2004–08).
100 ja 200 metrin kaksoismestaruuden on viimeksi voittanut miehistä Usain Bolt 2008 ja häntä ennen Carl Lewis 1984, naisista Florence Griffith-Joyner 1988 (Marion Jones menetti Sydneyn 2000 voittonsa). 200 ja 400 metrin tuplakultaan on miehistä yltänyt vain Michael Johnson 1996, naisista USA:n Valerie Brisco-Hooks 1984 ja Ranskan Marie-José Pérec 1996.
400 metriä
Miehet ME 43,18 Michael Johnson USA 1999 OE 43,49 Michael Johnson USA 1996 SE 45,49 Markku Kukkoaho 1972 S/paras: 1956 Voitto Hellstén pronssia S/edellinen: 1976 Markku Kukkoaho ja Ossi Karttunen 2. ae
Naiset ME 47,60 Marita Koch GDR 1985 OE 48,25 Marie-José Pérec FRA 1996 SE 50,14 Riitta Salin 1974 S/paras: 1976 Pirjo Häggman 4:s S/edellinen: 2004 Kirsi Mykkänen ae
400 metriä on kuulunut olympiaohjelmaan vuodesta 1896 lähtien. Yhden ratakierroksen matkaksi se vakiintui kuitenkin vasta 1928: vielä Pariisissa 1924 juostiin 500 metrin radalla. USA on voittanut miesten 400 metrillä 19 kultaa 26 mahdollisesta. Vuoden 1952 jälkeen amerikkalaiset ovat hävinneet vain yhden olympiafinaalin (Kuuban Alberto Juantorena 1976) ja menettäneet boikotin vuoksi toisen (N-liiton Viktor Markin 1980). Kahteen kultaan miesten 400 metrillä on yltänyt vain Michael Johnson (1996–2000).
Naisten 400 metriä tuli olympialajiksi vasta 1964. Naisten matkan ainoa kaksinkertainen voittaja on Ranskan Marie-José Pérec (1992–96).
Voitto Hellsténin pronssi Melbournesta 1956 on lyhimmällä sileällä juoksumatkalla Suomelle voitettu olympiamitali. Pirjo Häggman jäi Montrealissa 1976 pronssista vain yhden sadasosan päähän.
4 x 100 metriä
Miehet
ME 37,04 Jamaika 2011 (Daegun MM-kisat) OE 37,10 Jamaika 2008 SE 39,29 (2010) S/paras/edellinen: 1972 ve
Naiset ME 41,37 DDR 1985 OE 41,60 DDR 1980 SE 43,37 (1993) S/paras/edellinen: 2000 ve
Miesten pikaviesti tuli olympiaohjelmaan 1912. Yhdysvallat on voittanut kultaa 15 kertaa, muu maailma seitsemän. USA:n viesti kaatui vaihtorikkoon 1912 (Iso-Britannia voitti), 1960 (Saksa) ja 1988 (N-liitto) sekä kisaboikottiin 1980 (N-liitto). Juoksemalla USA:n ovat hopealle jättäneet vain Kanada 1996 ja Iso-Britannia 2004. Pekingissä 2008 USA hylättiin alkuerässä, mutta Jamaika olisi ollut suosikki joka tapauksessa. Usain Bolt teki ensimmäisenä olympiahistoriassa ME:n kaikilla kolmella pikamatkalla.
USA on hallinnut myös naisten pikaviestiä, mitalit 9–2–2. Vuonna 2000 voitti kuitenkin Bahamasaaret, 2004 Jamaika ja 2008 yllättäen Venäjä, kun USA hylättiin alkuerissä ja 100 metrillä kolmoisvoiton ottanut Jamaika finaalissa.
Suomen miehet juoksivat Münchenin välierässä 1972 SE:n 39,30, joka rikottiin vasta 2010. Suomen naiset puolestaan ylsivät ensimmäisen kerran välieriin Sydneyssä 2000.
4 x 400 metriä
Miehet ME 2.54,29 USA 1993 OE 2.55,39 USA 2008 SE 3.01,12 (1972) S/paras: 1948 4:s S/edellinen: 1976 8:s
Naiset ME & OE 3.15,17 Neuvostoliitto 1988 SE 3.25,7 (1974) S/paras/edellinen: 1976 6:s
USA on voittanut 16 kultaa 21 mahdollisesta miesten 4 x 400 metrin viestissä. Juosten se on viimeksi yllätetty Helsingissä 1952, kun Jamaika vei kultaa. 1972 Kenia pääsi mestariksi, kun USA ei saanut miehistöä jalkeille: 400 metrin kärkikaksikko Vincent Matthews ja Wayne Collett oli erotettu joukkueesta heidän protestoituaan palkintoseremonian aikana. Boikottivuoden 1980 finaalin voitti Neuvostoliitto. Sydneyn 2000 kultamitalin USA menetti, kun kolme sen finaalijuoksijaa jäi myöhemmin kiinni dopingista.
Naisten pitkä viesti tuli mukaan olympiakisoihin vasta 1972. USA on voittanut lajissa viisi kultaa, joista neljä viimeistä peräjälkeen Atlantasta 1996 alkaen.
Suomi sijoittui Lontoossa 1948 yllättäen pitkän viestin neljänneksi kahden joukkueen keskeytettyä edeltä. Suomen miehet juoksivat olympiafinaalissa myös 1972 (6:s) ja 1976 (8:s). Suomen naisten viestijoukkue oli Münchenissä 1972 seitsemäs ja Montrealissa 1976 kuudes.
100/110 m aidat
Miesten 110 m aidat ME 12,87 Dayron Robles CUB 2008 OE 12,91 Liu Xiang CHN 2004 SE 13,35 Arto Bryggare 1984 Suomen mitalit: 0–0–1 S/paras: 1984 Arto Bryggare pronssia S/edellinen: 1996 Antti Haapakoski ae
Naisten 100 m aidat ME 12,21 Jordanka Donkova BUL 1988 OE 12,37 Joanna Hayes USA 2004 SE 13,13 Hanna Korell 2004 & 2005 S/paras/edellinen: 2000 Manuela Bosco ae
Arto Bryggaren pronssi Los Angelesissa 1984 on sprinttimatkoilla ylittämätön suomalaissuoritus: kukaan muu ei ole päässyt edes olympiafinaaliin yhtä ratakierrosta lyhemmillä matkoilla.
