Unikeko ja aamunvirkku parisuhteessa

Unirytmi on hyvin henkilökohtainen asia. Sen muuttaminen ei välttämättä onnistu, vaikka ympäristö kuinka painostaisi. Miten toimii parisuhde, jossa toinen herää kukonlaulun aikaan ja toinen kukkuu hereillä yötä myöten? Vaativan erityistason psykoterapeutti Juha Nieminen uskoo, että hyvässä suhteessa rytmit löytävät toisensa ja erilaisuuskin opitaan ajanoloon hyväksymään. Lisää yhteistä aikaa voi etsiä vaikka uudesta harrastuksesta.

Heinäkuun lopussa (27.7.2012) vietetään unikeonpäivää. Se on yksi harvoista päivistä, kun aamu-unisia kohdellaan sankareina. Kristillisenä merkkipäivänä unikeonpäivä on luolassa nukkuneiden seitsemän Efesoksen marttyyrin muistopäivä. Heidän unensa sikeys oli vailla vertaa: he uinuivat keisarin vainoja paetessaan melkein kaksisataa vuotta.

Nykyajan työelämä ja arki suosivat aamunvirkkuja. Myöhään nukkujia on myös perhepiirissä pidetty milloin laiskoina milloin itsekkäinä. Unikeoista vain sitkeimmät ovat pystyneet pitämään kiinni omasta rytmistään.

Nuori rakkaus kulkee samaa tahtia

Perhe- ja pariterapeutti Juha Nieminen uskoo, että erilaiset unirytmit voivat saattaa parisuhteen kriisin partaalle – joskin hyvällä tahdolla saadaan aikaan ihmeitä. Ongelmallista on, jos ihmiset kokevat, että erilaisen rytmin takia ei löydy enää lainkaan yhteistä aikaa tai että toinen joutuu tekemään vaikkapa kotitöitä enemmän kuin toinen.

Silloin on hyvä muistella suhteen alkuaikoja. Kun rakkaus on nuori, tehdään aivan huomaamatta töitä saman rytmin löytämiseksi. Vanhassakin suhteessa samaan vauhtiin pääsy on mahdollista, jos muistaa kahdenkeskisen sykkeen hienouden.

Pettymykset kuuluvat parisuhteisiin

Nieminen kertoo, että kun eletään suhteen ensivaihetta, tutustumisen ja ihastumisen aikaa, kuva toisesta on hyvin idealisoitunut – rakkaus on sokea. Toisella tasolla kumppanista löytyy myös huonoja puolia. Suhteen kolmannessa vaiheessa idealisaatio ja pettymykset kohtaavat ja muodostavat todellisuuden.

Nieminen viittaa edesmenneen italialaisterapeutin Gianfranco Checchinin ajatuksiin. Tämän mukaan ihmiset ihailevat toisiaan aina aluksi. Sen jälkeinen muutosvaihe kestää kahdesta jopa kahteenkymmeneen vuotta. Tällöin ihmiset eroavat, jos ovat erotakseen. Kun päästään muuttamisprosessin loppuun, pystytään hyväksymään toinen sellaisena kuin hän on. Tähän vaiheeseen asti päässeet ihmiset ovat yleensä hyvin onnellisia. Pettymysten taso – myös rytmien suhteen – kuuluu joka tapauksessa suhteeseen, eikä sitä pidä säikähtää.

Intiimit treffit sängyssä

Jos toinen on aamuvirkku ja toinen haluaa valvoa illalla myöhään ja aamulla nukuttaa, pitäisikö toisen tai molempien yrittää muuttaa rytmiään? Niemisen mukaan kannattaa miettiä, miten paljon suhteessa ylipäätään tulee vastata toisen toiveisiin ja odotuksiin ja miten palon itsekkyyttä sallitaan. On hyvä muistaa, että kun halutaan edes jollain tasolla olla toisen odotuksen mukaisia, mahdolliset ongelmat eivät ole ylitsepääsemättömiä.

