Todistajat: Teltasta ei voi tehdä tarkkoja johtopäätöksiä

Oikeussalissa puitiin tiistaina Bodominjärven kolmoismurhan teknistä näyttöä. Suurin osa paikalla olleista esineistä on tuhottu ja jäljellä ovat enää murhateltta ja Gustafssonin kengät. Niille on tehty nykyrikostekniikalla tarkkoja tutkimuksia.

Tekninen tutkija Johanna Lehto kertoi, ettei telttaan tehtyjen viiltojen, puukoniskujälkien ja repeämien järjestyksestä voi päätellä mistään.

Epäselvää oli myös se, ovatko teltan pitkien sivujen siistireunaiset repeämät puukonviiltoja vai revittyjä. Lehdon mukaan viilto- ja repeämäjäljet ovat kuitenkin syntyneet pääsääntöisesti ennen verijälkiä.

Lehto kertoi myös että teltan suuaukko on ollut jossain vaiheessa verijälkien perusteella sisäänpäin kaatuneena, mutta vanhojen valokuvien mukaan lopuksi se on ollut kaatunut ulospäin.

Rikoskemisti Matti Karjalainen sanoi, ettei kaikkia jälkiä teltasta tutkittu.

- Olisi kiva tutkia sitä edelleen, mutta me tutkimme sitä mitä pyydetään, dna-ekspertti totesi. Teltasta tutkittiin kymmeniä dna-näytteitä.

Karjalaisen mukaan teltan dna-tutkimuksilla voidaan päätellä kenen verta on missäkin.

- Jos sieltä löytyy neljän ihmisen verta, niin siitä ei voi päätellä, etteikö paikalla olisi voinut olla viidettä henkilöä. Sehän on täysin selvää.

Tekninen tutkija Anja Ytti kertoi, että ensin teltasta dokumentoitiin verijäljet. Sen jälkeen aina erilaisista verijäljistä otettiin dna. Osasta jouduttiin ottamaan uusi dna-näyte ja lopulta näytteitä lähdettiin laboratorioihin Englantiin ja Saksaan, kun Krp:n laboratorio ei kyennyt määrittämään dna:ta.

- Kaikista verijäljistä ei saatu tunnistettavaa dna:ta. Tällaisia kohtia oli muutamia.

Puolustusasianajaja Heikki Uotilan mukaan näitä oli 11.

Tekninen tutkija: Kengät murhahetkellä mahdollisesti jalassa

Bodom-oikeudenkäynnissä kuultu tekninen tutkija arvioi, että Nils Gustafssonin kengät ovat ilmeisesti olleet murhahetkellä jalassa. Kenkien verijäljet viittaavat siihen, mutta varmaa se ei ole. Siitä ole kuitenkaan mitään todisteita, että ne olisivat olleet juuri Gustafssonin jaloissa.

Oikeudenkäynnissä käydään tiistaina läpi rikosteknisiä tutkimuksia murhateltasta ja kengistä. Käsittelyn pääosassa aamupäivällä olivat kengät, jotka löytyivät muutaman sadan metrin päästä metsästä.

Tekninen tutkija Anja Ytti keskusrikospoliisista kertoi, että Nils Gustafssonin kengät oli tutkittu ensin mikroskoopilla. Sen jälkeen kengistä oli otettu dna-näytteet.

Oikeassa kengässä oli selvästi enemmän veriroiskeita.

- Veri oli tullut pääosin lähes kohtisuoraan ylhäältä alas, Ytti kertoi. Oikean kengän sisäsivulla oli myös kosketusverta.

Kengissä ei ollut nauhoja, vaan ns. kuminauhavenykkeet. Kun oikean kengän venykkeen kuminauhan väleistä on löytynyt verta, niin on todennäköistä että venyke on ollut venytettynä eli kengät jalassa. Ytin mukaan kohtaan on kuitenkin voinut osua pieni veripallo, jolloin veri on voinut tulla myös siten että kengät eivät ole olleet jalassa.

Vasemmassa kengässä verijälkiä oli vähemmän. Siihenkin valtaosa jäljistä oli tullut ylhäältä päin, mutta osa lähes maan tasolta.