Yhdysvallat on hallinnut miesten pika-aitoja ylivoimaisesti: 18 olympiavoittoa 26:sta mahdollisesta. Kolme viimeistä kultaa ovat tosin menneet toisaalle: 2000 voitti Kuuban Anier García, 2004 Kiinan Liu Xiang ja 2008 Kuuban Dayron Robles. Kaksinkertaisia pika-aitojen olympiavoittajia ovat amerikkalaiset Lee Calhoun (1956–60) ja Roger Kingdom (1984–88). Vuonna 1948 aitamatkan ME-mies Harrison Dillard putosi USA:n olympiakarsinnassa, mutta voittikin Lontoon kisoissa kultaa sileällä 100 metrillä. Helsingissä 1952 Dillard korjasi virheensä ottamalla kultamitalin päämatkallaan.
Naisten aitamatka oli 80 metriä vuosien 1932–68 kisoissa. Naisten pika-aitojen menestynein olympiaurheilija on Australian Shirley Strickland-de la Hunty, joka voitti kaksi kultaa ja yhden pronssin 80 metrillä vuosina 1948–56. Ludmila Engquist voitti Atlantassa 1996 Ruotsin ensimmäisen naisten yleisurheilun kultamitalin.
400 m aidat
Miehet ME & OE 46,78 Kevin Young USA 1992 SE 49,36 Ari-Pekka Lattu 2003 Suomen mitalit: 0–1–0 S/paras: 1924 Erik Wilén hopeaa S/edellinen: 1972 Ari Salin ae
Naiset ME 52,34 Julija Petšonkina RUS 2003 OE 52,64 Melaine Walker JAM 2008 SE 54,62 Tuija Helander-Kuusisto 1987 S/paras/edellinen: 1984 Tuija Helander 7:s
USA on voittanut miesten 400 metrin aidoissa 18 kultamitalia 24 mahdollisesta. Vuodesta 1984 jatkuneen amerikkalaisten kultaputken on katkaissut vain Félix Sánchez (DOM) Ateenassa 2004. Lajin suurin legenda Edwin Moses voitti olympiakultaa 1976 ja 1984 sekä pronssia 1988. Kahteen kultaan ovat yltäneet myös USA:n Glenn Davis (1956–60) ja Angelo Taylor (2000 ja 2008). Erik ”Erkka” Wilén toi Suomelle hopeaa Pariisissa 1924. Tuon ajan sääntöjen mukaan Wilén sai samalla nimiinsä myös olympiaennätyksen (53,8), koska kultamitalisti Morgan Taylor (USA) oli kaatanut yhden aidan.
Naisten 400 m aitajuoksu tuli olympiaohjelmaan vasta Los Angelesissa 1984. Kahteen kultamitaliin on yltänyt vain Jamaika (Deon Hemmings 1996 ja Melaine Walker 2008). Tämä on ainoa pikamatka, josta USA:lla ei ole yhtään olympiavoittoa.
Kestävyyslajit
800 metriä
Miehet ME 1.41,01 David Rudisha KEN 2009 (Berliinin MM-kisat OE 1.42,58 Vebjørn Rodal NOR 1996 SE 1.44,10 Ari Suhonen 1989 S/paras: 1924 Gösta Jansson ve, 1964 Pekka Juutilainen ve S/edellinen: 2008 Mikko Lahtio ae (27:s)
Naiset ME 1.53,28 Jarmila Kratochvílová TCH 1983 OE 1.53,43 Nadežda Olizarenko URS 1980 SE 2.00,59 Tuuli Merikoski-Silius 1991 S/paras/edellinen: 1968 Eeva Haimi ae
Eurooppalaisjuoksijat voittivat kolme peräkkäistä kultaa miesten 800 metrillä (1996 Norjan Vebjørn Rodal, 2000 Saksan Nils Schumann, 2004 Venäjän Juri Borzakovski) ennen kuin Kenian Wilfred Bungei katkaisi putken 2008. Matkan mitalitilastoa johtaa USA (8 kultaa) ennen Isoa-Britanniaa (6). Kaksinkertaisia miesten 800 metrin olympiavoittajia ovat britti Douglas Lowe (1924–28), USA:n Malvin Whitfield (1948–52) ja Uuden-Seelannin Peter Snell (1960–64). Kuuban Alberto Juantorena voitti 1976 sekä 400 että 800 metriä. Samaan tuplaan ylsi Ateenan välikisoissa 1906 USA:n Paul Pilgrim. 800 metriä on ollut Suomen heikoimpia miesten juoksumatkoja. Kukaan suomalainen ei ole koskaan yltänyt lajin olympiafinaaliin.
Naisten 800 m käväisi olympiaohjelmassa jo 1928, mutta uupuneet juoksijat saivat miesjohtajat vakuuttumaan, ettei laji sovi naisille. Naisten pisin juoksumatka olympiaradalla oli tämän jälkeen 200 metriä, kunnes 800 m palautettiin ohjelmaan 1960. Kahteen kultamitaliin naisten 800 metrillä ei ole yltänyt kukaan. Maiden välistä tilastoa johtaa Neuvostoliitto kolmella kultamitalilla. Sydneyssä kultaa ja Atlantassa pronssia voittanut Mosambikin Maria Mutola on maansa ainoa olympiamitalisti. Suomea on olympiakisoissa edustanut vain Eeva Haimi (1968).
