Ohjaus: Tom Shadyac. Käsikirjoitus: Paul Guay & Steven Mazur. Kuvaus. Russell Boyd, A.C.S. Leikkaus: Don Zimmerman, A.C.E. Lavastus: Linda DeScenna. Musiikki: John Debney. Tuotanto: Brian Grazer. Pääosissa: Jim Carrey, Maura Tierney, Justin Cooper, Cary Elwes, Jennifer Tilly, Anne Haney, Amanda Donohoe.
Hyperaktiivinen naamanahkaakrobaatti Jim Carrey on taas päästetty häkistä kameran eteen. Valehtelija valehtelija yllättää iloisesti, koska homma ei perustu pelkästään äijän sooloiluun, vaan tarinakin kulkee varsin mainiosti. Niin no, on miehen tässäkin vaikea pysyä liitoksissaan.
Carrey esittää lakimies Fletcher Reedeä, joka valehtelee työkseen. Työt siunaantuvat usein kotiin eli mies puhuu palturia myös ex-vaimolleen (Tierney) ja pojalleen Maxille (Cooper). Pojalle on jo tarjolla sijaisisäkin (Elwes), jonka pehmoilu ei kuitenkaan peittoa oikeaa isää, jos tämä vain pysyisi sanojensa takana. Niinpä poika toivoo, ettei isä pystyisi puhumaan puppua yhtenä kokonaisena vuorokautena ja presto, lakimiehemme on liemessä korviaan myöten.
Shadyac aloittaa elokuvan varsin rauhallisesti, Carrey tulee esitellyksi hieman hajamielisenä perheenisänä ja miehen varsinaiset lahjat säilötään vakan alle. Mutta vain hetkeksi. Kauaa ei lopulta tarvitse penkkiä kuluttaa, kun Carrey on taas vauhdissa; lärvi venyy ja huuli paukkuu, mutta onneksi nyt kulkevan stoorin kannattelemana.
On nimittäin todella hauskaa katsoa äijän kiemurtelevan tuskissaan totuuden edessä ilman pienimpiäkään hätävlheita. Muut näyttelijät joutuvat tosin soittelemaan kolmansia viuluja runsaasti palkatun koomikon kohkatessa kuin mielipuoli.
Jim Carreyn koomikon lahjat ovat siis eittämättömät, mutta niitä on usein valjastettu liian yksipuoliseen käyttöön. Tarinan rakentaminen pelkän naaman repimisen varaan on liian tuttua oman televisiomme viihdeohjelmista. Tom Shadyac on kuitenkin malttanut ainakin melkein pitää Carreyn käsikirjoituksen apuna eikä päinvastoin. Valehtelija valehtelija on hauskaa katsottavaa.
Teksti: Jari Rantala