Vanhan hirsitalon tulisijat olivat vaihtelevassa kunnossa. Tuvan puolella ne olivat osittain hyvässäkin kunnossa, mutta tulevassa keittiössä tilanne oli heikompi. Vuonna 1906 valmistunut, alkuperäinen leivinuuni oli purettu joskus 1970-luvulla, kun keittiö oli muutettu takkahuoneeksi. Sen tilalle oli muurattu avotakka keltaisesta kahitiilestä. Nyt tämä takka päätettiin purkaa ja rakentaa sen paikalle uudestaan leivinuuni. Se sijoitetaan viistosti kulmaan ja sen toiselle sivulle tulee puulla lämmitettävä kylkihella, toiselle sivulle, saman kupan alle kaasu-sähköliesi.
Purkamisen yhteydessä jouduttiin purkamaan myös hormia. Mistä tavallinen mattimeikäläinen oikein tietää, kuinka paljon vanhaa on purettava? Kysymys naurattaa muurarimestari Jouko Nietulaa:
"No eihän se tiedäkään! Purkaminen on tehtävä varovasti. Koskaan ei voi olla varma, mitä sieltä löytyy. Siinä edetään ottamalla pois osa kerrallaan ja katsomalla tarkkaan. Onhan siinä kyllä se hyvä puoli, että muuraaminen käy aina nopeammin kuin purkaminen – jos purkaa vähän enemmän, on helppo muurata takaisin. Ja tuleehan pinnasta silloin hyvä."
Kun tehdään kokonaan uusi tulisija vanhan paikalle, joudutaan aloittamaan tyhjältä pöydältä.
"Aluksi ei ollut oikein tietoa siitä, mitä tänne pitäisi toteuttaa. Kokonaisuus alkaa hahmottua vasta, kun käy itse paikalla ensimmäisen kerran ja näkee tilanteen. Nyt pinta on pohjarapattu ja päätetty, mitä halutaan: tähän tulee viiden leivän uuni – suunnilleen sen verran tähän tulee vapaata arinatiilitilaa. Yksi leipä vastaa aina yhtä arinatiiltä, jonka koko on 25 x 25 cm", Nietula selittää.