- Verijäljet tukevat, tosin ei kovin vahvasti, sitä että kengät ovat olleet tekohetkellä jalassa, koska sisältä ei ole löytynyt verijälkiä. Kenkien päällä on roiskeita suuaukon reunalle, mutta sisällä ei. Oikean kengän sisäsivu on ollut verinen. On vaikea kuvitella mikä olisi aiheuttanut kosketusveren, jos ne olisivat olleet sillä paikalla, johon Gustafsson on kuulusteluissa kertonut ne jättäneensä. Tietysti on mahdollista, että jokin verinen on koskettanut kenkiin ja aiheuttanut kosketusveren.

Kenkien erilainen verimäärä selittyy sillä, että oikea kenkä on ollut lähempänä tai vasen jonkun suojaama.

Kenkien veri on Tuulikki Mäen. Teltan päällä on tietyllä alueella Mäen verta samantyyppisinä roiskeina kuin kengissä on ollut. Kankaassa on tällä kohtaa myös ns. void-alue, jossa veriroiskeita ei ole. Alue on suurin piirten kengän kokoinen.

Siitä kenen jaloissa kengät ovat olleet, ei voida tehdä lainkaan johtopäätöksiä.

Verijäljistä apua tutkimukselle

KRP:n teknisen tutkijan Anja Ytin mukaan verijälkitutkimus tuli Suomeen varsinaisesti 1990-luvun alussa. Sen avulla voidaan tehdä päätelmiä rikospaikan tutkimuksesta ja selvittää todennäköisiä tapahtumakulkuja. Todennäköisyydet paranevat, jos käytössä on muuta rikospaikkatutkintaa ja tietoja esimerkiksi uhrien vammoista.

DNA-tutkimukset liittyvät olennaisesti verijälkitutkimukseen, koska sen avulla saadaan tieto siitä, että mikä jälki kuuluu kenellekin.

- Veri on hyvin ainutlaatuista nestettä. Se pyrkii molekyylirakenteeltaan aina pienimään mahdollisimpaan tilaan, Ytti kertoi.

Ytin mukaan on tärkeää, että jälkiä on riittävästi. Johtopäätösten teossa pitää huomioida myös alusta, koska jäljet ovat erilaisia sileässä ovessa tai asfaltissa. Sileästä johtopäätösten tekeminen on helpompaa. Myös materiaalin imukyvyllä on merkitystä.

Jälkien mittauksessa on lukuisia erilaisia mahdollisuuksia. Tulokulmien ja -suuntien avulla jäljistä voidaan matemaattisten yhtälöiden avulla laskea lähtöpisteen etäisyys esimerkiksi seinästä tai lattiasta. Pienimmät verijäljet jäävät lähimmäksi lähtöpistettä.

Myös verijälkien koko kertoo tapauksesta. Suurimmat jäljet syntyvät tippuneesta verestä. 1-4 mm:n laajuisia veripisaroita syntyy keskinopeuksisista iskuista, esimerkiksi nyrkin iskusta. Alle 1 mm:n jäljet syntyvät suurinopeuksisista iskuista, esimerkiksi luodista tai räjähdyksestä.

Heilahdusjäljet kertovat, kuinka monta kertaa on lyöty. Myös puuttuvat jäljet, ns. void-alueet, kertovat esimerkiksi uhrin sijainnista tai puuttuvista esineistä. Näiltä alueilta veri siis puuttuu, vaikka ympäristössä sitä on.

Siirtokuvio tarkoittaa sitä, että veri on tarttunut toiseen esineeseen ja siitä edelleen pintaan. Näistä voidaan päätellä vaikkapa se, onko joku kontannut tai kulkenut rikospaikalla. Kosketusveri syntyy, kun esimerkiksi esine, vaikkapa kenkä, koskettaa veristä kohtaa. Tällöin kosketusverta on siis nimeomaan kengässä.

Lue lisää Bodominjärven oikeudenkäynnin etenemisestä MTV:n erikoissivuilta.

(MTV3-STT)