Millaista on lähihoitajan arki vanhusten hoitokodissa? Miten työt sujuvat, entä millaisia tuntemuksia hoitaja käy päivän aikana läpi? MTV Uutiset pyysi muistisairaiden vanhusten kanssa työskentelevää lähihoitajaa pitämään työstään päiväkirjaa kolmen päivän ajalta.
Hoitaja työskentelee yksityisessä hoivakodissa Pirkanmaalla. Hän ei halua puhua työstään omalla nimellään, joten käytämme hänestä tässä jutussa nimeä Marja.
Kursiivilla korostettu teksti on Marjan päiväkirjaa.
Lähihoitajan päiväkirja
On lauantai. Tänä aamuna meitä on 4 aamussa ja 4 illassa. Jokainen hoitaja saa vastuulleen 8 asukasta, joista osa on yhden hoitajan avustavia ja osa kahden avustavia.
– Lähden pääosin töihin aina hyvällä mielellä. Toisinaan tunnen ahdistusta siitä, että mitähän tänään tulee eteen. Ahdistusta aiheuttaa kiire, koska haluaisin antaa vanhuksille enemmän aikaa, sanoo kymmenen vuotta alalla työskennellyt Marja, 27, MTV Uutisten haastattelussa.
Klo 7 Otan yöhoitajalta raporttia vastaan n. 15 minuuttia. Raportin aikana pari kävelevää asukasta tulee päiväsaliin ihmettelemään, missä he ovat. Otan asukkaan matkaani, käyn tekemässä aamupesut vessassa.
Jos asukas on aggressiivinen, lähtee mukaan toinenkin hoitaja. Raporttia jää vastaanottamaan kaksi hoitajaa.
Yön aikana yksi asukas on pudonnut sängystä, kaatunut päälleen ja lähtenyt ensiapuun tarkistukseen. Toinen asukas on käynyt yöhoitajaa ranteista kiinni, josta koitunut hoitajalle mustelmat.
Lääkkeet monesti myöhässä
Klo 8 Kun olen saanut hereillä oleville asukkaille aamupesut ja vaihdettua päivävaatteet, kiirehdin antamaan aikaisen aamun (klo 7.30) lääkkeet niille asukkaille, joille ne menevät. Mutta nämäkin lääkkeet ovat jo 30 min myöhässä.
Seuraavaksi menen syöttämään aamupalan vuodeasukkaille. Jokaisen asukkaan luona menee 15-20 minuuttia.
– Tykkäisin enemmän jutella vanhusten kanssa. On niitäkin hoitajia, jotka vain lappavat puuroa aamulla suuhun nopeasti, hän kertoo.
– Olen pyrkinyt aina myös löytämään pientä kanssakäymistä siinä aamussa, puhumaan säästä tai niistä näistä yleisistä asioista vanhuksen kanssa. Monesti tuntuu, että jutteleminen jää liian vähälle.
Klo 9 Hoidan tässä välissä aamupesut asukkailleni, jotka ovat yhden autettavia.
Seuraavaksi keskityn aamulla ensiksi heränneisiin asukkaisiini, annan heille aamupalat ja lääkkeet. Parin asukkaan syömistä minun on seurattava vierestä, jotta he varmasti syövät.
Kun yhden laitettavat asukkaat ovat syöneet ja aamupesut on tehty, keskityn taas kahden autettaviin asukkaisiin. Pyydän työparini avuksi, hän keskeyttää näin ollen omien asukkaidensa perushoidon, kun tulee auttamaan minua.
Väkivaltaan työssä tottuu, eikä se johdu vanhuksesta
Välissä pidän aamutaukoni, hörppään kahvia, kun puhelin soi. Siellä soittaa omainen, jonka kanssa keskustelen hyvin pitkän ja intensiivisen puhelun, joka kestää 30 min.
Klo 10.30 Havahdun kellon olevan jo vaikka mitä. Asukkailtani on vaihdettu likaiset yövaipat, vaihdettu puhtaat päivävaatteet ja he ovat saaneet aamupalan. Vielä olisi 2 suihkutettavaa asukasta, toinen istuu suihkutuolissa ja pärjään hänen kanssaan kahdestaan, vaikka hän huitookin ja yrittää lyödä.
