Seksuaalinen häirintä ja seksuaaliväkivalta ovat yleisiä sosiaali- ja terveysalalla, selviää alan ammattijärjestö Tehyn jäsenilleen teettämästä kyselystä.
Kyselyyn vastanneista 30 prosenttia kertoi kohdanneensa uransa aikana seksuaalista häirintää työpaikoilla. 19 prosenttia kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää viimeisen kolmen vuoden aikana. Vastaajista kuusi prosenttia kertoi kokeneensa työssään seksuaaliväkivaltaa. Seksuaalinen häirintä kohdistui erityisesti alle 35-vuotiaisiin työntekijöihin, joista 45 prosenttia kertoi kokeneensa häirintää työuransa aikana.
Tehyn työelämäasiantuntija Kaija Ojanperä kertoo, että sosiaali- ja terveysalalla on jo pitkään oltu tietoisia hoitotyössä esiintyvästä seksuaalisesta häirinnästä ja seksuaaliväkivallasta. Ojanperä on kuitenkin yllättynyt, että tilanne ei ole parantunut.
– Jos toimenpiteitä on tehty, ne eivät ole auttaneet tai ne eivät ole olleet riittäviä, Ojanperä myöntää.
Asiakkaat ja potilaat useimmiten häirinnän takana
Kyselyn mukaan seksuaalista häirintää koetaan yleisimmin asiakkaiden ja potilaiden taholta (85 prosenttia vastauksista). Toiseksi yleisimmin seksuaalista häirintää koetaan muiden työntekijöiden taholta (26 prosenttia).
Kyselyssä kartoitettiin vastausvaihtoehdoin, millaista seksuaalista häirintää ja seksuaaliväkivaltaa vastaajat olivat kokeneet työssään.
Seksuaalisen häirinnän osalta kerrottiin useimmiten seksuaalisesti latautuneista puheista, vitseistä tai ehdotuksista. Yleisiä olivat myös seksuaalisesti vihjailevat eleet tai ilmeet sekä työntekijän vartaloa tai pukeutumista koskevat intiimit huomautukset.
Yleisimmät vastaajien kokemat seksuaaliväkivallan muodot olivat rintojen tai takapuolen puristelu sekä muu koskettelu.
Tehy: ilmoitus häirinnästä omalle esihenkilölle
Ammattijärjestönä Tehy saa erittäin harvoin jäsenten yhteydenottoja seksuaaliseen häirintään tai seksuaaliväkivaltaan liittyen.
– Olemme kannustaneet siihen, että ensisijaisesti asia täytyy viedä omalle esimiehelle, jotta tällaista voitaisiin työympäristössä ennaltaehkäistä. Toki meihinkin voi ottaa yhteyttä ja olemme tukena, Ojanperä sanoo.
Ojanperän mukaan päätökset nollatoleranssista työntekijöihin kohdistuvan häirinnän suhteen tulisi tehdä organisaatiotasolla. Työpaikalla tulisi olla selkeät toimintaohjeet seksuaalisen häirinnän kohtaamiseen ja siitä ilmoittamiseen. Työnantajan tulisi myös varmistaa, että häirintää kohdannut työntekijä saa tarvittavaa tukea tapahtuneen jälkeen.
– Toimintakulttuurin tulisi olla sellainen, että asia uskalletaan ottaa puheeksi. Kenenkään työntekijän ei pitäisi joutua häpeämään ja luulemaan, että se (häirintä) johtuu hänestä itsestään, Ojanperä sanoo.
Työnantajan toimenpiteistä voi tarvittaessa valittaa aluehallintoviranomaiselle.
Seksuaalinen häirintä korostuu sosiaalipalveluissa
Seksuaalinen häirintä on yleistä erityisesti sosiaalipalveluissa, joissa vastaajista 36 prosenttia oli kokenut häirintää ja 9 prosenttia seksuaaliväkivaltaa.
Vastausten valossa työntekijöihin kohdistuva seksuaalinen häirintä ja seksuaaliväkivalta ovat tyypillisiä myös vuodeosastolla, psykiatriassa, palveluasumisessa, kotihoidossa, vammaispalveluissa, ensihoidossa ja kuntoutusosastoilla. Kyselyyn vastasi runsaat 4000 tehyläistä.
Vastanneista 90 prosenttia on naisia. Vastaajat työskentelevät erikoissairaanhoidossa (44 prosenttia vastaajista), perusterveydenhuollossa (30 prosenttia), sosiaalipalveluissa (22 prosenttia) ja varhaiskasvatuksessa (4 prosenttia). Tehyn kyselyn toteutti Aula Research.