Absoluuttisen Nollapisteen laulaja ja kirjailijanakin tunnettu Tommi Liimatta laittoi yhden Suomen tunnetuimman sekä kiistellyimmän mediapersoonan Veikko Ennalan (1922–1991) lehtikirjoitukset yksiin kansiin.
Tommi Liimatan ja toimittaja Veikko Ennalan ensikohtaaminen tapahtui, kun Liimatta oli yhtyeensä Absoluuttisen Nollapisteen kanssa tien päällä jossakin päin Suomea vuonna 1995. Liimatan bändikaveri oli ostanut tamperelaisesta pornokaupasta matkalukemiseksi vuonna 1977 ilmestyneen Ratto-pornolehden. Liimatan huomion kiinnitti lehdessä Näin nainen vietellään -niminen artikkeli, jossa Veikko Ennala antoi neuvoja naisten pöksyihin pääsemiseksi.
Katsokaa naista silmiin. Ja mitä syvällisemmän katseen saatte pupilleihinne loihdittua, sen parempi. Joskus viivähtäköön silmänne hänen povessaan, aluksi taaskin kuin vahingossa. Mutta teeskennelkää – jos teeskentelyä enää tarvitaankaan – että ette saa katsettanne näistä kukkuloista väkisinkään irti.
– Ennalan omintakeinen kirjoitustyyli mielenkiintoisine sanavalintoineen jäi mieleen, sanoo Ennalan lehtikirjoituksista kirjan koonnut Liimatta nyt kaksitoista vuotta myöhemmin.
Vuosi ensikohtaamisen jälkeen Liimatta osti divarista kymmenellä markalla Ennalan kirjan. Keikkarintamalla oli tuolloin hiljaista, joten parikymppinen muusikko päätti tehdä Veikko Ennalasta sivuharrastuksensa.
– Aloin ottaa selvää Veikko Ennalasta. Pengoin kirpputoreja vanhojen Hymy-lehtien löytämisen toivossa. Kai minulla oli alusta alkaen jonkinlainen alitajuntainen tarve koota Ennalan kirjoitukset samoihin kansiin, Liimatta kertoo.
Legenda eli Hymyn sivuilla
Veikko Ennala oli aikansa tunnetuimpia mediapersoonia. Urpo Lahtisen Hymy-lehteen vuonna 1966 palkkaama Ennala kirjoitti juttuja juuri sellaisista aiheista, jotka häntä itseään sattuivat kiinnostamaan. Usein Ennalan terävä kynä viuhui navan alla ja hän lunasti kirjoituksillaan lukijakunnan keskuudessa tahtomattaan pornokeisarin kyseenalaisen tittelin.
– Ennala pisti itsensä täysillä mukaan juttuihin. Voisi melkein sanoa hänen pitäneen lehtien sivuilla omaa henkilökohtaista päiväkirjaansa – joskin hieman väritettyä sellaista, Liimatta toteaa.
Ennala teki itsestään juttujensa päähenkilön eikä hänen tuotoksissaan ollut puhettakaan journalistisesta objektiivisuudesta. Ennala oli gonzojournalisti, ennen kuin termiä oli edes keksitty. Lehtien sivuilta saatiin lukea juttuja, joissa Ennala esimerkiksi selvitti, mistä kaupungista naisseuraa irtoaa helpoiten. Hän myös järjesti nudistikokouksen ja toi onnettoman avioliittonsa tarinan kaikkien luettavaksi.
– Ennen Hymyä Ennala oli työskennellyt useissa sanomalehdissä. Urpo Lahtinen antoi Hymyssä kärkitoimittajalleen vapaat kädet ja Ennalan teksti lähti lentoon, kertoo Liimatta.
Katsellessani äskettäin tätä läjää tuli mieleni pahaksi. Kuinka moni lukijani olikaan liittänyt mukaan postimerkin saadakseen vastauksen milloin mihinkin pulmaan ikään kuin olisin kaikkitietävä ja kaiken osaava. Jotkut itsensä yksinäiseksi tuntevat eivät suuria odottaneet, vain muutama sana henkilökohtaisesti riittäisi.
