Tuusulan työpaikkamurhan uhri oli pitänyt yhtä vaimonsa kanssa jo yli 43 vuotta. Heillä oli yksi yhteinen poika ja perheenjäsenet olivat toisilleen hyvin läheisiä. Vaimo kertoi poliisille, että hänen miehensä oli hänelle tuki ja turva.
– En olisi voinut toivoa parempaa miestä, ja sen takia tuntuu niin kamalalta, että hänet vietiin meiltä tällaisella teolla, vaimo sanoi esitukinnassa poliisille.
– [Uhrin nimi] auttoi muita ihmisiä pyyteettömästi, hän oli luonteeltaan sellainen. Hän on auttanut minua, naapureita ja pojan kavereita, järjestänyt jopa yhden pojan töihinkin sinne työpaikalleen.
4:21
"Tuli outo tyyppi töihin"
Työpaikka oli miehelle vaimon mukaan kuin toinen perhe. Vaimolleen hän kertoi paljon siitä, mitä töissä tapahtui.
– Ennen kesälomaa [uhri] puhui paljon, että tuli outo tyyppi töihin. Uusi tyyppi ei sano huomenta, ei tervehdi missään ja on todella hiljainen.
Hänen miehensä mietti usein, miten ihminen voi olla niin hiljainen. Hän tiesi Petri Pirisen olevan entinen rekkakuski, ja ilmeisesti uudelleen koulutettu. Mies mietti, oliko liikenteessä tapahtunut jotain, minkä takia Pirisestä on tullut niin sulkeutunut.
Työpaikan ilmapiiriä mies kuvaili turvalliseksi, sillä siellä saattoi puhua kaikesta. Vitsiä heitettiin keskusteluryhmissä ja työkaverit olivat yhteydessä työajan ulkopuolellakin.
Mies kertoi vaimolleen, miten Pirinen ei halunnut mihinkään mukaan.
– [Uhrin nimi] mietti paljon, mitä voisi tehdä ja keskustelimme siitä, miten voi tällaista ihmistä kohdata.
Vaimon mukaan joku työkavereista oli varoittanut miestä, ettei Piriselle kannattaisi kääntää selkää. Pirinen koettiin pelottavaksi.
Lue myös: "Työpaikkakiusaaminen eskaloitui" – Näin Tuusulan työpaikkasurmaaja kertoi teosta ensimmäisissä kuulusteluissa
Välikohtaus imuroinnista
Myös vaimo oli kuullut henkirikosta edeltäneestä tilanteesta, jossa hänen miehensä oli kehottanut Piristä imuroimaan höyryimurilla. Pirinen itse on kertonut, että tilanne "eskaloitui" tämän välikohtauksen vuoksi.
– Pirinen oli huutanut, että sä et ole mun pomo, että sä et voi määräillä.
Mies oli yrittänyt selittää Piriselle, että siivoukseen pitäisi ryhtyä työturvallisuuden takia.
"Emme osanneet edes kuvitella"
Henkirikoksen tapahtumapäivänä, perjantaina 12. marraskuuta, vaimo kertoo soittaneensa miehelleen viimeisen kerran työpäivän aikana iltapäivällä. Päivittäinen puhelinsoitto oli tullut tavaksi.
Miehestä ei huomannut, että työpäivän aikana olisi tapahtunut mitään poikkeavaa. Perheen pitkäaikainen ystävä oli tullut kylään, ja miehen oli tarkoitus tulla tätä tervehtimään työvuoron päätyttyä. Mies oli tästä ilahtunut.
Iltayhdentoista aikaan vaimo laittoi miehelleen viestejä, kun tätä ei kuulunut. Kun mies ei vastannut viesteihin, perheystävä ja pariskunnan poika lähtivät ajamaan miestä vastaan. Vaimo katsoi hälytyslistoja siltä varalta, että lähistöllä olisi jokin liikenneonnettomuus.
– Emme edes osanneet kuvitella, että jotain tällaista on tapahtunut.
0:34
Poika sai suruviestin tapahtumapaikalla
Poika kertoi poliisille, miten isän työpaikan pihaan saavuttuaan hän huomasi ensin paljon poliisiautoja. Perheystävän kanssa he ihmettelivät kymmenisen minuuttia pihassa ja soittivat poliiseista myös kotona odottavalle äidille, joka soitti hätäkeskukseen.
– Sitten siihen tuli kymmenen minuutin päästä poliisi, joka kyseli, että keitä me olemme, ja sen selvitettyään poliisi kertoi meille suru-uutisen. Sitten paikalle tuli kriisiryhmää, juttelimme siellä paikan päällä heidän kanssaan ja sitten pikkuhiljaa ajelimme kotiin.
Poika kertoi poliisille olleensa isänsä kanssa hyvin läheinen.
– Teimme paljon kaikkea yhdessä, meillä oli yhteisiä harrastuksia ja korjailimme autoja ja puuhastelimme muutenkin paljon yhdessä.
Lue myös: Näin poliisi pääsi murhasta epäillyn Petri Pirisen jäljille – ”Vihjeet viittasivat nuoruusvuosiin”
"Hän on aina minun poikani"
Uhrin vaimo, poika ja äiti vaativat tekijälle rangaistusta ja korvauksia läheisen menettämisestä aiheutuneista kärsimyksistä. He eivät olleet paikalla tänään järjestetyssä lyhyessä oikeudenkäynnissä.
– (Uhri) oli ihana ja kiltti poika, vaikka hän olikin aikuinen, hän on aina minun poikani, äiti kuvaili rikosta tutkineille poliiseille esikoistaan.
– Tämä teko, mitä (uhrille) tehtiin, on aivan kamala teko.