Suomi 2011. Ohjaus: Lauri Törhönen. Käsikirjoitus: Katariina Souri – Reijo Mäen romaanista. Tuotanto: Markus Selin, Jukka Helle. Kuvaus: Jari Mutikainen. Leikkaus: Kimmo Kohtamäki. Musiikki: DJ Slow, Samuli Laiho. Pääosissa: Antti Reini, Riitta Viiperi, Ismo Kallio, Taisto Oksanen, Jasper Pääkkönen, Eppu Salminen, Mikko Leppilampi, Matti Onnismaa. Kesto: 95 min.
Loppiaisena ensi-iltansa saanut Vares-trilleri Pahan suudelma elvytti kiinnostuksen jokseenkin väljähtymään päässyttä dekkarielokuvasarjaa kohtaan. Juha Veijosen paikan perinyt Antti Reini velmuili vangitsevasti Vareksen Jussina, joka otti mittaa turkulaiskapakoista ja kohtalokkaista naisista.
Anders Engströmin ohjaama Pahan suudelma oli lupaava aloitus kaikkiaan viiden elokuvan sarjalle, josta on nyt vuorossa kakkososa Vares – Huhtikuun tytöt. Engströmin ohjaajan paikan on perinyt Lauri Törhönen. Jatkoa seuraa jo elokuun alussa, jolloin on Sukkanauhakäärmeen vuoro.
Koska kaikki dekkarifilmatisoinnit on filmattu samassa rykäyksessä, ei voi kuin ihmetellä, mitä Pahan suudelman ja uusimman episodin välillä on päässyt tapahtumaan. Kovin erilaisen kaliiberin kerronnasta on nyt nimittäin kysymys.
Huhtikuun tytöt vie Vareksen viidentoista vuoden takaisen mysteerin kimppuun. Juttupulaa poteva lööppitoimittaja Ruuhio (Mikko Leppilampi) usuttaa Jussin penkomaan kolmen nuoren naisen katoamista. Paremman puutteessa tehtävään tarttuva etsivä huomaa pian uppoutuneensa syvälle jo unohtuneiden tyttölasten tapaukseen.
Samaan aikaan palaa vanhoille kotikonnuille vaarallinen muukalainen Tristan Leopoldo da Cunha (Taisto Oksanen). Salaperäisellä miehellä on monta kanaa kynittävänä menneisyyden haamujen kanssa. Eräs Tristanin kiinnostuksenkohteista, entinen alkoholisti Gunnar (Ismo Kallio), on Vareksen leppoisa naapuri.
Eikä Jussi olisi Jussi ilman ihmissuhdesotkuksi yltyvää sutinaa. Viehkeällä Sirkulla (Riitta Viiperi) on liian monta salaisuutta, joista yksi johtaa aina Arkadianmäelle asti.
Huhtikuun tytöt on valitettavan kliseinen niin käsikirjoituksen kuin painotustensakin tasolla. Siinä missä Pahan suudelma onnistui kääntämään Vares-filmatisointien suunnan aikaisempaa realistisemmalle kurssille, Huhtikuun tytöt sortuu jälleen tympeään puskahuumoriin.
Mielenkiintoisten henkilöhahmojen tilalla elvistelee sekalainen seurakunta tyhjiä karikatyyrejä. Elokuvasta huokuvassa asenteellisuudessa on tarpeetonta julmuutta, jota Pahan suudelmasta ei löytynyt.
Antti Reini on oma hyvä itsensä. Aika ajoin hänen tulkintansa saa hirtehisiä sävyjä, mutta olosuhteet huomioon ottaen sen ymmärtää hyvin.
Teksti: Outi Heiskanen