1500 metriä
Miehet ME 3.26,00 Hicham El Guerrouj MAR 1998 OE 3.32,07 Noah Ngeny KEN 2000 SE 3.36,33 Pekka Vasala 1972, 3.36,3 Antti Loikkanen 1980 Suomen mitalit: 3–0–1 S/paras: 3 kultaa: Paavo Nurmi 1924, Harri Larva 1928, Pekka Vasala 1972 S/edellinen: 1988 Ari Suhonen ae
Naiset ME 3.50,46 Qu Yunxia CHN 1993 OE 3.53,96 Paula Ivan ROM 1988 SE 4.06,01 Sinikka Tyynelä 1977 S/paras/edellinen: 1976 Nina Holmén 9:s
Miesten 1500 metrin mitalitilastoa johtaa Iso-Britannia viidellä kultamitalilla. Kenialla on neljä, Suomella ja Uudella-Seelannilla kolme kultaa. Ainoa matkan kaksinkertainen olympiavoittaja on britti Sebastian Coe (1980–84). Miesten keskimatkojen tuplamestaruuden (800 ja 1500 m) ovat voittaneet Edwin Flack (AUS, 1896), James Lightbody (USA, 1904), Melvin Sheppard (USA, 1908), Albert Hill (GBR, 1920) ja Peter Snell (NZL, 1964). 1500 ja 5000 metrin kaksoismestarina Paavo Nurmelle teki Ateenassa 2004 seuraa Marokon Hicham El Guerrouj. Pekingissä kultaa voittanut Rashid Ramzi (Bahrain) hylättiin dopingin vuoksi.
Naisten 1500 metriä tuli olympiaohjelmaan 1972. Ainoa kahteen matkan kultaan yltänyt juoksija on Neuvostoliiton Tatjana Kazankina (1976–80). Naisten keskimatkojen kaksoisvoittajia ovat Kazankinan (1976) lisäksi Venäjän Svetlana Masterkova (1996) ja Ison-Britannian Kelly Holmes (2004).
5000 metriä
Miehet ME 12.37,35 Kenenisa Bekele ETH 2004 OE 12.57,82 Kenenisa Bekele ETH 2008 SE 13.16,3 Lasse Virén 1972 Suomen mitalit: 7–4–2 S/paras: 7 kultaa: Hannes Kolehmainen 1912, Paavo Nurmi 1924, Ville Ritola 1928, Lauri Lehtinen 1932, Gunnar Höckert 1936, Lasse Virén 1972 ja 1976 S/edellinen: 1992 Risto Ulmala ae
Naiset ME 14.11,15 Tirunesh Dibaba ETH 2008 OE 14.40,79 Gabriela Szabo ROU 2000 SE 14.56,22 Annemari Sandell 1996 S/paras/edellinen: 2004 Kirsi Valasti ae
Suomi jatkaa vielä pitkään miesten 5000 metrin olympiatilaston kärkimaana: Suomi on voittanut seitsemän kultaa, Etiopia kolme ja Marokko kaksi. Menestysvuosista on toki aikaa kulunut: edellinen mitali on Kaarlo Maaningan pronssi 1980 Moskovasta. Lasse Virén on 5000 metrin ainoa kaksinkertainen olympiavoittaja, Paavo Nurmi ainoa kolminkertainen mitalisti (hopeaa 1920, kultaa 1924, hopeaa 1928). Virénin jälkeen ainoa eurooppalainen olympiavoittaja on ollut Saksan Dieter Baumann (1992). 5000 ja 10 000 metrin tuplavoittajia on kuusi: Hannes Kolehmainen (1912), Emil Zátopek TCH (1952), Vladimir Kuts URS (1956), Lasse Virén (1972 ja 1976), Miruts Yifter ETH (1980) ja Kenenisa Bekele ETH (2008). Paavo Nurmi ja Ville Ritola voittivat myös kultaa molemmilla matkoilla mutta eri kisoissa.
Naisten 5000 metriä tuli olympiaohjelmaan Atlantassa 1996. Vuosien 1984–92 kisoissa juoksumatkana oli 3000 metriä. ME-nainen, Etiopian Tirunesh Dibaba voitti 2008 ensimmäisenä naisena 5000 ja 10 000 metrin tuplamestaruuden.
10 000 metriä
Miehet ME 26.17,53 Kenenisa Bekele ETH 2005 OE 27.05,10 Kenenisa Bekele ETH 2004 SE 27.30,99 Martti Vainio 1978 Suomen mitalit: 7–4–4 S/paras: 7 kultaa: Hannes Kolehmainen 1912, Paavo Nurmi 1920 ja 1928, Ville Ritola 1924, Ilmari Salminen 1936, Lasse Virén 1972 ja 1976 S/edellinen: 1992 Risto Ulmala ae
Naiset ME 29.31,78 Wang Junxia CHN 1993 OE 29.54,66 Tirunesh Dibaba ETH 2008 SE 31.40,42 Annemari Sandell 1995 S/paras/edellinen: 1996 Annemari Sandell 12:s
Suomi voitti neljä ensimmäistä 10 000 metrin olympiakultaa vuosina 1912–28. Voittokulun katkaisi vasta Puolan Janusz Kusociński 1932. Suomalaiset ottivat korvauksen seuraavissa kisoissa Berliinissä komealla kolmoisvoitolla järjestyksessä Ilmari Salminen, Arvo Askola, Volmari Iso-Hollo. Etiopia on voittanut viisi kultaa miesten kymppitonnilla, joukossa neljä viimeisintä. Kaksinkertaisia voittajia ovat Paavo Nurmi (1920 ja 1928), Emil Zátopek (1948–52), Lasse Virén (1972–76), Haile Gebrselassie (1996–2000) ja Kenenisa Bekele (2004–08).
Naisten kisaohjelmaan 10 000 metriä on kuulunut Soulista 1988 lähtien. Etiopian Derartu Tulu voitti kaksi kultaa 8 vuoden välein (1992 ja 2000) ja lisäsi tililleen vielä pronssin 2004.
