Ruotsi/Suomi 2007. Ohjaus: Klaus Härö. Käsikirjoitus: Kjell Sundstedt. Kuvaus: Jarkko T. Laine. Lavastus: Cian Bornebusch. Musiikki: Michael Galasso. Pääosissa: Julia Högberg, Maria Lundqvist, Lo Kauppi, Ellen Mattson, Ann-Sofie Nurmi, Tobias Aspelin, Christoffer Svensson. Kesto: 104 min.
Klaus Härön vavahduttava kuvaus naisten pakkosteriloinneista 1950-luvun Ruotsissa on alkuvuoden elokuvatapaus. Uusi ihminen on kertomus 17-vuotiaasta Gertrudista (Julia Högberg), joka viedään väkisin nuorten naisten työkotiin. Köyhän perheen nuoremmat lapset sijoitetaan kasvattiperheisiin.
Gertrud huomaa Odenslundin karun laitoksen olevan pelkkä vankilan ja mielisairaalan välimuoto. Työkodin asukkaat ovat hulluja, sairaita ja köyhiä tai muuten uhmakkaita väliinputoajia, joita yhteiskunta ei ole halukas sosiaalituella ruokkimaan. Ulospääsystä voi haaveilla vain, jos on valmis suostumaan kopean tohtorin (Tobias Aspelin) suosittelemaan sterilisaatioon. Vähävaraisten, -väkisten tai muuten "kevytmielisten" ei haluta synnyttävän enää enempää lapsia kansankodin rasitteeksi.
Gertrud tarttuu vapauden oljenkorteen, sterilisaatioon, aluksi hyvinkin hanakasti. Nuoren naisen mieli kuitenkin muuttuu yllättävän rakastumisen ja raskauden myötä: hän huomaa odottavansa Odenslundin nuoren talonmiehen, Axelin (Christoffer Svensson), lasta.
Uusi ihminen käsittelee ruotsalaista lähimenneisyyttä tavalla, joka ei voi olla koskettamatta myös meitä suomalaisia. Myös Suomessa naisia steriloitiin samoista syistä, mutta meillä tilanne oli astetta karskimpi. Siinä missä naapurimaassa operaatioon vaadittiin asianomaisen lupa, voitiin lahden tällä puolen uhri pakottaa sterilointiin. Härön elokuvalla on väkevä todellisuuspohja, sillä Kjell Sundqvistin teksti perustuu käsikirjoittajan oman äidin ja tämän sisarusten kohtaloihin. Jos Sundqvistin äiti ei olisi aikoinaan paennut Tukholmaan, olisi tämän tarinan kirjoittaja jäänyt – potentiaalisten serkkujensa lailla – syntymättä.