Seuraava suihkuun menijä on suihkulaverilla (makuuasennossa) pestävä asukas. Myös hän yrittää lyödä, sylkee ja potkii. Myös tähän tarvitsen apua toiselta hoitajalta. Asukas ehtii huitaisemaan kädellä työkaveriani kasvoihin, töitä on vaan jatkettava...
– Tällaisten tilanteiden yhteydessä mietin joskus työpaikan vaihtoa ja ajattelen, että voi kun joku muu voisi tehdä nämä hommat. Toisaalta olen tottunut väkivaltatilanteisiin työssäni, enkä ajattele niitä enää vakavasti, vaikka työpaikkaväkivaltaan ei pitäisi koskaan tottua, Marja sanoo.
– Ymmärrän kuitenkin, että vanhukset ovat turhautuneita ja väkivaltaisuus johtuu heidän sairauksistaan, ei vanhuksesta itsestään.
Ainoa mukava tuokio päivässä jää väliin
Klo 11.30 Vihdoin kaikki suihkut, aamupesut ja aamupalat on jaettu. Viriketuokio olisi pitänyt ehtiä pitämään, mutta koska henkilökuntaa on vähäisesti, asukasmäärään nähden, jää virike tältä päivältä pitämättä.
– Tuntuu pahalta, kun ainoa ehkä vanhuksia päivän aikana piristävä tuokio jää pitämättä. Monesti se on vaikkapa lehden lukemista heille. Jos viriketuokiota ei ole, vanhukset istuvat hiljaa vierekkäin eteensä tuijottaen päiväsalissa. Se tuntuu pahalta. Marja kertoo.
Klo 12 Aloitamme lounaan jakamisen. Ensin etsin osastoltamme omat asukkaani ruokapöydän ääreen, kun saan yhden istumaan, ehtii jo toinen asukas lähteä pöydästä tällä välin. Jaan ensin ruoan ja sitten lääkkeet, osalle murskaan lääkkeet ruuan sekaan, koska asukas ei ole suostuvainen niitä ottamaan. Toisen asukkaan lääkkeidenottoa vahdin, ja myöskin syömistä sekä juomista.
Välissä annan lounaan työparini asukkaille, koska työparini etsii muita omia asukkaitaan osastolta. Yksi asukas heittää lautasensa lattialle, alan siivota ja samalla seuraan, että toinen asukas varmasti syö ruokansa.
Seuraavassa välissä kuuluu iso kumahdus, yksi asukas on kaatunut käytävällä. Ilmeisesti toinen asukas on tönäissyt hänet kumoon. Avustan työparini kanssa asukkaan pyörätuoliin istumaan ja seuraan hänen vointiaan vierellä.
Ilmoitan hetken kuluttua asukkaan omaisille tapahtuneesta ja teen vaaratilanne ilmoituksen koneella.
Kiitosta ei saa koskaan
– Meillä ei ole tarpeeksi henkilökuntaa, jotta joku ehtisi valvoa vanhuksia, vaikka käytävällä tai päiväsalissa. Yleensä kaikki palaute, mitä saamme omaisilta, liittyy huonoon hoitoon ja se korostuu juuri tällaisissa tilanteissa, Marja kertoo.
– Mikään ei koskaan ole hyvin, miksi ei ole tehty sitä ja tätä. Tarvitsisimme edes yhden hoitajan lisää vuoroihimme. Olemme valittaneet asiasta eteenpäin, mutta siitä ei välitetä. Tuntuu, että esimieheltä ei saa tukea tällaisissa tilanteissa ja olemme itsekin turtuneet tähän, Marja kiteyttää.
Menen jatkamaan asukkaan syömisen seuraamista. Kun kaikki ovat syöneet, vien ruuan vuodeasukkaille, syötän heidän.
Klo 13. Huomaan kellon olevan jo tuon verran. Asukkaiden iltapäivävessatusten ja kuivitusten vuoro.
Klo 13.30 työvuoroni loppuu. (organisaation säännön mukaan viikonloppuisin saa tehdä vain 6,5 tunnin vuoroja)
– Syynä 6,5-tunnin työpäiviin viikonloppuisin on raha. Hoitajalle ei tarvitse maksaa viikonloppulisiä tai iltalisiä kahdeksasta tunnista, Marja kertoo.
