Verottaja haluaa puuttua liikunta- ja lounaskorttien porsaanreikiin

Kaikki kortteja tarjoavat yritykset eivät ole tarkistaneet huolella, mitä palveluita tai tuotteita niiden sopimusyrityksistä saa, kertoo Verohallinnon ylitarkastaja Janne Myllymäki.

– Maksukorttiyrityksen pitää katsoa jokainen käyttöpaikka etukäteen, että sieltä saa liikuntaa tai kulttuuria eikä esimerkiksi thaihierontaa, Myllymäki sanoo.

Toinen ongelma ovat olleet tavanomaiset työnantajan luottokortit pelkällä toimialarajoituksella. Kortin antaja saattaa uskotella, että käytön rajoittaminen esimerkiksi pelkkiin liikuntapaikkoihin riittää. Myllymäen mukaan ei riitä.

– Esimerkiksi biljardipaikoissa myydään aika paljon kaikkea muutakin kuin biljardia.

Tunnuslukujen yleistymisen myötä työntekijä on voinut ostaa tunnin pallottelua, oluen ja kuitata ostoksen kulttuurina ilman, että myyjä koskaan näkeekään luottokorttia.

Ongelma koskee myös lounaskortteja, joilla on voinut ostaa ravintoloista alkoholijuomia myyjän tietämättä.

– Tämä on ollut nimenomaan se Akilleen kantapää maksukorteissa. Kortilla on voinut maksaa ihan mitä vain mitä siellä paikassa myydään, Myllymäki valittelee.

Käytännössä sama asia olisi, jos työntekijä saisi firman luottokortin ja sitä väitettäisiin verotuetuksi luontoiseduksi. 

Työntekijä voi joutua maksajaksi 

Lopullinen vastuu liikunta-, kulttuuri- ja lounasedun oikeasta käytöstä on työnantajalla ja työntekijällä. Jos maksaa liikuntaetuun tarkoitetulla maksukortilla vaikka thaihieronnan, saattaa saada mätkyjä.

– Edellytämme, että maksuvälineiden tekijät tekisivät sellaisia välineitä, ettei työntekijä tai työnantaja joudu vahingossakaan maksumiehen rooliin, Myllymäki sanoo.

Tavallisempien liikunta- ja kulttuurisetelien kanssa kassahenkilö on voinut kieltäytyä myymästä tiettyä tuotetta tai palvelua seteliä vastaan. Myllymäki muistuttaa, että seteleitäkin on käytetty väärin, mutta vähäisemmin. Työntekijät ovat muun muassa antaneet seteleitä eteenpäin perheenjäsenille.