Todistaja: ”Kysyimme Vilja Eerikalta harjoitteleeko hän juoksua”

Helsingin käräjäoikeudessa puidaan seitsemättä päivää syytteitä, joiden mukaan virkamiehet laiminlöivät Vilja Eerikan lastensuojelun. Isä ja äitipuoli murhasivat kahdeksanvuotiaan tytön äitienpäivänä 2012.

Naapurissa asunut todistaja oli havainnut juoksutukset kotikerrostalon ympäri syksyllä 2011.

- Välillä hän juoksi aamulla kuuden aikaan, kun lähdin töihin. Välillä iltapäivällä, todistaja, noin 30-vuotias, todistajana kuultu nainen kertoi.

Juoksutuksia oli kestänyt kolme viikkoa, noin kolme kertaa yhteensä kaksi tuntia päivässä. Nainen kertoi myös, että tytölle oli huudettu ikkunasta. 

- Kysyimme harjoitteleeko hän juoksua, naapuri sanoi ja kertoi myös tarjonneensa juotavaa.

Tyttö oli itkenyt, todistaja kertoi. Hänen mukaansa piti juosta sata kierrosta talon ympäri, niin pääsi sisään.

Lokakuun loppupuolella todistaja teki lastensuojeluilmoituksen puhelimella. Vilja Eerikalla oli myös iso ruhje kasvoissa.

Lastensuojelusta sanottiin, ettei tilanne kuulosta normaalilta ja että he hoitavat asian heti.

Naapurilta kysyttiin juoksutettiinko tyttöä sen jälkeen.

- Ei kai hirveästi sen jälkeen.

Kuukausi naapurin ilmoituksen jälkeen Vilja Eerika sijoitettiin neljäksi kuukaudeksi tukikeskukseen, josta hänet palautettiin isälleen maaliskuun 2012 lopussa.

Ulosteet roskasäiliöllä

Salissa kuultiin todistajana myös 70-vuotiasta miestä, joka oli taloyhtiön hallituksen jäsenenä ihmetellyt talomiehen kanssa roskasäiliön viereen toistuvasti ilmestyneitä ihmisulosteita.

Ulostajaksi oli paljastunut Vilja Eerika. Mies oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen. 

Ilmoitukseen oli kirjattu päivämääräksi 28.11.2011, mutta mies oli varma tehneensä ilmoituksen loka-marraskuun vaihteessa.

- Minulle syntyi sellainen kuva, ettei virkamies ei halunnut ottaa sitä vastaan. Intin, että haluan tehdä lastensuojelusuojeluilmoituksen ja sitten hän otti sen vastaan.

Mies kertoi myös juoksuttamisesta. - Silloin ajattelin, että tyttö yritti laihduttaa, koska hän oli jonkin verran ylipainoinen.

”Ei juuta eikä jaata”

Oikeudessa kuultiin todistajana myös biologisen äidin ja Vilja Eerikan sovittuja tapaamisia valvoneen paikan työntekijää. Nainen ei itse ollut paikalla tapaamisia, mutta hoiti valvojien puolesta lastensuojeluilmoitukset.

Syksyllä 2011 Vilja Eerikan päässä oli huomattu laikkuja, hän oli ollut ahdistunut ja kertonut rangaistuksena tehtävistä kävelyistä.

Tästä oli tehty lastensuojeluilmoitus.

Myöhemmissä tapaamisissa huomattu mustelmia kasvoissa, mutta näistä ei lastensuojeluilmoituksia tehty.

Työntekijä kysyneensä lastensuojeluilmoituksen kohtaloa, mutta tähän Vilja Eerikan lastensuojelusta vastannut työntekijä ”ei ollut sanonut juuta enkä jaata”.

- En ole tällaiseen törmännyt kymmeneen vuoteen, nainen kertoi.

Syyttäjän tarkoituksena oli osoittaa viranomaisten välinpitämätöntä suhtautumista.

Yhden syytetyn asianajaja Markku Fredman huomautti, että lastensuojelun työntekijöillä oli salassapitovelvollisuus. - Jos ette tietoa saaneet, niin se oli lainmukainen menettely.