Tässä välissä muistan, että minun olisi pitänyt aamulla ottaa 3 asukkaalta paastoverensokerit ja 2:lta verenpaineet. Ne jäävät nyt ottamatta. Minun on lisäksi valittava, että vessatanko asukkaani vai kirjaanko koneella päivän asiat. Minun on pakko valita kirjaaminen, jotta iltavuoro tietää, mitä aamulla on tapahtunut ja että koneella on merkintä siitä, että asukkaita on hoidettu.
Kaikki eivät laskuta ylitöistä
Kello 13.50 lähden kotiin. Marja on tehnyt siis 50 minuuttia ylitöitä.
– On sanottu, että ylitöitä ei saisi tehdä. Itse olen laskuttanut niistä ja saanut palautetta esimieheltäni. On monia hoitajia, jotka eivät halua kirjata ylitöitään työn menettämisen pelossa, Marja kertoo.
Tunne siitä, että vaihdoin asukkaiden vaipat aamulla, enkä kerennyt vessattamaan asukkaita iltapäivällä, on kamala. Kuka nyt haluaisi olla likaisissa vaipoissa näin kauan.
Mietin vielä kotona työasioita ja sitä kaikkea, mitä en kerennyt asukkaille antamaan, vaikka minun kuuluisi.
– Lähes päivittäin jään työvuoroni jälkeen miettimään asioita, joita en ehtinyt työvuoroni aikana tekemään, vaikka olisi pitänyt. Siitä tulee henkinen paha olo. Mietin, että tämänkö Suomen vanhukset ovat ansainneet, Marja sanoo.
On viikonlopun iltavuoro klo 13.30-20.30.
Aamuvuoro lähtee samaan aikaan, kun minä tulen. Teen iltahoitajien kanssa iltajaon asukkaista, jokainen saa 8 asukasta.
Seuraavaksi luen koneelta mitä asukkailleni on tehty, onko ollut jotain erikoista, tai ovatko he saaneet mahdollisesti jotain lisälääkkeitä mistä minun olisi hyvä tietää.
Klo 14 Asukkaiden kahviaika. Pyydän ja haen asukkaita ruokapöydän ääreen kahville. Taas osa asukkaista ehtii lähteä pöydästä ennen kahvin saamista.
Yksi asukas meinaa tukehtua kahvipullaan, kaivan pullanpalat asukkaan suusta ja yritän iskeä häntä selkään, jotta loputkin pullanpalat lähtisivät kurkusta. Viemme asukkaan työparini kanssa sänkyyn lepäämään.
Käymme huoneessa 15 min välein, katsomassa, että hänellä on kaikki hyvin.
Jatkuva sängyssä makuuttaminen tuntuu pahalta
Seuraavaksi juttelen omaisten kanssa heidän isänsä voinnista. Siitä, kuinka häntä ei ole tänään(kään) ehditty nostamaan sängystä. Pahoittelen tilannetta enkä voi sanoa, että meitä on niin ja niin vähän, koska organisaatiomme sen kieltää.
On vain otettava haukut vastaan ja yritettävä olla ammatillinen, vaikka hoitajana minustakin tuntuu jatkuva sängyssä makuuttaminen pahalta. Hörppään kupillisen kahvia ja menen pyykkitupaan laittaman asukkaiden vaatteita pesuun.
Klo 16 Päivällisen jakaminen, joka toistuu lähes samanlaisena kuin lounaanjako.
Huomaan että yhdellä asukkaalla olisi mennyt klo 14 antibiootti, joten annan sen nyt muiden lääkkeiden kanssa.
– Mietin välillä myös potilaiden turvallisuutta. Monesti meillä tarpeelliset lääkkeet myöhästyvät vanhuksilta reippaastikin siitä hetkestä, milloin ne kuulusi antaa, Marja sanoo.
Kun asukkaat ovat syöneet ja saaneet lääkkeensä, on taukoni vuoro. Ehdin istua 10 min, kun kuulen ison kolauksen. Asukas on saanut epileptisen kohtauksen, toinen hoitaja pitää kiinni kouristelevasta asukkaasta, kun minä juoksen lääkekaapille hakemaan kohtauslääkettä.
