Bodom-oikeudenkäynnissä kuullut rikostekniset todistajat jättivät paljon kysymyksiä auki. Oikeussaliin pystytetystä teltasta ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, missä järjestyksessä teltan viillot ovat syntyneet. Dna-tutkimuksilla ei voi myöskään tehdä varmoja johtopäätöksiä siitä, etteikö paikalla olisi ollut ulkopuolista murhaajaa.
Oikeussalissa puitiin tiistaina Bodominjärven kolmoismurhan teknistä näyttöä. Suurin osa paikalla olleista esineistä on tuhottu ja jäljellä ovat enää murhateltta ja Gustafssonin kengät. Niille on tehty nykyrikostekniikalla tarkkoja tutkimuksia.
Tekninen tutkija Johanna Lehto kertoi, ettei telttaan tehtyjen viiltojen, puukoniskujälkien ja repeämien järjestyksestä voi päätellä mistään.
Epäselvää oli myös se, ovatko teltan pitkien sivujen siistireunaiset repeämät puukonviiltoja vai revittyjä. Lehdon mukaan viilto- ja repeämäjäljet ovat kuitenkin syntyneet pääsääntöisesti ennen verijälkiä.
Lehto kertoi myös että teltan suuaukko on ollut jossain vaiheessa verijälkien perusteella sisäänpäin kaatuneena, mutta vanhojen valokuvien mukaan lopuksi se on ollut kaatunut ulospäin.
Rikoskemisti Matti Karjalainen sanoi, ettei kaikkia jälkiä teltasta tutkittu.
- Olisi kiva tutkia sitä edelleen, mutta me tutkimme sitä mitä pyydetään, dna-ekspertti totesi. Teltasta tutkittiin kymmeniä dna-näytteitä.
Karjalaisen mukaan teltan dna-tutkimuksilla voidaan päätellä kenen verta on missäkin.
- Jos sieltä löytyy neljän ihmisen verta, niin siitä ei voi päätellä, etteikö paikalla olisi voinut olla viidettä henkilöä. Sehän on täysin selvää.
Tekninen tutkija Anja Ytti kertoi, että ensin teltasta dokumentoitiin verijäljet. Sen jälkeen aina erilaisista verijäljistä otettiin dna. Osasta jouduttiin ottamaan uusi dna-näyte ja lopulta näytteitä lähdettiin laboratorioihin Englantiin ja Saksaan, kun Krp:n laboratorio ei kyennyt määrittämään dna:ta.
- Kaikista verijäljistä ei saatu tunnistettavaa dna:ta. Tällaisia kohtia oli muutamia.