Trooppisen vyöhykkeen ilmakehästä on löytynyt suuri otsoniaukko, jonka olemassaolosta ei aiemmin tiedetty. Aukko on havaittavissa lähes koko vyöhykkeellä, ja se on tutkijoiden mukaan seitsemän kertaa suurempi kuin paremmin tunnettu Etelämantereen otsoniaukko.
Waterloon yliopiston tutkija Qing-Bin Lu kertoi Independentille, että aukko on ollut olemassa jo yli 30 vuoden ajan ja kattaa niin suuren alueen, että se voi vaikuttaa jopa puoleen maapallon väestöstä.
– [Otsoniaukko] voi olla syy maailmanlaajuiseen huoleen, sillä se kasvattaa maanpinnan UV-säteilyn voimakkuutta ja siihen liittyviä riskejä, kuten ihosyöpää ja kaihia. Muitakin negatiivisia vaikutuksia terveyteen ja trooppiseen ekosysteemiin on.
Vaikea havaita
Alustavien selvitysten mukaan otsonikato päiväntasaajalla vaarantaa jo laajoja väestöjä. UV-säteilyn voimakkuus alueella on odotettua huomattavasti suurempi.
– Kuulostaa uskomattomalta, että trooppisen alueen suurta otsoniaukkoa ei ollut huomattu aiemmin. Löytöön liittyy kuitenkin tiettyjä olennaisia haasteita, Lu selventää.
Lun mukaan vallitsevat teoriat eivät lainkaan viittaa siihen, että trooppisella vyöhykkeellä olisi minkäänlaista otsoniaukkoa. Tämän takia tutkimusta alueella on tehty vähänlaisesti.
Havaintoa vaikeuttaa myös aukon jatkuvuus. Etelämantereella aukko ilmestyy vain keväisin, jolloin vuosittainen muutos on helppo huomata. Trooppisen vyöhykkeen otsoniaukon sen sijaan uskotaan pysyvän samanlaisena kesät talvet, minkä tekee siitä näkymättömän muutoksiin keskittyvälle datalle.
– Toisin kuin Etelämantereen otsoniaukko, joka ilmenee vain keväisin, trooppinen otsoniaukko on ollut olemassa kaikkina vuodenaikoina 1980-luvulta lähtien, Lu kertoo.
Etelämantereen otsoniaukon kanssa löytyy myös samankaltaisuuksia. Kuten Antarktiksella, myös trooppisella vyöhykkeellä otsoniaukon keskellä kato on noin 80 prosentin luokkaa. Otsonikerros on siis ohentunut noin viidennekseen normaalista tasosta.
Erilaisia teorioita
Uusi tutkimus myös nostaa esiin erilaisia teorioita siitä, miten otsonikato saa alkunsa. Aiemmin kloorista, fluorista ja hiilestä koostuvia CFC-yhdisteitä eli freoneja pidettiin syyllisenä, mutta otsoniaukot ovat edelleen voimissaan, vaikka CFC:t kiellettiin vuonna 1987.
– Yksikään valokemian ilmastomalli ei ennustanut tätä, Lu sanoo.
Uudemman teorian mukaan otsonia vähentääkin kosminen säteily. Lu kollegoineen esitteli teorian niin kutsutusta CRE-mekanismista 20 vuotta sitten.
– Havainnot viittaavat vahvasti siihen, että Etelämantereen ja trooppisen vyöhykkeen otsoniaukot ovat syntyneet samanlaisen mekanismin takia. CRE-mekanismi täsmää erinomaisesti havaitun datan kanssa.
Tutkimus julkaistiin AIP Advances -lehdessä 5. heinäkuuta.