Kappas ne ovatkin loppu, eikä apteekista ole tilattu lisää. Joudun lainaamaan toisen asukkaan lääkkeistä (mikä on kielletty).
Työ on raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin
Joudumme antamaan kohtauslääkkeen asukkaalle peräsuoleen, tilassa jossa kaikki asukkaat ja omaiset näkevät tilanteen. (yksityisyydensuojaa ei tässä tilassa asukkaalla ole ollenkaan).
– Tällaisia tilanteita meillä on onneksi harvoin. Yksityisyyden suojasta emme ole omaisilta saaneet valituksia, sillä jokainen ymmärtää, että työ on tuossa tilanteessa tehtävä juuri noin.
Tilanteen rauhoituttua siirrämme asukkaan käsivoimin pyörätuoliin, josta siirrämme hänen samoilla käsivoimilla sänkyyn lepäämään.
Olkapääni muljahtaa ikävän tuntuisesti. Töitä on vaan jatkettava, otan särkylääkkeen.
– Välillä mietin, että miten ihmeessä jaksan tätä työtä elämäni loppuun asti niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olen vasta nuori ihminen ja jo nyt monesti aika väsynyt kaikesta. Alan vaihtaminen on käynyt jo nyt monesti mielessä. Toisinaan tuntuu, että vuoroista ei ehdi toipua, Marja sanoo.
Juon kylmän kahvini loppuun.
Klo 17 on aika tehdä iltapuuhat. Aloitan työparini kanssa kahden autettavista asukkaista, jos vaipassa on vain pissaa, emme tee pesuja vaan vaihdamme vaan vaipan, koska tiedän, että jos pesen jokaisen asukkaan kunnolla, aikaa ei riitä kaikille. Osalla vuodeasukkaista on hygieniahaalari, koska asukas muuten kaivelee vaippaansa ja syö ulostettaan ja sotkee sillä sänkyään.
Rannettani särkee. Töitä on jatkettava…
Töitä ei ehdi tehdä kunnolla
Klo 18.30 Yksi asukkaistani on todella aggressiivinen, tähän tarvitsisin työparini apua, mutta koska hän ei omilta hommiltaan juuri nyt ehdi, on minun hoidettava asukas yksin. Asukas muuttuu levottomaksi jo matkalla kylpyhuoneeseensa, huomioin tämän ja yritän itse olla rauhallinen.
Otan asukkaalta päivähousuja pois ja kun olen laittamassa niitä vessankaiteelle, asukas hermostuu ja lyö minua selkään. Poistun tilanteesta huoneen ulkopuolelle ja jätän asukkaan rauhoittelemaan itseään.
Hetken kuluttua asukas on unohtanut tilanteen ja saamme vaipan vaihdettua neutraalisti. Vaipassa olisi ollut ulostetta, mutta koska väkivallanuhka on suuri, täytyy vain tehdä välttämätön ja vaihtaa nopeasti puhdas vaippa, joten ulosteet jäätävät pesemättä.
Selkääni särkee kovasti mutta töitä on jatkettava. Otan särkylääkettä ja tässä välissä teen vaaratilanneilmoituksen koneella.
Klo 19.10 Iltapalanjako, joka sujuu samalla kaavalla kuin päivällinenkin.
Tiskit jäävät usein kiireessä seuraavalle
Selkääni särkee edelleen. Tiedän, että en olisi enää työkykyinen suorittamaan loppuvuoroa, mutta sen on vain tehtävä, koska iltavuoro ei 32 asukkaan kanssa pärjää 3 hoitajalla.
Klo 20 Osa asukkaista jää päiväsaliin katselemaan tv:tä ja osan avustan petiin. Jos asukas tuoksuu ulosteelta, vaihdan vaipan mutta muuten en, koska tiedän, että yöhoitaja vaihtaa sen, jos tarve on.
Hoidan iltapalatiskejä pois, niin paljon kuin ehdin.
Klo 20 Kiirehdin kirjaamaan jokaisesta asukkaasta jotakin. Tapahtuneet vaaratilanteet, syömiset, lääkeannokset jne.
Klo 20.30 Työaikani loppuu.
Klo 21 Olen lopettanut kirjaamisen. Yöhoitaja tulee klo 21. Annan yöhoitajalle raportin, kotiin lähden klo 21.15.
