Tellervo Koivisto puhui avoimesti vaikeasta masennuksestaan – Pekka Sauri: ”Sillä oli suuri vaikutus”

Tellervo Koiviston ulostulo 1990-luvulla masennuksesta auttoi muita ihmisiä valtavasti, luonnehtii psykologi ja Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri.

Sauri itse juonsi tuolloin Ylellä kuuluisaa Yölinja-ohjelmaa, jossa masennus nousi esiin toistuvasti. Se, että julkisuuden henkilö, ja vielä vielä presidentin puoliso, puhui sairaudesta toi avoimuutta.

– Sillä on ollut iso merkitys sen kannalta, miten avoimesti ihmiset pystyvät puhumaan omista mielenterveydenongelmistaan. Julkisuuden henkilöiden ulostulo vähentää sitä ikiaikaista tabua, joka on mielenterveyden ongelmin liitetty, Sauri sanoo.

Tellervo Koivisto sarastui eläkeellä ollessaan vaikeaan masennukseen. Tämä mainitaan Anne Mattssonin kirjoittamassa ja tänään julkaistussa Tellervo Koiviston elämäkerrassa. Koivisto oli 1990-luvulla niitä harvoja julkisuuden henkilöitä, jotka kertoivat masennuksesta.

– Ehkä rouva Koivisto toimi siinä eräänlaisena jäänmurtajana, arvioi Pekka Sauri.

Masennuksesta ei aikaisemmin puhuttu

Sauri kertoo, että Koiviston masennus herätti keskustelua myös kuulijoissa Yölinja-ohjelmassa.

Sauri toimi itse pitkään Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtajana ennen siirtymistään Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Hän kokeekin, että mielenterveyden ongelmissa puhuminen on hyväksi, etenkin puhetta siitä kaivattiin 1990-luvulla.

– Koen, että myös sellaiset ihmiset, jotka ovat elämässään eri tavoin menestyneet, niin myös heillä voi olla mielenterveyden ongelmia, eikä se elämä ole kaatunut siihen. Tämä on se pääviesti.

Sauri muistuttaa, että rouva Koiviston esiintulon aikoihin masennuksesta ei puhuttu.

–  Se leima, joka syntyi mielenterveyden ongelmasta oli varsin kova. Leimaantuminen saattoi osoittautua jopa pahemmaksi taakaksi kuin alkuperäinen ongelma.

Saurin mukaan masennus nousi 2000-luvulla työkyvyttömyystilastojen kärkisijoille. Tämä on valitettava ilmiö, mutta kertoo myös hyvää, linjaa Sauri.

– Käsittääkseni se ei kerro pelkästään siitä, että masennus olisi lisääntynyt, vaan siitä, että masennuksesta voidaan puhua ja että se on helpommin tunnistettavissa.

Julkisuuden henkilöiden ja tavallisten ihmisten kertomukset masennuksesta auttavat.

– Se vähentää sitä leimaa. Ei masennus ole mikään loppuelämän kestävä taakka. Mielenterveyden ongelmiin voi saada apua ja erityistä on, että niihin voi hakea apua.

Lue myös:

    Uusimmat