Kansainvälisten joukkojen vetäytyessä Afganistanista moni kantaa huolta siitä, mitä se tarkoittaa naisten asemalle maassa. Ilmassa on muutenkin paljon huolta maan vaikean turvallisuustilanteen heikkenemisestä, ja naisten kannalta tilanne on erityisen hauras.
Ennen kuin Yhdysvallat miehitti Afganistanin syksyllä 2001, naisten oikeudet maassa olivat kurjalla tolalla ääri-islamilaisen Taleban-hallinnon alaisuudessa. Kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana maahan on investoitu valtavat määrät rahaa, ja naistenkin kannalta on tapahtunut edistystä, mutta edessä on yhä valtavia haasteita.
Pelkona on, että vahvistuva Taleban alkaa jälleen kaventaa naisten oikeuksia yhteiskunnassa.
Naisten oikeuksia Afganistanissa ei oikeastaan voi käsitellä irrallisena asiana, vaan sekin kietoutuu lopulta turvallisuustilanteen kehittymiseen, sanoo kansainvälisen oikeuden apulaisprofessori ja Afganistan-asiantuntija Sari Kouvo Göteborgin yliopistosta. Naisten oikeuksia on vaikea edistää, jos turvallisuudessa, työllisyydessä ja koulutuksessa ei tapahdu edistystä.
Kouvon mukaan kokonaistilannetta on myös vaikea tarkastella laajasti maassa, jossa alueelliset erot esimerkiksi turvallisuuden suhteen ovat valtavia ja vaihtelevat nopeasti.
– Paikallisella tasolla turvallisuustilanne voi muuttua radikaalisti parissa kuukaudessa sen mukaan, kuka milloinkin on vallassa tietyllä alueella tai tietyssä provinssissa, kertoo Kouvo, joka on aiemmin työskennellyt EU:ssa ihmisoikeusneuvonantajana.
Miehityksen alkuvuosina ilmassa oli lupaavia merkkejä, mutta turvallisuustilanne on heikentynyt tasaisesti vuodesta 2005 lähtien. Naiset joutuvat usein väkivallan kohteeksi, ja hyökkäykset esimerkiksi aktivisteja ja toimittajia kohtaan ovat yleistyneet viime vuosina.
Afganistan oli konservatiivinen ennen Talebaniakin
Kouvon mukaan kansainvälinen yhteisö suhtautui alkuvaiheessa naiivisti siihen, millä tavalla naisten oikeuksia parannetaan Afganistanissa.
– Ajatus tuntui olevan, että kunhan Taleban saadaan pois kuvasta, ja naiset ottavat burkansa pois, tuloksena on tasa-arvo, Kouvo sanoo.
Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi, ja Afganistan on pohjimmiltaan yhä konservatiivinen yhteiskunta.
– Taleban ei tuonut konservatiivisia asenteita Afganistaniin, vaan he toivat kansallisiin lakeihin asenteita, jotka olivat jo olemassa tietyissä osissa kulttuuria. Naisten syrjimistä oli jo kauan ennen Talebania.
Alun sinisilmäisyyden jälkeen länsimaissa taas tunnuttiin nostavan kädet pystyyn ja toteavan, että emme voi kuitenkaan ymmärtää kunnolla afganistanilaista kulttuuria. Kansainvälinen yhteisö ei saakaan Kouvolta tunnustusta johdonmukaisuudesta.
Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Naiset voivat olla nyt mukana politiikassa, ja esimerkiksi parlamentissa on naisjäseniä. Naiset ovat myös mukana neuvottelemassa tulevasta rauhansopimuksesta Talebanin kanssa.
Kouvo pitää tärkeänä myös sitä, että naisten oikeudet on kirjattu lakiin.
– Vaikka lakeja ei edes noudatettaisi, on tärkeää, että ne ovat olemassa.
Kotimaiset aktivistit ovat ilonaihe
Yksi viimeisen 20 vuoden aikana tapahtunut suuri muutos on kotoperäisen aktivismin nousu. Afganistanissa on nyt laajamittaista toimintaa naisten oikeuksien puolesta, ja paikallisia aktivisteja, jotka tuntevat afganistanilaisen yhteiskunnan hyvin.