Maraton
Miehet ME 2.03.38 Patrick Makau KEN 2011 OE 2.06.32 Samuel Wanjiru KEN 2008 SE 2.10.46 Janne Holmén 2008 Suomen mitalit: 2–0–3 S/paras: 2 kultaa: Hannes Kolehmainen 1920 ja Albin Stenroos 1924 S/edellinen: 2008 Francis Kirwa 17:s, Janne Holmén 19:s
Naiset ME 2.15.25 Paula Radcliffe GBR 2003 OE 2.23.14 Naoko Takahashi JPN 2000 SE 2.28.00 Ritva Lemettinen 1995 S/paras: 1984 Tuija Toivonen 10:s S/edellinen: 1996 Kirsi Rauta keskeytti
Ensimmäinen maratonkilpailu juostiin Ateenan olympiakisoissa 1896. Ajatuksen isä oli ranskalainen runoilija Michel Bréal, jonka ehdotuksesta Ateenan kisaohjelmaan lisättiin juoksukilpailu muistuttamaan vuonna 490 eKr. käydystä Marathonin taistelusta, jossa ateenalaiset voittivat Persian suurkuninkaan armeijan. Tarun mukaan Feidippides-niminen juoksija oli tuonut voitonviestin Ateenaan ja kuollut uupuneena heti perille tultuaan. Ensimmäisen olympiamaratonin voitti kreikkalainen Spiridon Louis. Matka Marathonin kylästä Ateenaan oli mitattu vain ylimalkaisesti, joten kilpailun pituus vaihteli seuraavissa olympiakisoissa. Lontoon kisoissa 1908 juostu matka 42 195 m sinetöitiin maratonin viralliseksi pituudeksi IAAF:n kongressissa 1921.
Maratonin olympiavoiton ovat pystyneet uusimaan vain Etiopian Abebe Bikila (paljain jaloin Roomassa 1960 ja kengät jalassa Tokiossa 1964) sekä DDR:n Waldemar Cierpinski (1976 ja 1980). Tšekkoslovakian Emil Zátopek teki Helsingissä 1952 historiaa voittamalla kultaa 5000 ja 10 000 metrillä sekä maratonilla. Samoissa kisoissa rata- ja maratonmitalin on voittanut myös Etiopian Mamo Wolde (1968 kultaa maratonilla ja hopeaa 10 000 metrillä). Hannes Kolehmainen on Zátopekin lisäksi ainoa juoksija, joka on voittanut kultaa sekä radalla (1912) että maratonilla (1920). Maratonvoittajista ratamitaleita ovat saavuttaneet myös Albin Stenroos (kultaa 1924), Ranskan Alain Mimoun (1956) ja Portugalin Carlos Lopes (1984). Miesten maratonin mitalitilastoa johtaa Etiopia neljällä kultamitalilla. Ranskalla ja USA:lla on kolme voittoa. Kenia sai ensimmäisen kultansa vasta 2008.
Naiset juoksivat ensimmäisen kerran olympiamaratonin Los Angelesissa 1984. Kukaan naisjuoksija ei ole voittanut kahta maratonkultaa eikä myöskään mitalia sekä ratajuoksussa että maratonilla. Naisten maratonin menestynein olympiamaa on ollut Japani, joka voitti mitalin neljissä peräkkäisissä kisoissa 1992–2004.
3000 m esteet
Miehet ME 7.53,63 Saif Saaeed Shaheen QAT 2004 OE 8.05,51 Julius Kariuki KEN 1988 SE 8.10,67 Jukka Keskisalo 2009 Suomen mitalit: 4–3–2 S/paras: 4 kultaa: Ville Ritola 1924, Toivo Loukola 1928, Volmari Iso-Hollo 1932 ja 1936 S/edellinen: 1992 Ville Hautala ve
Naiset ME & OE 8.58,81 Gulnara Samitova-Galkina SE 9.40,28 Johanna Lehtinen 2006
Estejuoksu oli olympiaohjelmassa ensi kerran jo vuonna 1900. Kilpailumatkaksi tuli 3000 metriä kuitenkin vasta Antwerpenissä 1920. Kenia on voittanut kultaa 3000 metrin esteissä vuodesta 1968 lähtien aina osallistuessaan olympiakisoihin – väliin ovat jääneet vain boikottikisat 1976 ja 1980. Kenialaiset juoksijat ovat voittaneet matkan kuusi viimeistä olympiafinaalia, joista viisi viimeistä kaksoisvoittoina. Ateenassa 2004 Kenia korjasi kolmoisvoiton. Maan ylivoimaa korostaa se, että yksikään 17 kenialaisesta esteiden olympiamitalistista ei ole voittanut enempää kuin yhden mitalin. 3000 metrin esteiden ainoa kaksinkertainen olympiavoittaja on Suomen Volmari Iso-Hollo (1932–36). Los Angelesissa 1932 finalistit juoksivat tosin 3400 metriä järjestäjien virheen vuoksi.
Naisten estejuoksu on Pekingissä ensi kerran olympiakisojen ohjelmassa. MM-kisoissa naisten 3000 metrin esteet juostiin ensi kerran Helsingissä 2005.
Kävely
Miesten 20 km ME 1.17.16 Vladimir Kanajkin RUS 2007 OE 1.18.59 Robert Korzeniowski POL 2000 SE 1.19.52 Reima Salonen 1986 S/paras: 1980 Reima Salonen 9:s S/edellinen: 1988 Reima Salonen 42:s
Miesten 50 km ME 3.34.14 Denis Nižegorodov RUS 2008 OE 3.37.09 Alex Schwazer ITA 2008 SE 3.39.34 Valentin Kononen 2000 S/paras: 1984 Reima Salonen 4:s S/edellinen: 2008 Jarkko Kinnunen 15:s, Antti Kempas 20:s
Naisten 20 km ME 1.25.41 Olimpiada Ivanova RUS 2005 OE 1.26.31 Olga Kaniskina RUS 2008 SE 1.32.05 Sari Essayah 1996 S/paras (10 km): 1992 Sari Essayah 4:s S/edellinen (10 km): 1996 Sari Essayah 16:s
Kävelyn olympiahistoria alkoi Ateenan välikisoista 1906, joissa kilpailumatkoista lyhin oli vain 1500 metriä. Sittemmin on siirrytty radalta maantielle ja matkat ovat pidentyneet. 50 kilometrin maantiekävely tuli ohjelmaan jo 1932, 20 km 1956. Naisten kävely tuli olympiakisoihin 10 km matkalla 1992. Kilpailumatka piteni 20 km:iin Sydneyssä 2000.
Olympiakisojen menestynein kävelyurheilija on Puolan Robert Korzeniowski, joka voitti kolme peräkkäistä kultaa 50 km:llä 1996–2004 ja Sydneyssä 2000 lisäksi 20 km. Kukaan muu kävelijä ei ole voittanut kahta maantiematkaa samoissa kisoissa. 20 km:llä Neuvostoliiton Vladimir Golubnitši voitti neljä peräkkäistä mitalia (järjestyksessä 1–3–1–2) vuosina 1960–72.
