(Jerkin Crocus)
Ideaa ei voi kehua tuoreeksi. Bändi kierrättää vanhoja biisejään akustisella levyllä. Ennakkopelot osoittautuvat kuitenkin turhiksi. Quireboysin perusrock pohjautuu Rolling Stonesiin ja Facesiin, joten se taipuu vaivatta yllättävänkin antoisaksi akustiseksi musiikiksi.
Quireboysin edellinen levy, Homewreckers & Housebreakers on bändin parhaita. Ryhmä elää uutta kukoistusta sekä levyllä että lavalla. Sweden Rock -festarilla sekä sähköinen että akustinen keikka vakuuttivat.
Hyvä biisi on hyvä akustisenakin. Halfpenny Dancer toimii, koska Quireboys on osannut vuosien varrella tehdä hyviä lauluja, joita nyt tulkita akustisesti. Omien kappaleiden sekaan soitetaan muutama cover UFO:lta, Frankie Milleriltä, Leo Sayeriltä ja Elvikseltä.
Oman materiaalin vahvuudesta kertoo, että levyn paras biisi on edelliseltä albumilta tuttu Mona Lisa Smiled. Toimii täysillä akustisenakin.
Vaikka balladeja on monta, Spiken lauluääni tuoksahtaa tupakilta ja Jack Danielsiltä, varmistaen ettei homma mene missään kohtaa lällyksi. Kauniiksi ja koskettavaksi kyllä.
Piano, viulu ja pedal steel -kitara tuovat maanläheistä kantrifiilistä. Amerikkalaisesta hattupääkantrista ollaan kuitenkin onneksi kaukana. Quireboys on folk- ja kantrisävyissäkin positiivisella tavalla brittiläinen.
Halfpenny Dancer on vanhojen biisien uutena tulkintana periaatteessa välityö, komean Homewreckers & Heartbreakersin perään. Välityö onnistuu kuitenkin niin hyvin, että kasvaa kelpo levyksi, palvellen eri tarkoitusta kuin sähköinen materiaali.
Rokata voi ilman sähkösärökitaroita ja siinä Halfpenny Dancer on pelkistetyn virkistävä.
teksti: Sami Ruokangas