– Alkuvaiheessa naisasialiike koostui enimmäkseen afgaaninaisista, jotka tulivat sinne ulkomailta, mutta nyt ei enää ole niin.
Välillä ulkomaiset tarkkailijat ovat puhuneet "Kabulin kuplasta" tarkoittaen sitä, että pääkaupungin aktivistit eivät ole kosketuksissa siihen, millaista naisten elämä suuressa osassa maata on.
Kouvo huomauttaa, että naisten oikeuksien toteutuminen on aktivisteille usein elämän ja kuoleman kysymys, mutta se on tärkeää kaikille naisille.
– Vaikka paikallisella tasolla naisilla saattaa olla polttavampia sosioekonomisia ongelmia elämässä, on heillekin merkitystä sillä, että heillä on paperilla oikeuksia.
Turvallisuuden ohella taloustilanteen kehittyminen on keskeistä niin naisten aseman kuin ylipäätään tavallisten afganistanilaisten elämän kannalta. Afganistan on edelleen erittäin köyhä maa, ja jatkuva konflikti mutkistaa jokapäiväistä elämää.
Jotkut naiset esimerkiksi ovat pystyneet aloittamaan oman liiketoiminnan pyörittämisen, mutta se on vaikeaa alueilla, joilla on epävarmaa, pääseekö lähikaupunkeihin liikkumaan.
Turvallisuustilanne vaikeuttaa tyttöjen koulunkäyntiä
Tyttöjen koulunkäynti on aktivisteille yksi keskeinen tavoite, joka edistäisi sukupuolten tasa-arvoa.
Kouvon mukaan valtaosa afganistanilaisista vanhemmista on halukkaita laittamaan tyttönsä kouluun, koska konservatiivisista asenteista huolimatta myös Afganistanissa koulutus nähdään astinlautana parempaan elämään.
Realiteetit vaikeuttavat kuitenkin toisinaan tämän toteutumista. Esimerkiksi tukalassa taloustilanteessa vanhemmat lähettävät mieluummin vain pojan kouluun, koska Afganistanissa poika jää aikuisenakin asumaan vanhempien kanssa, kun taas tytär muuttaa aviomiehen perheen luo.
Toinen tyttöjen koulunkäyntiä vaikeuttava seikka on ailahteleva turvallisuustilanne. Vanhemmat ovat haluttomia lähettämään tyttöjä kouluun alueilla, joilla lasten turvallisuutta voi taata.
Tilanteen epävakaudesta saatiin taas muistutus viime viikolla, kun räjähdys lähellä tyttökoulua Kabulissa vaati yli 50 ihmisen hengen.
"Huono voi muuttua huonommaksi"
Yhdysvaltain ja muiden kansainvälisten joukkojen on tarkoitus poistua Afganistanista syyskuuhun mennessä. Vetäytyminen alkoi viime kuussa.
Jo nyt näyttää selvältä, että kansainvälisten joukkojen vetäytymisen jälkeen Talebanin asema maassa vahvistuu. Neuvottelut hallituksen ja Talebanin välillä johtanevat väistämättä jonkinlaiseen sopimukseen vallanjaosta.
Kouvon mielestä kiinnostava kysymys on se, onko Taleban muuttunut sitten 1990-luvun. Viime vuosina liike on pehmentänyt hieman äänensävyään naisten oikeuksien suhteen, mutta suunnanmuutoksen aitoutta epäillään.
Kansainvälisten joukkojen jättämä tyhjiö tuo jälleen yhden epävarmuustekijän kaikkien muiden Afganistanin ongelmien päälle.
– Neljän vuosikymmenen sotimisen jälkeen afganistanilaiset tietävät, että tällaisessa tilanteessa huono voi muuttua huonommaksi. On aika niukasti toiveita siitä, että tämä yllätyselementti johtaisi johonkin hyvään, Kouvo sanoo.
Hän kuitenkin muistuttaa, että kansainväliset joukot eivät voi olla maassa pysyvästi.
Kouvon mielestä tulevina vuosina olisi tärkeää, että länsimaista viestittäisiin johdonmukaisesti naisten oikeuksista, ja pidettäisiin yhteyttä esimerkiksi afganistanilaisiin aktivisteihin ja toimittajiin. Vaikka rahahanat lännestä Afganistaniin ehtyisivät, yhteydenpitoa ei saa katkaista.