USA 2009. Ohjaus: Gavin Hood. Käsikirjoitus: David Benioff ja Skip Woods. Tuotanto: Hugh Jackman, John Palermo. Kuvaus: Donald McAlpine. Leikkaus: Nicolas De Toth ja Megan Gill. Pääosissa: Hugh Jackman, Liev Schreiber, Danny Huston, will.i.am, Lynn Collins, Kevin Durand, Dominic Monaghan, Taylor Kitsch, Daniel Henney. Kesto: 110 min.
Marvel-yhtiön sarjakuvaklassikkoon perustuva X-Men on ehtinyt saada valkokankailla jo kolme epätasaista osaa. Fantasiasarjan kiinnostavimpana hahmona on koko ajan pysynyt rautakynsillä ja tuuhealla poskiparralla varustettu ahmamies Wolverine. Nyt aiemmista osista riippumaton prequel-elokuva sukeltaa ketterän karvaturrin menneisyyteen, siis aikaan ennen mutanttiryhmä X:n syntyä.
Käsitys Wolverinesta romanttisena ja yksinäisenä vaeltajana vahvistuu. Hänen nimensä on peräisin rakastetun kertomasta haikeasta tarinasta, jossa kuu on yksin ja kaipaa sydämensä valittua – muttei koskaan voi tähän koskea.
Juuri päähahmon ristiriitaisuus ja traagisuus kannattelee Gavin Hoodin ohjausta, jossa näyttävillä erikoistehosteilla on vankka sija. Aluksi saamme nähdä miten pieni Logan-poika löytää mutanttikykynsä surmaamalla väkivaltaisen isänsä. Käytännöllisesti katsoen haavoittumaton Logan (Hugh Jackman) ja hänen pahantahtoisempi isoveljensä Victor (Liev Schreiber) syöksyvät yhdessä taistosta taistoon ja sodasta sotaan, kunnes nuorempi veli väsyy tappamiseen. Logan valitsee hiljaiselon vuorilla tukkijätkänä yhdessä viisaan rakastettunsa Kayla Silverfoxin (Lynn Collins) kanssa.
Kohtaloaan ei voi kuitenkaan väistää. Kun paholaismaiseksi Sapelihampaaksi yltyvä Victor jäljittää Loganin ja tappaa Kaylan, alkaa veljesten välinen verinen kostonkierre ja kilpajuoksu. Prosessia vauhdittaa miesten vallanjanoinen komentaja William Stryker (Danny Huston). Hänellä on aivan omat suunnitelmansa Wolverinen varalle, samoin kuin salaperäiselle vankilasaarelle teljetyille mutanttilapsille.
X-Men-saagan voima on paitsi nuoria lukijoita kiihottavissa yli-ihmishahmoissa ja erikoiskyvyissä myös aikuisille avautuvassa metaforis-poliittisessa tasossa. Mutantithan ovat yhteiskunnan vähemmistö, jota tirkistellään, syrjitään ja vainotaan. Pitkin matkaa heitä on koetettu ”parantaa” piikki pyllyyn -menetelmällä, eristää ja tutkia kuin hulluja tai sirkusfriikkejä. Samalla mutanttien omat rivit ovat hajaantuneet yhteisöön sopeutujiin ja väkivaltaisesti oikeuksiaan ajaviin kapinallisiin. Mutanttius voi olla joko repivä haava tai luova voimavara, Wolverine taas joko vapauttaja tai rankaisija.
Varsin vakuuttavilla taistelukohtauksilla ryyditetyn ryminän sykkivä sydän on myös elokuvan tuottajana toiminut Hugh Jackman. Lihaksensa pelottavaan kuntoon pumpannut aussikönsikäs hurmasi suuren yleisön vastikään Australia-elokuvassa sekä tanssimalla ja laulamalla helmikuun Oscar-gaalassa. Ei liene mitään, mihin sympaattinen Jackman ei kykenisi. Hänen ansiostaan turboahdetun tieteistarinan seuraavaakin osaa odottaa lämpimin mielin.
Teksti: Tuuve Aro