On yövuoro klo 21-07. Vuorossa 2 hoitajaa.
Klo 21 Iltahoitaja kertoo raportin ja lähtee kotiin. Ryhdyn heti töihin.
Hoidan iltavuorolta jääneet tiskit koneeseen ja kaappiin. Toinen hoitaja hoitaa pyykkihuoltoa.
– Joskus ottaa päähän, jos työkaveri ei ole tehnyt tiskejä tai pyykkejä tarpeeksi, vaan ne jäävät yövuorolle. Sitten kuitenkin ajattelee, että niillä on taas ollut niin kiire. Päällisin puolin meillä on ihana työyhteisö ja pystymme purkamaan pahaa oloa toisillemme ja tukemaan toistamme. Kaikki me ollaan tässä samassa, Marja pohtii.
Klo 22 Teemme ensimmäisen yökierron. Osa asukkaista saa vielä myöhäisiltapalan, ohjaamme asukkaita sänkyyn, osan puolipakottamalla, koska muuten he istuisivat tv:n ääressä koko yön. Osalle asukkaista vaihdamme kuivat yövaipat, koska he ovat jo litimärkiä tai vaipassa on ulostetta.
Klo 23 Istun taukotilaan, otan kupillisin kahvia, nyt on rauhallista. Teen kirjallisia töitä, mitä en ehtisi päivävuorossa tekemään.
Kirjaamiseen menee paljon aikaa
– Työssämme on paljon kirjaamista, esimerkiksi kaikki vaaratilanteet on kirjattava potilastietoihin ja ilmoitettava omaisille. Tietenkin olisin sen ajan mieluummin vanhusten kanssa, mutta ymmärrän senkin, että seuraavan henkilön on tiedettävä, esimerkiksi mitkä lääkkeet ovat menneet, Marja miettii.
Klo 24 Normaali keski-yönkierto, rauhallista. Kierron jälkeen jaan aamulääkkeet ja tarkastan dosetit.
Klo 1 Hälytyskellot soivat, osalla asukkailla on jano, osalla peitto huonosti, osaa ei väsyttäisi.
Yksi vuodeasukas on todella levoton, huutaa ja itkee jatkuvasti. Annan rauhoittavaa. Kirjaan sen heti koneelle.
Tässä välissä valmistelen aamuvoileipiä, hedelmiä, laitan mehut kannuihin jne.
Klo 2 Keskikierto, nyt vaihdamme 12 vuodeasukkaan vaipat ja tarkastamme, että asukkaat ovat sängyssään nukkumassa.
Yksikin työntekijä lisää vuorossa helpottaisi
Klo 3.30 Kuivituskierros on tehty. Valmistelen aamupuuron ja laitan sen uuniin.
Kierron jälkeen taas pyykkihuoltoa...
– Yöllä valvominen on raskasta. Siihen vielä päälle kaikki kodinhoidolliset työt, niin aamulla on fyysisesti ihan poikki. Pyykit ja tiskit eivät oikeasti kuulusi hoitajan tehtäviin, vaan se on hoivatyöntekijän hommaaa, ei koulutettujen työntekijöiden. Se tuntuu hassulta. Tähän tehtävään tarvittaisiin oma työntekijänsä, Marja sanoo.
Asukas on pudonnut sängystä, nostamme hänet käsivoimin sänkyyn.
Klo 4 Juon kahvia, syön salaatin, hoidan taas kirjallisia töitä.
Klo 5 Aamukierto, asukas "ui virtsassa" sängyssä, vaihdamme asukkaalle lakanat ja kuivaa päälle.
Kierron jälkeen kirjaamme yön tapahtumat.
Pari asukasta on hereillä, vessatamme heidät ja vaihdamme vaipat.
Klo 6.30 Haen postit. Kirjaan vielä asioita, jos tässä välissä on tapahtunut jotain lisää.
Klo 7 Aamuvuoro saapuu, annan raportin. Pääsen lähtemään kotiin 7.15
Klo 7.15 Pääsen lähtemään kotiin. Jälleen ylitöitä tehneenä.
– Jos saisimme yhdenkin työtekijän lisää, se helpottaisi meidän työtämme ihan todella. Saisimme aivan uutta energiaa siihen päivään ja vanhuksetkin voisivat paremmin, Marja päättää.