Suomalaisen naisen ja miehen tasa-arvo aiheuttaa monenlaisia käytännön ongelmia turvapaikanhakijoiden sopeutumisessa vastaanottokeskuksen elämään.
Tänä vuonna Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista lähes joka viides on naisia ja tyttöjä eli heitä on noin 5 800. Kirkkonummella Aavarannan vastaanottokeskuksessa asuu vajaat 380 henkilöä, joista naissukupuolta on noin 50.
Keskuksen johtajan Eva Störgårdsin mukaan toiminnan kannalta kurin pitää olla tiukka.
– Suurta hämmennystä on aiheuttanut jo se, että vastaanottokeskuksen johtaja on nainen ja keskuksessa on käynyt luennoimassa naisten tasa-arvoisesta asemasta naispoliisi, sanoo Störgårds.
Suurin osa turvapaikanhakijoista tulee Irakista, jossa perinteisesti mies on perheen pää, mutta nainen tekee kotityöt ja hoitaa lapset.
– Kyllä miehille on ollut tosi outoa, että he joutuvat tiskirättiin tai pesuvatiin ottamaan kiinni ja vessatkin pitää putsata. Miehet eivät ole tottuneet siihen kotimaassaan, vaan se on ollut enemmän naisten tai palvelijoiden tehtävä, sanoo Störgårds.
Uuteen tasa-arvoiseen toimintakulttuuriin sopeutuminen ei ole ongelmatonta naisillekaan.
– Esimerkiksi ruokailussa pitää seisoa jonossa. Myös miehet seisovat jonossa naisten kanssa. Se on ollut erittäin suuri asia ja edelleen opetellaan, että Suomessa kaikki jonottavat samassa jonossa samaa asiaa.
24-vuotias Hawaan on huomannut, että täällä nainen ja mies ovat tasa-arvoisia.
– Somaliassa asia ei ole näin. On outoa jonottaa samassa jonossa miesten kanssa. Yritän parhaani mukaan muistaa noudattaa tätä sääntöä. Siihen pitää tottua. Somaliassa naiset siivosivat ja hoitivat lapset. Täällä vastaanottokeskuksessa kaikki siivoavat. Haluan olla vahva kuten suomalainen nainen.
– Minä kävin töissä kauneushoitolassa kotimassa. Olen käynyt Somaliassa kolmen kuukauden kurssin työhön ja toivoisin, että voisin mennä täälläkin töihin kauneushoitolaan, haaveilee Hawaa.
21-vuotiaan Sarahin mielestä kulttuuriero naisen asemassa Irakin ja Suomen välillä on iso.
– Emme me voi kävellä yksin missään Bagdadissa puhumattakaan siitä, että ajaisimme autolla. Mies on Irakissa iso pomo. Naiset eivät yleensä käy kouluja.
– Rehellisesti sanottuna pidän siitä, että täällä ei ole eroja naisen ja miehen välillä. Muissa maissa naiset ovat eri asemassa ja mies on pomo. Mutta ei Suomessa: pidän siitä, että nainen ja mies ovat tasa-arvoisia kaikissa tilanteissa, iloitsee Sarah.
Suomeen Sarahin toivat nimenomaan hyvät koulut.
– Minä tulin Suomeen sen takia, että täällä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja ja täällä on hyvät yliopistot. Opiskelin Irakissa yliopistossa biologiaa ja iltaisin tein töitä laboratoriossa. Jouduin elättämään perhettäni, koska isäni oli niin sairas ettei pystynyt töihin, kertoo Sarah.
31-vuotias Rafaa on elänyt tasa-arvoisessa avioliitossa Irakissa.
– Se on erittäin hyvä. Mieheni auttoi minua kaikissa kotitöissä Irakissa, mutta hänen perheensä ei pitänyt siitä. Monille maanmiehilleni on vaikeaa siivota, koska he eivät ole tottuneita siihen. Tasa-arvo ei ole heille helppoa.
– Minä haluan opiskella liikenaiseksi. Rakastan opiskelua ja haluan myös mennä töihin heti, kun se on mahdollista. Myös tyttäreni haaveilee lääkärin ammatista. Mieheni oli töissä englantilaisessa yrityksessä, joten uskon, että sillä oli vaikutusta myös meidän tasa-arvoiseen avioliittoomme, pohtii Rafaa.