Suomi, 2014. Ohjaus ja käsikirjoitus: Lasse Keso. Kuvaus: Heikki Färm, Sampsa Huttunen, Minna Laatikainen, Lasse Keso. Leikkaus: Lasse Keso. Musiikki: Jukka Tolonen. Tuotanto: Lasse Keso. Kesto: 75 min. Levittäjä: Pirkanmaan elokuvakeskus.
1970-luvulla Jukka Tolosta verrataan Frank Zappaan ja Eric Claptoniin, häntä pidetään sensaatiomaisena kitaravirtuoosina. Fanitus johtaa siihen, että Tolosta muistuttavia pitkätukkia alkaa näkyä musiikkifestivaaleilla yhä enemmän. 1980-luvulla musiikkipiireissä yleistyvät huumeet, jotka vievät Tolosen rappiolle. Tie vie lopulta Keravan vankilaan, tuomio tulee naisystävän puukotuksesta.
Lasse Keson dokumenttielokuva kertoo arkistomateriaalin, Tolosen läheisten ja hänen itsensä kommentoimana suuren muusikon urasta ja elämästä. Dokumenttia varten kuvattu materiaali on taltioitu vuosien 2006 -2012 välisenä aikana. Siinä mm. ex-vaimot kertovat elämästään muusikon rinnalla ihailtavasti vailla katkeruutta.
Päihdehuuruisina vuosinaan Tolonen kuihtui langanlaihaksi ja muuttui niin pahan näköiseksi, että häntä on suorastaan tuskallista katsoa. Myös mieliala ailahteli rajusti: raivokohtaukseen ei tarvittu sen ihmeempää syytä. Vankilassa Tolonen löysi Jumalan ja sai otteen elämästä, nousi omien sanojensa mukaan ylös pimeydestä. Uskoontulo tuli ohjaaja Kesollekin yllätyksenä. Elokuva on havaintoesimerkki siitä, miten dokumenttielokuvia ei voida etukäteen tarkasti käsikirjoittaa, etenkään seurantadokumentteja.
Vankilasta vapautuva Tolonen näyttää todellakin uudestisyntyneeltä. Päihteetön elämä on kirkastanut aivoja ja tehnyt hänestä levollisemman. Jäljelle on kuitenkin jäänyt pieni hitaus ja hatara muisti. Herkin paikka on varmasti se, etteivät sormet enää taivu kitaransoittoon. Kompensaationa Tolonen on alkanut musisoida seurakunnan tilaisuuksissa. Usko siis teki hänestä gospel-muusikon - kitara vaihtui pianoon ja rock virsiin. Tolosen hengellisen musiikin kuulijakunta tuskin on sama kuin klassisten rock-revittelyjen.
Dokumentti kertoo Tolosen nopean nousun palvotuksi muusikoksi, syöksykierteen ja siitä selviytymisen. Keson elokuva on myös kumarrus Tolosen musiikille, joka jatkaa elämäänsä nuorten soittajien käsissä. Tribuuttialbumi Kämäräinen, Toppola, Viinikainen Play Tolonen julkaistiin vuodenvaihteessa 2014. Muusikot eivät aiemmin ole juurikaan levyttäneet Tolosen musiikkia, syynä saattaa ymmärrettävästi olla vertailun pelko. Ennen kaikkea elokuva juhlistaa sitä, että Jukka Tolonen on yhä hengissä.