Unikeon ja aamunvirkun yhteiset intiimit hetket voivat kuitenkin olla hakusessa: kun toinen on vasta sängyssä heräilemässä, toinen on jo valveilla aamiaisen syöneenä. Kun toinen menee yöpuulle, toinen on vielä ahkerissa valveillaolon puuhissa. Kumppanit voivat ilahduttaa toisaan tekemällä treffit sänkyyn silloin, kun molemmat ovat sopivassa vireystilassa. Juha Niemisen mukaan yllätysten kautta on hauska ottaa aikaa ja tilaa suhteelle.

Erilaiset täydentävät toisiaan

Vakka kantensa valitsee, sanotaan. Nieminenkin toteaa, että erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan. Hyvin samanlaisilla ihmisillä konfliktit voivat olla rajuja. Se samanlaisuus, mikä on itsessä, ärsyttää toisessa helposti. Jos taas on itse vaikkapa voimakastemperamenttinen, rauhallinen puoliso on kuin aarre.

- Toisaalta erilaisetkin ihmiset voivat kokea vahvasti olevansa hyvin samanlaisia. Alkutilanne ei aina välttämättä ole niin ratkaiseva suhteen kannalta, kuin ajatellaan. Se on olennaista, mihin ihmiset kasvavat yhdessä ja millaisessa prosessissa he ovat mukana keskenään.

Juha Nieminen uskoo, että hyvä suhde näkyy päällepäin.

- Jos on sitoutunut toiseen vahvasti, on uskaltanut ehkä jopa panna sormuksen sormeen, hanskojenkin läpi näkee, että ihminen on suhteessa, jos hän on onnellisesti siinä.

Sama harrastus yhdistää

Jos yhteinen sävel on kadoksissa, aika kuluu omissa harrastuksissa ja nukutaankin eri aikoihin, parisuhdetta voi virkistää yhteisellä kielikurssilla tai joogaleirillä, uskoo Juha Nieminen.

- Jos löytyy lisäksi ihan uusi alue molemmille, voi lähteä ikään kuin uunoilemaan keskenään; sitähän se suhteen alkukin on yleensä ollut. Luonto on iät ja ajat hoitanut ihmistä. Jos löytää yhteisen luontoon liittyvän harrastuksen, mikä sen parempi. Joka tapauksessa on tärkeä miettiä, mikä harrastus vastaa molempien tarpeita. Jos parisuhde on aiemmin mennyt enemmän toisen ehdoilla, harrastus on valittava niin, että se sopii tasapuolisesti molemmille.

Jos pariskunta viettää paljon aikaa yhdessä, ikioma harrastus on hyvä henkireikä. Mutta miten paljon omaa aikaa on parisuhteessa sopivasti?

- Sen voivat määritellä vain suhteessa olijat itse. Jos toinen kärsii oleellisesti siitä, että toisella on liian paljon omia juttuja, kannattaa miettiä, miksi niin on. Mitä se kertoo ihmisestä itsestään, jos kalenteri täyttyy vain omista jutuista, eikä jää ollenkaan aikaa yhteisille asioille. Ja mikä estää täyttämästä kalenteria yhteisellä tekemisillä?

Avun hakuun yhteistuumin

Juha Nieminen sanoo, että loppukesä on parisuhteessa hyvin menneen lomakauden jälkeen upeaa aikaa. Joskus loma kuitenkin tuo pulmat esiin, ja pariterapiapalveluita kysellään normaalia enemmän.

- Jos on ajauduttu suhteessa riitoihin, joihin ei ole omin eikä ystävien voimin saatu apua, kannattaa hakea tukea ulkopuolelta.

Terapiaan ei kuitenkaan voi pakottaa toista, vaan apua pitää hakea yhdessä. Sen jälkeen pahassakin tilanteessa auttaa ajatus siitä, että jos halutaan vielä nähdä edes terapian verran vaivaa suhteen eteen, toivoa ei ole menetetty.

Kysely selvitti: Seksi voittaa hyvät yöunet!

Teksti: Kati Hyttinen

Kuvat: Shutterstock