Suomen kävelijät ovat menestyneet MM- ja EM-tasolla, mutta olympiakisoista ei mitaleita ole tullut. Reima Salosen (50 km 1984) ja Sari Essayahin (10 km 1992) paras saavutus on neljäs sija, ja Valentin Kononen sijoittui kahdesti 50 km:llä seitsemänneksi (1992 ja 1996).
Olympiakävelyissä on nähty dramaattisia loppuratkaisuja. Kiinan Chen Yuelingista tuli Barcelonassa 1992 maansa ensimmäinen yleisurheilun olympiavoittaja, kun venäläinen Alina Ivanova hylättiin naisten 10 km:n maaliintulon jälkeen. Sydneyssä 2000 Meksikon Bernardo Segura sai kuulla hylkäyksestään kesken voittohaastattelun, ja Korzeniowski julistettiin 20 km:n voittajaksi.
Hypyt ja ottelut
Korkeushyppy
Miehet ME 245 Javier Sotomayor CUB 1993 OE 239 Charles Austin USA 1996 SE 231 Mika Polku 2000, 231 Toni Huikuri 2002 S/paras: 1936 Kalevi Kotkas 4:s S/edellinen: 2004 Oskari Frösén karsinnassa 26:s
Naiset ME 209 Stefka Kostadinova BUL 1987 OE 206 Jelena Slesarenko RUS 2004 SE 192 Hanna Mikkonen 2005 S/paras/edellinen: 1976 Susanne Sundqvist 12:s
Korkeushyppy on kuulunut olympiakisojen ohjelmaan alusta, vuodesta 1896 saakka. Lajin ensimmäinen olympiavoittaja Ellery Clark otti kultaa myös Ateenan kisojen pituushypyssä, seuraava, Irving Baxter, myös Pariisin 1900 seiväshypyssä. Miesten 26:stä olympiafinaalista 13 on päättynyt Yhdysvaltain hyppääjän voittoon. Ruotsin Patrik Sjöberg on ainoana hypännyt mitalin kolmissa olympiakisoissa (sijat 2–3–2 vuosina 1984–92). Olympiakullan Ruotsille otti Stefan Holm Ateenassa 2004. Virolainen Jüri Tarmak voitti kultaa Neuvostoliitolle 1972, ja virolaissyntyinen oli myös Suomen paras olympiaedustaja Kalevi Kotkas, joka Berliinissä 1936 sijoittui neljänneksi samalla tuloksella hopeamitalistin kanssa. Korkeushyppy onkin ainoa miesten nykyisistä kenttälajeista, josta Suomella ei ole toistaiseksi olympiamitalia. Olympiafinaalissa on viimeksi esiintynyt Erkki Niemi, 9:s vuonna 1984.
Miesten korkeushypyssä kukaan ei ole uusinut olympiavoittoaan, mutta naisten sarjan kaksinkertaisia kultamitalisteja ovat Romanian Iolanda Balaş (1960–64) sekä saksalainen Ulrike Meyfarth, joka voitti 16-vuotiaana Münchenissä 1972 ja toisen kerran Los Angelesissa 1984. Italian Sara Simeoni hyppäsi kolme olympiamitalia (2–1–2) vuosina 1976–84.
Seiväshyppy
Miehet ME 614 Sergei Bubka UKR 1994 OE 596 Steve Hooker AUS 2008 SE 582 Jani Lehtonen 1993 Suomen mitalit: 0–2–1 S/paras: 1948 Erkki Kataja hopeaa, 1976 Antti Kalliomäki hopeaa S/edellinen: 2008 Mikko Latvala karsinnassa 22:s
Naiset ME 506 Jelena Isinbajeva RUS 2005 OE 505 Jelena Isinbajeva RUS 2008 SE 446 Minna Nikkanen 2009 S/paras/edellinen: 2008 Vanessa Vandy karsinnassa 32:s
Yhdysvaltain seiväshyppääjät voittivat olympiakultamitalin peräti 16 kertaa perätysten 1896–1968. Mestaruusputki on pisin kaikki urheilumuodot huomioiden. Sarja katkesi Münchenissä 1972, kun voiton vei DDR:n Wolfgang Nordwig. Olympiahistorian menestyksekkäin seiväshyppääjä on ollut Bob Richards, joka saavutti pronssia 1948 sekä kultaa 1952 ja 1956. Sergei Bubka sai urallaan tyytyä yhteen olympiamitaliin (kultaa 1988). Suomella on kaksi seiväshopeaa, joista Antti Kalliomäen 1976 Montrealista hyppäämä mitali tuli samalla tuloksella voittajan kanssa. Eeles Landströmin seiväspronssi oli vuoden 1960 Rooman kisojen yleisurheilun ainoa suomalaismitali. Viimeisin suomalainen olympiafinalisti on ollut Asko Peltoniemi, joka sijoittui kuudenneksi Barcelonassa 1992.
Naisten seiväshyppy oli ensimmäisen kerran olympiaohjelmassa Sydneyssä 2000. Venäjän Jelena Isinbajeva voitti kultaa sekä 2004 että 2008. Seiväshyppy on ainoa olympialaji, josta kaikilla viidellä Pohjoismaalla on mitaleita. Islannin Vala Flósadottir näet hyppäsi naisten kilpailussa pronssimitalin Sydneyssä 2000.
