Miten toimii parisuhde, jossa toinen herää kukonlaulun aikaan ja toinen kukkuu hereillä yötä myöten?
Unirytmi on hyvin henkilökohtainen asia. Sen muuttaminen ei välttämättä onnistu, vaikka ympäristö kuinka painostaisi. Miten toimii parisuhde, jossa toinen herää kukonlaulun aikaan ja toinen kukkuu hereillä yötä myöten? Vaativan erityistason psykoterapeutti Juha Nieminen uskoo, että hyvässä suhteessa rytmit löytävät toisensa ja erilaisuuskin opitaan ajanoloon hyväksymään. Lisää yhteistä aikaa voi etsiä vaikka uudesta harrastuksesta.
Heinäkuun lopussa (27.7.2012) vietetään unikeonpäivää. Se on yksi harvoista päivistä, kun aamu-unisia kohdellaan sankareina. Kristillisenä merkkipäivänä unikeonpäivä on luolassa nukkuneiden seitsemän Efesoksen marttyyrin muistopäivä. Heidän unensa sikeys oli vailla vertaa: he uinuivat keisarin vainoja paetessaan melkein kaksisataa vuotta.
Nykyajan työelämä ja arki suosivat aamunvirkkuja. Myöhään nukkujia on myös perhepiirissä pidetty milloin laiskoina milloin itsekkäinä. Unikeoista vain sitkeimmät ovat pystyneet pitämään kiinni omasta rytmistään.
Nuori rakkaus kulkee samaa tahtia
Perhe- ja pariterapeutti Juha Nieminen uskoo, että erilaiset unirytmit voivat saattaa parisuhteen kriisin partaalle – joskin hyvällä tahdolla saadaan aikaan ihmeitä. Ongelmallista on, jos ihmiset kokevat, että erilaisen rytmin takia ei löydy enää lainkaan yhteistä aikaa tai että toinen joutuu tekemään vaikkapa kotitöitä enemmän kuin toinen.
Silloin on hyvä muistella suhteen alkuaikoja. Kun rakkaus on nuori, tehdään aivan huomaamatta töitä saman rytmin löytämiseksi. Vanhassakin suhteessa samaan vauhtiin pääsy on mahdollista, jos muistaa kahdenkeskisen sykkeen hienouden.
Pettymykset kuuluvat parisuhteisiin
Nieminen kertoo, että kun eletään suhteen ensivaihetta, tutustumisen ja ihastumisen aikaa, kuva toisesta on hyvin idealisoitunut – rakkaus on sokea. Toisella tasolla kumppanista löytyy myös huonoja puolia. Suhteen kolmannessa vaiheessa idealisaatio ja pettymykset kohtaavat ja muodostavat todellisuuden.
