Suomessa kokeillaan kotimaisten kimalaisten kasvattamista kaupallista puutarhakäyttöä varten. Tähän asti esimerkiksi tomaatin ja mansikan pölyttämiseen kasvihuoneissa ja kasvutunneleissa on käytetty tuontikimalaisia. Mehiläishoitajain liiton hankkeen tavoitteena on vähentää Keski-Euroopassa tarhattujen kimalaisten maahantuontia ja siitä johtuvia tauti- tai loisriskejä.
Keväinen kukkaniitty on houkutellut kimalaiset mesiapajille Espoossa. Arto Koljonen ja Erkki Kaarnama kulkevat kukkamaton päällä haavit käsissä ja etsivät kimalaiskuningattaria.
– Keräämme kimalaisia kasvatukseen. Nyt kokeillaan, onko niistä mahdollista saada pölyttäjiä suomalaisille kasvihuoneille ja marjaviljelyksille, selittää mehiläishoitaja Arto Koljonen.
Kimalaiskuningatar siirretään purkissa sisätiloihin kasvatettavaksi.MTV
"Kasvatus on aika monimutkaista"
Haaviin tarttuu kontukimalaisia ja mantukimalaisia. Kiinni saadut kimalaiskuningattaret viedään sisätiloihin pesälaatikkoon. Niitä ruokitaan sokerivedellä ja siitepölyllä.
– Siinä menee noin yksi kuukausi kun tulee ensimmäiset työläiset, mutta siihen, että pesä kasvaa isommaksi, menee pari kukautta. Vasta semmoinen isompi pesä voidaan myydä kasvihuoneseen, sanoo puutarhuri ja kimalaisharrastaja Erkki Kaarnama.
Yhdessä pesässä voi olla 20–500 kimalaista. Tuontipesissä on yleensä 60 kimalaista.
Kaarnama on harrastanut kimalaisia jo 50 vuotta ja tietää paljon niiden kasvattamisesta.
– Se on niin kuin rakettitiedettä. Se on aika monimutkaista. Täytyy tietää paljon asioita ja eri lajit ovat erilaisia, huomauttaa Kaarnama.
Suomen Mehiläishoitajain Liiton ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) hankkeessa tutkitaan kotimaisten kimalaislajien soveltuvuutta kaupalliseen kasvatukseen ja selvitetään, millaiset ovat parhaat kimalaisten kasvatusolosuhteet.
Arto Koljonen (vas.) ja Erkki Kaarnama pyydystivät kimalaiskuningattaria Espoossa.MTV
Ulkomailta tuodaan 10 000 pesää vuodessa
Tähän asti kasvihuoneiden pölyttäjät on tuotu pääasiassa ulkomailta, Hollannista, Belgiasta ja Espanjasta. Vuodessa on tuotu arviolta 10 000 pesää. Tuontikimalaiset tuovat mukanaan myös monenlaisia riskejä.
– Näiden tuontikimalaisten mukana tuodaan myös mahdollisesti tauteja tai loisia tänne paikalliseen luontoon ja pölyttäjiin. Tuontikimalaiset voivat karata ja jäädä vieraslajiksi alueelle tai kilpailla resursseista paikallisten pölyttäjien kanssa, listaa Suomen Mehiläistuottajain Liiton projektipäällikkö Anna-Maria Borshagovski mahdollisia ongelmia.
Kimalaisia käytetään pölyttäjinä erityisesti tomaatin ja mansikan viljelyssä kasvihuoneissa ja kasvatustunneleissa.
Kimalaisten kasvatus voisi tarjota liiketoimintamahdollisuuden joko yhdelle isolle kotimaiselle kimalaiskasvattamolle tai useille pienille.
– Tähän hommaan voisi tarttua useampi ihminen ympäri Suomea ja kasvattaa kimalaisia sen lähialueensa tarpeisiin. Se sopisi esimerkiksi mehiläistarhaajille muun yritystoiminnan yhteyteen, pohtii Borshagovski.
Suomessa tuotetut kimalaispesät olisivat tuontipesiä kalliimpia.
– Se on selvää, että kotimaiset kimalaispesät eivät olisi niin halpoja kuin tuontikimalaiset. Kilpailuvaltit on löydettävä muualta kuin hinnasta. Niitä voisivat olla esimerkiksi terveet pesät, laatu ja lyhyt kuljetusmatka. Pitkä tuontimatka ja kuljetukset stressaavat kimalaisia, huomauttaa Borshagovski.
Parin vuoden sisällä selviää, voidaanko tuontikimalaiset korvata kotimaisilla lajeilla.