Pituushyppy
Miehet ME 895 Mike Powell USA 1991 OE 890 Bob Beamon USA 1968 SE 822 Tommi Evilä 2008 ja 2010 Suomen mitalit: 0–0–1 S/paras: 1956 Jorma Valkama pronssia S/edellinen: 2008 Tommi Evilä karsinnassa 17:s
Naiset ME 752 Galina Tšistjakova URS 1988 OE 740 Jackie Joyner-Kersee USA 1988 SE 685 Ringa Ropo-Junnila 1990 S/paras: 1952 Maire Österdahl 9:s S/edellinen: 2004 Heli Koivula-Kruger karsinnan 16:s
Yhdysvaltain Carl Lewis kohosi Atlantan pituushyppyfinaalissa 1996 kiekonheittäjä Al Oerterin rinnalle voittamalla neljännen yleisurheilukullan samassa lajissa. Lewisilla on lisäksi viisi kultaa ja yksi hopea pikamatkoilta ja pikaviestistä. USA on voittanut miesten pituushypyssä 21 kultamitalia muun maailman viittä vastaan. Nämä viisi muuta mestaria ovat William Pettersson (SWE, 1920), Lynn Davies (GBR, 1964), Lutz Dombrowski (GDR, 1980), Iván Pedroso (CUB, 2000) ja Irving Saladino (PAN, 2008). Ilman miesten pituuden olympiamitalia USA on jäänyt vain 2000 ja 2008. Bob Beamonin Mexicon voittotulos 890 pysyi ME:nä 23 vuotta ja on yleisurheilun vanhin olympiaennätys. Suomen ainoan olympiamitalistin Jorma Valkaman pronssitulos Melbournessa 1956 oli 748. Viimeisin olympiafinalisti on ollut Jarmo Kärnä Soulissa 1988 (10:s).
Naisten pituushypystä tuli olympialaji 1948. Lajin ainoa kaksinkertainen olympiavoittaja on Saksan Heike Drechsler, joka saavutti hopeaa 1988 sekä kultaa 1992 ja 2000 – Atlantan kisat jäivät loukkaantumisen vuoksi väliin. Kolmissa kisoissa mitalin voitti myös USA:n Jackie Joyner-Kersee (kultaa 1988 sekä pronssia 1992 ja 1996). Naisten pituushypyn olympiavoitot ovat jakautuneet peräti 12 maan kesken.
Kolmiloikka
Miehet ME 18,29 Jonathan Edwards GBR 1995 OE 18,09 Kenny Harrison USA 1996 (18,17w Mike Conley USA 1992) SE 17,00 Pertti Pousi 1968 Suomen mitalit: 1–0–2 S/paras: 1920 Ville Tuulos kultaa S/edellinen: 1980 Olli Pousi karsiutui (ei tulosta)
Naiset ME 15,50 Inessa Kravets UKR 1995 OE 15,33 Inessa Kravets UKR 1996 SE 14,39 Heli Koivula 2003 S/paras/edellinen: 2004 Heli Koivula-Kruger karsinnan 23:s
Nykyaikaisten olympiakisojen ensimmäinen kilpailulaji Ateenassa 1896 oli kolmiloikka, jonka voitti amerikkalainen James Connolly. Olympiakisojen menestynein kolmiloikkaaja on Neuvostoliiton Viktor Sanejev, joka voitti kolme kultaa 1968–76 sekä lisäksi hopean 1980. Moskovassa hänet kukisti joukkuetoveri, virolainen Jaak Uudmäe. Kaksi miesten kultaa ovat loikkineet USA:n Meyer Prinstein (1900–04), Brasilian Adhemar Ferreira da Silva (1952–56) ja Puolan Józef Szmidt (1960–64). Ruotsilla on kolme lajin kultamitalia, joista tuoreimman otti Christian Olsson Ateenassa 2004. Pohjoismaiden menestynein olympialoikkaaja on yhä tamperelainen Ville Tuulos, joka voitti kultaa Antwerpenissä 1920 ja pronssia kaksissa seuraavissa kisoissa. Tuorein suomalainen olympiafinalisti on Pentti Kuukasjärvi, joka sijoittui 10:nneksi Montrealissa 1976.
Naisten kolmiloikka tuli olympiaohjelmaan vasta Atlantassa 1996. Kamerunin Françoise Mbango voitti loikkakultaa sekä 2004 että 2008. Eniten olympiamitaleita hyppylajeissa on kerännyt Venäjän Tatjana Lebedeva, joka voitti kolmiloikan hopeaa 2000, pituuden kultaa ja kolmiloikan pronssia 2004 sekä molemmissa lajeissa hopeaa 2008.
Moniottelut
Miesten kymmenottelu ME 9039 Ashton Eaton USA 2012 OE 8893 Roman Šebrle CZE 2004 SE 8730 Eduard Hämäläinen 1997 Suomen mitalit: 1–2–0 S/paras: 1928 Paavo Yrjölä kultaa S/edellinen: 2008 Mikko Halvari 26:s
Naisten seitsenottelu ME & OE 7291 Jackie Joyner-Kersee USA 1988 SE 6404 Satu Ruotsalainen 1991 S/paras: 2000 Tiia Hautala 8:s S/edellinen: 2008 Niina Kelo 23:s
Kymmenottelu nykyisellä lajivalikoimalla tuli olympiakisoihin Tukholmassa 1912. Lajin kaksinkertaisia kultamitalisteja ovat USA:n Bob Mathias (1948–52) ja Britannian Daley Thompson (1980–84). Paavo Yrjölä on Suomen ainoa kultamitalisti, mutta nykyisen pistetaulukon mukaan hopealle sekä 1928 että 1932 jäänyt Akilles Järvinen olisi voittanut kultamitalin kummallakin kertaa. Akilleksen isä Verner Järvinen voitti Ateenan välikisoissa 1906 antiikin kiekonheiton, veli Matti puolestaan keihäskultaa 1932.
Naisten seitsenottelusta tuli olympialaji 1984. Vuosina 1964–80 ohjelmassa oli ollut viisiottelu. Naisten moniotteluiden ainoa tuplavoittaja on USA:n Jackie Joyner-Kersee, joka jäi seitsenottelussa niukasti hopealle vielä 1984, mutta voitti ylivoimaisesti kultaa 1988 ja 1992. Kolme moniottelun naisvoittajaa on ottanut kultaa myös muissa lajeissa: Irina Press (5-ottelu 1964 ja 80 m aidat 1960), Ingrid Becker-Mickler (5-ottelu 1968, pikaviesti 1972) ja Joyner-Kersee (7-ottelu ja pituus 1988). Miesten puolella suoritus on onnistunut vain USA:n Harold Osbornille (10-ottelu ja korkeus 1924).
Vuosina 1912–24 olympiaohjelmassa oli myös yleisurheilun viisiottelu (pituus, keihäs, 200 m, kiekko ja 1500 m), jossa Suomen Eero Lehtonen voitti kultaa sekä 1920 että 1924.
