Tulisijat vanhaan hirsitaloon

Purkamisen yhteydessä jouduttiin purkamaan myös hormia. Mistä tavallinen mattimeikäläinen oikein tietää, kuinka paljon vanhaa on purettava? Kysymys naurattaa muurarimestari Jouko Nietulaa:

"No eihän se tiedäkään! Purkaminen on tehtävä varovasti. Koskaan ei voi olla varma, mitä sieltä löytyy. Siinä edetään ottamalla pois osa kerrallaan ja katsomalla tarkkaan. Onhan siinä kyllä se hyvä puoli, että muuraaminen käy aina nopeammin kuin purkaminen – jos purkaa vähän enemmän, on helppo muurata takaisin. Ja tuleehan pinnasta silloin hyvä."

Kun tehdään kokonaan uusi tulisija vanhan paikalle, joudutaan aloittamaan tyhjältä pöydältä.

"Aluksi ei ollut oikein tietoa siitä, mitä tänne pitäisi toteuttaa. Kokonaisuus alkaa hahmottua vasta, kun käy itse paikalla ensimmäisen kerran ja näkee tilanteen. Nyt pinta on pohjarapattu ja päätetty, mitä halutaan: tähän tulee viiden leivän uuni – suunnilleen sen verran tähän tulee vapaata arinatiilitilaa. Yksi leipä vastaa aina yhtä arinatiiltä, jonka koko on 25 x 25 cm", Nietula selittää.

Leivinuuni itsessään saatiin aluksi ajateltua syvemmälle kulmaan ja sitä mukaa ulkomitoiltaan pienemmäksi.

"Varsin usein piirrän suunnitelman asiakkaalle, mutta usein he myös luottavat tekijään ilman sitäkin, kun ratkaisu käydään pääpiirteissään läpi. Usein he myös tietävät jo vanhastaan, mitä olen aikaisemmin tehnyt."

Kaikki vanhoihin taloihin tehtävät uunit ovat yksilöllisiä. Niihin tehdään mahdollisuuksien mukaan asiakkaan toiveiden mukaisia ulokkeita tai syvennyksiä.

"Toteutus riippuu myös paljolti siitä, kuinka vanhaan malliin uunin haluaa uudistaa: esimerkiksi tästä tulisi hyvin erilainen, jos se tehtäisiin 1900-luvun alun mukaiseksi. Nyt käytämme osittain uutta tyyliä, vaikka talon henki onkin toki tarkoitus säilyttää".

Vanhoja osia voidaan myös käyttää – niitä on voinut jäädä puretusta uunista, tai sitten niitä on hankittu jostain muualta.

"Vanha valurauta – esimerkiksi uuninluukut – on usein hyvässä kunnossa, mutta tietysti jotkut on poltettu loppuun. Tässä jäi puretun uunin jäljiltä hellan rinkikoukkuja, jotka käytetään kyllä uudelleen. Niihin voi vaikka ripustaa jonkin liinan."

Aikaisemmin kylmänä olleisiin ullakkotiloihin rakennettiin savupiippujen muurauksen yhteydessä pohja uunille, vaikkei siinä vaiheessa ollutkaan vielä aivan tarkkaa päätöstä siitä, millainen uuni siihen aikanaan tulisi. Lopulta päädyttiin perinteiseen, sylinterinmuotoiseen ja peltikuoriseen pönttöuuniin, joka sopii hyvin talon tyyliin. Yläkertaan rakennetaan jatkossa makuuhuoneita ja keskiaulaan tulee oleskelutila, jota pönttöuuni valaisee ja lämmittää.

Vanhan kunnon pönttöuunin suosio on kovassa kasvussa, kertoo muurari Jari Autio (Pohjanmaan Tiilirakenne Oy):

"Ihmiset ovat huomanneet, että pönttöuunit sopivat kaikenlaisiin taloihin.Tällä hetkellä jo 70 prosenttia uuneistamme rakennetaan uusiin taloihin. Halutaan hyviä, kotimaisia lämmityslaitteita ja pönttöuunistahan on Suomessa todella pitkät kokemukset; olivathan ne pitkään talojen ainoita lämmityslaitteita. Kun ne nykyään muurataan kauttaaltaan tulenkestävillä tiilillä, laasteilla ja elementeillä, ne ovat entistä tehokkaampia."

Peltikuoret ovat noin puolen metrin korkuisia sylintereitä, jotka nostetaan vaihe vaiheelta toistensa päälle. Sisälle tulee valmiiksi valetut elementit. Tämä nopeuttaa huomattavasti uunin rakentamista: kun työ aloitetaan aamulla, jo samana iltana voidaan sytyttää tuli vedon tarkistamiseksi.

(JKA 6.4.2007)