Maailmassa on runsaasti erilaisia joukkuelajeja jotka vaativat erilaisia ominaisuuksia. Joissakin lajeissa ei juuri säästellä kontakteissa eikä mustelmissa. Tämän listauksen lajeissa eivät herkimmät pärjää.
Koripallo ei näytä ehkä päällepäin hirveän fyysiseltä, mutta kun yli kaksimetriset ja reilusti toistasataa kiloa painavat miehen köriläät painivat korin alla levypalloista, siinä ei heikoilla ole sanansijaa. Koripallo on äärimmäisen fyysinen laji, mutta se ei välttämättä aina välity ulospäin.
Lacrosse, eli suomeksi haavipallo, on täällä suhteellisen tuntematon laji, jossa pelaajat juoksevat mailat käsissä ja yrittävät saada pallon vastustajan maaliin. Pelaajilla on pienet suojat ja toppaukset, mutta välillä syntyy kovia kontaktilanteita jossa pelaajat saavat kunnon tärskyjä ja iskuja, etteivät suojat ole ihan vain koristeena.
Myönnettäköön, että jalkapallossa usein pelaajat kaatuvat suhteellisen pienestä kosketuksesta, mutta usein kontaktia otetaan kovaa. Se ei tarvitse suurtakaan kontaktia, kun täydessä vauhdissa oleva pelaaja napataan kumoon. Ikävä kyllä ylilyöntejä sattuu välillä taklaustilanteissa ja loukkaantumisia tulee, eikä säärisuojistakaan ole aina juurikaan hyötyä niissä tilanteissa, kun kintuille tullaan napit edellä.
Irlannissa pelattava gaelilainen jalkapallo on eräänlainen jalkapallon, rugbyn ja australialaisen jalkapallon sekoitus. Pelaajat ovat amatöörejä ja pelaavat suurella sydämellä suurten yleisöjen edessä. Vuotuinen finaali kerää jopa 80 000 katsojaa.
Hurling on hyvin samantapainen kuin listalla edellisenä ollut gaelilainen jalkapallo, mutta hurlingissa on erona, että pelaajilla on mailat jotka saattavat saada välillä pahaakin jälkeä aikaan.
Vesipallossa tapahtuu usein pinnan alla sellaista mikä ei välttämättä näy katsojalle. Pelaajat roikkuvat toisissaan, repivät, potkivat, raapivat, nipistävät ja tekevät lähes mitä tahansa veden alla mitä tuomari ei voi nähdä. Koiruuksia ja pikkusikaa tehdään jatkuvasti. Lisäksi laji on fyysisesti äärimmäisen raskas.
Amerikkalaisessa jalkapallossa nähdään välillä sellaisia niittejä, että heikompaa hirvittää. Tuulennopeat pelaajat juoksevat pallo kainalossa ja vastapalloon tulee yli satakiloinen lihasjärkäle, jonka tavoitteena on pysäyttää vastustaja kuin seinään. Aina isoista suojistakaan ei ole riemua ihmisrekan ajaessa yli.
Jääkiekossa on monta kovaa elementtiä. Kun yhdistää jään, vauhdin ja isot miehet välillä saattaa tulla ikävänkin tylyä jälkeä, joka on ikävä kyllä tänäkin vuonna saatu huomata. Kaukaloon ei kannata hypätä jos pelkää kontaktia.
Rugbyssa pelkistetysti tavoitteena on juosta vastustajapelaajien läpi pallon kanssa ja kun eteneminen pysähtyy, syötetään pallo taakse joukkuekaverille, joka yrittää paremmalla onnella. Laji on äärimmäisen raskas ja fyysinen eikä siinä juuri suojia ole. Siinä tanner tömisee ja miestä kaatuu, kun nämä järkäleet iskevät yhteen.
Australialaisessa jalkapallossa ei välttämättä ole yhtä paljon suoranaisia kontaktitilanteita kuin joissain muissa tämän listauksen lajeissa, mutta kovuus korvaa määrän. Palloihin mennään kovaa sääliä tuntematta ja mustelmia kaihtamatta. Kyynärpäät heiluvat ja välillä isketään kaikkea mikä liikkuu. Pelaajilla ei ole mitään suojia, joten jääpusseille ja laastareille on käyttöä pelien jälkeen. Tiesitkö, että australialainen jalkapallo on yleisömääriltään maailman neljänneksi isoin laji? Melbournessa pelattavaa vuotuista finaalia on seuraamassa lehtereillä yli 100 000 ihmistä.