Kirja bisnesmokista: Suomen kallein sana on huippujohtaja

Tavallinen johtaja pystyy tekemään vain tavallisia mokia, mutta huippujohtaja huippumokia. Näin tiivistävät Helsingin yliopiston professori Markku Kuisma ja Talouselämä-lehden entinen päätoimittaja Pekka Seppänen suomalaisen bisneseliitin toilailut tuoreessa kirjassaan Suomen pahimmat bisnesmokat – tarinoita huippujohtamisesta.

Huumorilla kirjoitettu kirja käy läpi Soneran umts-kaupat, metsäyhtiöiden Amerikan-seikkailut, Nokian rahan tärväämiset, Suomen Pankin möhläykset, Fortumin ylisuuret optiot, pankkikriisin, Talvivaaran, Valcon ja Olkiluodon.

Suomalaisjohtajat eivät joskus edes onnistu mokaamaan, vaikka kuinka yrittäisivät. Stora Enso onnistui pyrkimyksissään ostaa amerikkalainen Consolidated Papers, mutta UPM epäonnistui katkerasti yrityksissään ostaa Champion. Stora Enso kärsi kaupasta miljarditappiot, UPM välttyi niiltä onnekkaasti.

Mokaukset johtuvat kirjan mukaan monesti siitä, että huippujohtajat juoksevat kulloistenkin bisnesmuotien perässä. Laumasieluisuus näkyy muun muassa siinä, miten Sonera osti arvottomaksi osoittautuneen umts-luvan Saksasta neljällä miljardilla eurolla.

– Johtajien pörrääminen umts-lupien ympärillä ei eroa siitä, miten teinitytöt pörräävät koulun suosituimman pojan ympärillä. Mitä enemmän kilpakosijoita, sitä tavoittelemisen arvoisemmaksi poika tai umts-lupa tulee, Kuisma ja Seppänen kirjoittavat.

Pituus ratkaisee

Kuisma ja Seppänen kysyvät, kenestä voi tulla huippujohtaja. He toteavat, että huippujohtajakin on ihminen ja keskimäärin samanlainen kuin me muutkin. Moni on saanut ihmetellä, miten keskinkertaisesta naapurin räkänokasta on kehkeytynyt ylivertainen visionääri ja huippujohtaja.

Joku kuitenkin nousee huippujohtajaksi, ja muut kilpailijat jatkavat taaperrustaan tavallisina johtajina.

Yksi valintakriteeri nousee yli muiden. Kuisma ja Seppänen siteeraavat kanadalaista Malcolm Gladwellia, jonka mukaan Yhdysvaltain 500 suurimman pörssiyrityksen toimitusjohtajista kolmannes on vähintään 188 senttimetriä pitkiä. Kaikista yhdysvaltalaismiehistä samaan yltää vain neljä prosenttia.

Gladwell päättelee, että lyhyitä miehiä sorretaan johtajavalinnoissa jopa enemmän kuin naisia ja värillisiä.