Ennala ammensi juttujensa aiheet Hymyn lukijoiden lähettämistä kirjeistä. Toisinaan Ennalalle kertyi niin paljon postia, että kiireinen toimittaja joutui lehti-ilmoituksella hakemaan itselleen apulaista niiden lajittelemiseen. Lukijoiden kirjeissä pyydettiin Ennalalta vastausta milloin mihinkin seksipulmaan, kritisoitiin kovin sanoin tämän näkemyksiä ja mahtuipa postin mukaan joukko kosiokirjeitäkin.
– Ennalan aiheet olivat vuodesta toiseen aika samankaltaisia. Hän kirjoitti erityisen paljon seksistä, viinasta, rikollisuudesta ja uskonnosta, toteaa Liimatta.
Tähtitoimittaja olikin erakkoluonne
Kirjoitin ymmärtääkseni miten asiat olivat enkä miten niiden olisi pitänyt olla. Tämän takia minulla ei juuri ollut ystäviä.
Vaikka Ennalan lehtikirjoitukset olivat värikkäitä, rajoja rikkovia sekä joskus röyhkeitäkin, toimittaja ei itse kuitenkaan elänyt kirjoitustensa veroista elämää.
– Voisi sanoa, että hän oli ikään kuin tekstiensä vastakohta. Ennala oli ihmisarka, vetäytyvä ja eli hyvin täsmällistä kurinalaista elämää. Esimerkiksi vieraat olivat asia, josta Ennala ei liiemmin pitänyt. Kaikki tapaamiset, jopa puhelinkeskustelut, piti sopia kirjallisesti etukäteen, Liimatta kertoo.
Ennala muistetaan myös turhamaisuudestaan. Prässätyssä valkoisessa puvussaan viihtynyt toimittaja saattoi investoida kuukausipalkastaan kaksiinkin uusiin kenkiin. Myös kukkien lähetteleminen ja taskurahan aulis jakaminen kuuluivat tämän menneiden vuosikymmenten tähtitoimittajan pinttyneisiin tapoihin.
Iso osa kirjoituksista jäi pöytälaatikkoon
Kun Tommi Liimatta aloitti kirjan toimitustyön, hänellä oli edessään iso urakka. Ennala oli viisikymmentävuotisen toimittajanuransa aikana suoltanut loputtomalta tuntuvan määrän lehtikirjoituksia, joista kirjaan olisi koottava kiintoisimmat sekä Ennalan oman tarinan kannalta tärkeimmät.
– Kirjaan päätyi vain pieni osa Ennalan tuotannosta. Omiin kokoelmiini jäi toistasataa lehtijuttua, jotka eivät syystä tai toisesta päätyneet kirjaan. Muutama juttu oli oikeasti tosi huonokin, Liimatta kertoo.
Liimatta toteaa, että hän pyrki saamaan kirjaansa mahdollisimman suuren spektrin Ennalan omintakeisesta kynänjäljestä. Satoja Veikko Ennalan nimellä julkaistuja tekstejä kahlattuaan, hän tuli myös siihen tulokseen, että likasankojournalistiksikin useasti tituleerattu Ennala meni usein yli. Ennala keräsi kyseenalaista mainetta muun muassa provosoimalla uskovaisia ja kirjoittamalla hätkähdyttäviä itsemurhavinkkejä.
Minä halveksin kaikkia ihmisiä, jotka teeskentelevät aikoneensa ottaa itseltään hengen. Jos joku tahtoo tosissaan kuolla, hän kyllä kuolee. Nyt olemme neljännessä kerroksessa. Avaan teille ikkunan valmiiksi, noin. Hypätkää alas. Takaan, ettette jää kitumaan.