Heittolajit
Kuulantyöntö
Miehet ME 23,12 Randy Barnes USA 1990 OE 22,47 Ulf Timmermann GDR 1988 SE 21,69 Reijo Ståhlberg 1979 Suomen mitalit: 2–2–0 (ilman molempien käsien kilpailua) S/paras: 2 kultaa: 1920 Ville Pörhölä ja 2000 Arsi Harju S/edellinen: Robert Häggblom jäi karsinnassa ilman tulosta (kolme yliastuttua)
Naiset ME 22,63 Natalija Lisovskaja URS 1987 OE 22,41 Ilona Slupianek GDR 1980 SE 18,57 Asta Ovaska 1989 S/paras: 1952 Meeri Saari 8:s S/edellinen: 1996 Karoliina Lundahl karsinnan 19:s
Olympiakisojen ohjelmaan kuulantyöntö on kuulunut alusta, vuodesta 1896 saakka. Ateenan välikisoissa 1906 työnnettiin myös 6,4-kiloista kiveä ja Tukholmassa 1912 palkinnot jaettiin lisäksi molempien käsien yhteistuloskilpailussa. USA:n Ralph Rose on olympiahistorian ainoa kolminkertainen kuulavoittaja (1904–12). Rosen Tukholman kultamitali tuli tosin kahden käden kilpailusta. USA:n Parry O’Brien voitti puolestaan kultaa 1952 ja 1956 sekä hopeaa 1960. Olympiahistorian epäonnisimpia kuulamiehiä on Adam Nelson, joka hävisi Sydneyssä 2000 kullan Arsi Harjulle 9 sentillä ja Olympian lehdossa 2004 Ukrainan Juri Bilonogille tasatuloksella.
Arsi Harju on tuorein suomalainen yleisurheilun olympiavoittaja ja -mitalisti. Suomalainen kuulavoitto oli lähellä jo 1906 välikisoissa. Verner Järvinen työnsi kilpailun pisimmät kaaret, mutta tuli hylätyksi virheellisen tekniikan vuoksi. Ville Pörhölä ja Elmer Niklander ottivat kaksoisvoiton 1920 ja Berliinissä työnsi hopeaa Sulo Bärlund.
Vuonna 1948 olympiaohjelmaan tulleen naisten kuulantyönnön ainoa kaksinkertainen voittaja on Neuvostoliiton Tamara Press (1960–64). Olympiassa 2004 kultaa työntänyt venäläinen Irina Koržanenko menetti mitalinsa jäätyään kiinni dopingtestissä. Kuuban Yumileidi Cumbásta tuli näin lajin ensimmäinen ei-eurooppalainen olympiavoittaja. Sarjaa jatkoi 2008 voittaja, Uuden-Seelannin Valerie Vili.
Kiekonheitto
Miehet ME 74,08 Jürgen Schult GDR 1986 OE 69,89 Virgilijus Alekna LTU 2004 SE 69,97 Frantz Kruger 2007 Suomen mitalit: 2–3–0 (ilman antiikin tyylin ja mol. käsien kilpailuja) S/paras: 2 kultaa: 1912 Armas Taipale ja 1920 Elmer Niklander S/edellinen: 2008 Frantz Kruger 11:s
Naiset ME 76,80 Gabriele Reinsch GDR 1988 OE 72,30 Martina Hellmann GDR 1988 SE 67,02 Ulla Lundholm 1983 S/paras/edellinen: 1984 Ulla Lundholm 4:s
Vanhimpiin olympialajeihin kuuluva kiekonheitto oli vuosien 1906 ja 1908 kisaohjelmassa myös ”antiikkisena” versiona, jossa heittäjät seisoivat korokkeella jäljitellen kuuluisan antiikin patsaan asentoa. Tässä lajissa Verner Järvinen voittikin Suomen ensimmäisen yleisurheilun kultamitalin Ateenan välikisoissa 1906. Modernin lajimuodon ensimmäinen suomalaisvoittaja oli Armas Taipale, joka Tukholmassa 1912 otti kultaa myös molempien käsien kilpailussa. Antwerpenissä 1920 kultaa voitti Elmer Niklander Taipaleen säestäessä hopealla. Hopeaketjua jatkoivat Vilho Niittymaa 1924 ja Antero Kivi 1928. Sotienjälkeisenä aikana suomalaiset kiekkomiehet ovat saavuttaneet olympiatasolla vain kaksi kuudetta sijaa (Veikko Nyqvist 1948 ja Pentti Kahma 1976) ja Moskovan jälkeen Suomella ei ole ollut lajissa edustajia.
Koko nykyaikaisen olympiahistorian suurimpiin sankareihin kuuluu USA:n Al Oerter, joka voitti miesten kiekonheiton kultaa neljästi peräkkäin vuosina 1956–68. Lajin kaksinkertaisia olympiamestareita ovat USA:n Martin Sheridan (1904–08; välikisat ja muut lajit huomioiden 5 kultaa) ja Clarence Houser (1924–28) sekä Liettuan Virgilijus Alekna, joka Pekingissä voikin ainoana yleisurheilijana tavoitella kolmatta peräkkäistä henkilökohtaista olympiavoittoa. Ateenan kultamitalinsa Alekna sai tosin jälkikäteen unkarilaisen Róbert Fazekasin dopingtapauksen johdosta. Miesten kiekonheiton mitalitilastossa Liettua komeilee USA:n jälkeen toisella sijalla kolmella kultamitalilla. Romas Ubartas oli jo Barcelonassa 1992 ottanut maalle sen historian ensimmäisen olympiavoiton kaikki lajit huomioiden. Sydneyssä 2000 pronssia Etelä-Afrikalle voittanut, sittemmin Suomea olympialaisissa edustanut Frantz Kruger on Afrikan maiden ainoa heittolajien olympiamitalisti. Pekingissä voiton vei Viron Gerd Kanter.
