Lastensuojelun keskusliiton erityisasiantuntija Heikki Sariola uskoo, että lapsen ruumiilliseen kuritukseen kielteisesti suhtautuvien määrä tulee kasvamaan vielä tulevaisuudessa.
– Jo nyt valtavirta ajattelee, että väkivaltaa pidetään epäonnistuneena ja menneisyyteen liittyvänä asiana.
Lapset eivät kuitenkaan muutu ja heidän kehityskaareensa liittyvät uhmaiät ja hyvin fyysisetkin kiukkukohtaukset. Miten vastaanrimpuileva ja vanhempaansa huitova taapero sitten tulisi rauhoittaa?
– Kyllähän aikuinen voi rajoittaa sitä ottamalla vaikka syliin. Voi viedä pois tilanteesta ja selittää sitä, mutta lyömällä tai tukasta kiskomalla vain pahentaa asiaa eikä todellakaan toimi hyvänä esimerkkinä.
– Ajatellaanpa vaikka tilannetta, jossa lapsi hermostuu bussiin noustessa tai sieltä lähtiestä. Silloin lapsi otetaan syliin, vaikka hän rimpuilisi vastaan. Tietyt asiat on vain hoidettava.
Entä jos jo tukistin?
Moni on itsehillinnän revetessä napannut kiinni ponnarista tai repäissyt lapsen tilanteesta tarpeettoman kovakouraisesti. Vanhempi saattaa kokea syyllisyyttä ja tilannetta on tarvetta selittää myös lapselle.
– Suosittelisin tällöin jonkinlaista pahoittelua tai anteeksipyyntöä. Olisi myös syytä pohtia, miten suunnitella päivä niin, ettei tällaisia ylilyöntejä pääsisi enää tapahtumaan.
Sariola muistuttaa, että useissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että ruumiillinen kuritus herättää lapsissa vain lisää agressiota ja häiriökäyttäytymistä.
(MTV3)
Tutkimus: Lasten kuritusta ei hyväksytä, mutta tukkapölly ei ole niin paha