– Kyllä hän meni yli useistakin eri syistä. Välillä Ennala saattoi kirjoittaa ihan kohtuuttoman suuren jutun mitättömästä aiheesta. Välillä myös hänen tyylinsä horjahteli, ilmoittaa Liimatta.
Kirjan kokoaminen kuin soittolistan tekemistä
Absoluuttisen Nollapiste -yhtyeen keulahahmona vuosia olleen Tommi Liimatan mielestä musiikin tekeminen ja kirjoittaminen liittyvät kiinteästi toisiinsa.
– Juttujen ryhmittely on kuin biisilistan laatimista keikkoja varten. Kirjan kommentit voi halutessaan nähdä välispiikkeinä ja onhan rytmi kirjassa yhtä tärkeä kuin musiikissakin, Liimatta sanoo.
Taitavana lauluntekijänä tunnettu Liimatta kieltää kuitenkin, että Ennalan tyyli olisi tarkoituksellisesti tarttunut myös hänen yhtyeensä tuotantoon.
– Minulla oli sielussani silloin sopiva kohta, kun tutustuin Ennalan kirjoituksiin reilu kymmenen vuotta sitten. Allekirjoitin hänen monet näkemyksensä. Voi olla, että jotain Ennalalta lähtöisin olevia vaikutteita on huomaamatta jäänyt myös Absoluuttisen Nollapisteen tuotantoon, Liimatta miettii.
Ennalasta opiksi
Olen sitten kirjoittanut oikein tai väärin, lukijaa miellyttävästi tai inhottavasti, joka ikiseen juttuuni annoin kaikkeni ja perfektionistina pyrin ainakin muodon puolesta täydellisyyteen.
Tommi Liimatan mielestä Ennalan tyylivaisto on ihan omaa luokkaansa.
– Vaikka nykyään on näitä lehtoloita ja hytösiä, eivät ne ole sama asia. Toimittajat saatetaan hyvinkin tuntea naamalta, mutta persoona jää sitten unohtumaan, Liimatta sanoo.
– Nykyään käy harvemmin niin, että kirjoitustyylin voisi oitis yhdistää johonkin tiettyyn toimittajaan niin kuin Ennalan tapauksessa nimenomaan oli kyse, lisää Liimatta.
Sanataiturien Liimatan ja Ennalan yhteinen tie ei ole vielä loppunut, vaikka Lasteni isä on veljeni - Veikko Ennalan lehtikirjoituksia vuosilta 1943–1991 -niminen kauan ja hartaasti valmisteltu kirja on päätynyt kirjakauppoihin syksyllä.
– Eihän Ennala tähän vielä jää. Seuraavaksi toimitan hänen lehtinovellinsa yksiin kansiin, hän vihjaa.
Kursivoidut lainaukset ovat Tommi Liimatan toimittamasta Veikko Ennala Lasteni isä on veljeni ja muita lehtikirjoituksia -kirjasta (WSOY 2007).
Tommi Liimatta
• Syntyi 14. tammikuuta Kemissä 1976
• Asuu Tampereella
• Ei akateemista koulutusta
• Absoluuttisen Nollapisteen solisti, kitaristi ja lauluntekijä
• Julkaissut kaksi soololevyä Tropical Cocktail ('06) ja Liimatan Pan Alley ('96)
• Sarjakuvapiirtäjä
• Julkaissut viisi kirjaa vuosina 2002–2007
Veikko Ennala
• Syntyi 9. lokakuuta 1922 Pusulassa, kuoli 29. elokuuta keuhkokuumeeseen 1991 Tampereella
• Kaksi lasta
• Ei akateemista koulutusta
• Tuli suuren kansan tietoisuuteen Hymy-lehdessä 60- ja 70-luvuilla. Hymyllä oli parhaimmillaan jopa 500 000 kappaleen levikki
• Toimittajan työnsä ohella myös kirjailija
• Esikuvana Risto Jarvan vuonna 1972 ilmestyneen elokuvan Kun taivas putoaa… päähenkilölle, skandaalitoimittaja Olli Merelle
Teksti: Lena Nelskylä