Kiekonheitto on oikeastaan myös vanhin yleisurheilun naisten olympialaji. Amsterdamissa 1928 ensimmäisenä naisten fi naalina oli ohjelmassa kiekkokilpailu, jonka voitti Puolan Halina Konopacka. Kahteen kultaan ovat yltäneen N-liiton Nina Romaškova/Ponomarjova (1952 ja 1960) sekä DDR:n Evelin Schlaak/Jahl (1976–80). Neuvostoliiton Tamara Press voitti Tokiossa 1964 olympiakultaa sekä kuulassa että kiekossa. Miesten puolella vastaavaan tekoon ovat pystyneet amerikkalaiset Robert Garrett (1896), Martin Sheridan (välikisat 1906) ja Clarence Houser (1924).
Moukarinheitto
Miehet ME 86,74 Juri Sedyh URS 1986 OE 84,80 Sergei Litvinov URS 1988 SE 83,30 Olli-Pekka Karjalainen 2004 Suomen mitalit: 1–1–0 S/paras: 1984 Juha Tiainen kultaa S/edellinen: 2008 Olli-Pekka Karjalainen 6:s
Naiset ME 79,42 Betty Heidler GER 2011 OE 76,34 Aksana Mjankova BLR 2008 SE 69,63 Mia Strömmer 2001 S/paras: 2000 Sini Pöyry 12:s S/edellinen: 2008 Merja Korpela karsinnan 30:s
Moukarinheiton ainoa kolminkertainen olympiavoittaja on USA:n John Flanagan (1900–08). Samaa olisi tavoitellut Juri Sedyh (kultaa 1976 ja 1980, hopeaa 1988) ilman Neuvostoliiton boikottia vuonna 1984. Kultamitalin Los Angelesin kisoissa voittikin Juha Tiainen. Suomen ensimmäisen, hopeisen moukarimitalin voitti samassa kaupungissa 1932 Ville Pörhölä. Kaksi viimeisintä miesten moukarifinaalia on kärsinyt dopingsotkuista. Ateenassa 2004 kärähti unkarilainen voittaja Adrián Annus, Pekingissä 2008 valkovenäläiset hopea- ja pronssimiehet Vadim Devjatovski ja Ivan Tihon. Viimemainitut saivat lopulta mitalinsa takaisin laboratoriovirheen ansiosta. Olli-Pekka Karjalainen pudotettiin samalla neljänneltä sijalta jälleen kuudenneksi.
Naisten moukarinheitosta tuli olympialaji Sydneyssä 2000. Mitalitilastoa johtaa Venäjän Olga Kuzenkova, joka voitti hopeaa Sydneyssä ja kultaa Ateenassa 2004.
Keihäänheitto
Miehet ME 98,48 Jan Železný CZE 1996 OE 90,17 Jan Železný CZE 2000 SE 93,09 Aki Parviainen 1999 Suomen mitalit: 7–7–6 (ilman molempien käsien kilpailua) S/paras: 7 kultaa: Jonni Myyrä 1920 ja 1924, Matti Järvinen 1932, Tapio Rautavaara 1948, Pauli Nevala 1964, Arto Härkönen 1984, Tapio Korjus 1988 S/edellinen: 2008 Tero Pitkämäki pronssia, Tero Järvenpää 4:s, Teemu Wirkkala 5:s
Naiset ME 72,28 Barbora Špotáková CZE 2008 OE 71,53 Osleidys Menéndez CUB 2004 SE 64,90 Paula Huhtaniemi 2003 Suomen mitalit: 1–2–0 S/paras: 1996 Heli Rantanen kultaa S/edellinen: 2008 Mikaela Ingberg karsinnassa 17:s
Keihästä heitettiin olympia-areenalla ensi kerran Ateenan välikisoissa 1906. Suomi on lajin olympiahistorian ylivoimaisesti menestynein maa. Suomen miehet ovat saavuttaneet yhteensä 21 mitalia, kun mikään muu maa ei ole saanut seitsemää enempää. Antwerpenissa 1920 keihäsmiehet ottivat Jonni Myyrän johdolla Suomen olympiahistorian ainoan nelosvoiton (muut mitalistit Urho Peltonen, Paavo Johansson ja Julius Saaristo). Los Angelesissa 1932 saaliina oli kolmoisvoitto (Matti Järvinen–Matti Sippala–Eino Penttilä). Viimeisen kerran Suomi on saanut kaksi mitalia samasta lajista Soulissa 1988, jolloin Tapio Korjuksen kultaa säesti Seppo Räty pronssilla. Räty on myös Suomen ainoa kolminkertainen keihään olympiamitalisti (sijat 3–2–3 vuosina 1988–96).
Suomalaiset ovat voineet luottaa keihäänheittäjiin silloinkin, kun muutoin on mennyt heikosti. Keihäänheitto on ollut Suomen ainoa yleisurheilun mitalilaji seitsemissä olympiakisoissa (1952, 1964, 1968, 1988, 1992, 1996 ja 2008) ja ainoa pistesijalaji historian synkimmissä kisoissa Ateenassa 2004 (Tero Pitkämäki 8:s). Olympiakisojen miesten keihäänheittoon on Suomi jättänyt osallistumatta vain kerran (1956).
Olympiakisojen suurin keihässankari on kuitenkin tšekki Jan Železný, joka voitti kolme kultamitalia vuosina 1992–2000 jäätyään Soulissa 1988 hopealle Korjuksen viimeisen heiton ansiosta. Välikisat ja sivulajit mukaan lukien Ruotsin Eric Lemming voitti neljä keihäskultamitalia vuosina 1906–12. Kahteen kultaan ovat yltäneet Jonni Myyrä (1920–24) ja Norjan Andreas Thorkildsen (2004–08).
Naisten keihäänheitto oli ensi kerran olympiaohjelmassa Los Angelesissa 1932. Ainoa kaksinkertainen olympiavoittaja on DDR:n Ruth Fuchs (1972–76). Tšekkoslovakian Dana Zátopková heitti Helsingissä 1952 kultaa samaan aikaan kun hänen miehensä Emil juoksi 5000 metrin voittajaksi. Hän voitti lisäksi hopeaa Roomassa 1960. Kaisa Parviaisen hopea Lontoossa 1948 oli Suomen naisten ensimmäinen kesälajien olympiamitali. Tiina Lillak sai hopeaa Los Angelesissa 1984, ja Heli Rantanen voitti kultaa Atlantassa 1996. Missään muussa naisten yleisurheilulajissa ei Suomi ole olympiamitaleita toistaiseksi voittanutkaan.
