Syytön vai syyllinen: Kalle vammautui pysyvästi tappelussa – potkiko Tuomas maassa makaavaa päähän?

MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä käy jutussa läpi tuoreen Helsingin käräjäoikeuden päätöksen. Lopussa kerrotaan mihin ratkaisuun oikeus päätyi ja millä perusteilla. Selostuksessa henkilöiden nimet on muutettu.

Kallen oikea silmä muurautui umpeen, kasvot turposivat voimakkaasti ja oikean silmäkulman seudulle aiheutui avomurtuma. Kalle sai aivovamman, joka aiheutti muun muassa kipua, näön heikkenemistä ja muistihäiriöitä. Lisäksi hermovamma aiheutti puutuneisuutta kasvoihin. Kipulääkkeitä piti kaksi vuotta teon jälkeen syödä kolmesti päivässä. Haju- ja makuaisti olivat poissa vuoden, mutta edelleen heikentyneet.

Tuomas kiisti syytteen. Hän myönsi olleensa mukana kahinassa, jossa oli lyöty puolin ja toisin. Tuomas totesi, että hänen polvensa oli saattanut osua vahingossa uhrin päähän kerran. Tuomaksen mukaan kyse oli hätävarjelusta.

Oikeudessa kuultiin useita kertomuksia tapahtuneesta. Kalle on siis uhri. Tuomas syytetty, Eemeli Tuomaksen veli, Sari Tuomaksen avovaimo, Jaana Sarin äiti ja Antti lähiravintolan järjestysmies.

Kallen kertomus

Kalle kertoi olleensa naisystävänsä luona kello 20:een asti ja menneensä sitten ravintola Konjaan Malmin ostoskeskukselle katsomaan jääkiekon MM-kisojen Suomi-Kanada -loppuottelua leijonapaita päällään.

Illan aikana Kalle muisti juoneensa 5-6 tuoppia. Pelin päättymisestä oli kulunut jonkin aikaa ja Kalle suuntasi 150 metrin päässä olevaan Crazy Horse -ravintolaan.

Hän oli vaihtanut kadulla Ekes-pubin edessä muutaman sanan tutun, saman ikäisen Jaanan kanssa. Seuraava muistikuva oli siitä, kun hän heräsi sairaalassa.

Kalle oli joutunut olemaan sairaalassa kahdeksan päivää ja kuvasi oloaan siellä helvetilliseksi. Kalle kertoi oikeussalissa laajasti vammoistaan ja siitä miten tapaus jätti pelon kadulla liikkumiseen.

Tuomaksen kertomus

Tuomas kertoi tulleensa veljensä Eemelin kanssa taksilla Kirkonkyläntien Lucky-baarin eteen. Veli oli osoittanut Ekes-baarin suuntaan ja ihmetellyt mitä siellä tapahtuu.

Tuomas oli nähnyt entuudestaan hänelle tuntemattoman miehen – Kallen – repivän Tuomaksen avovaimoa Saria, joka oli yrittänyt päästä otteesta irti.

Kalle kertoi huutaneensa ”päästä irti”, mutta mitään ei tapahtunut. Hän toisti huudon ja kertoi olevansa Sarin poikaystävä, jolloin Kalle oli alkanut lyödä häntä. Tilanne päätyi painiksi, jossa maassa olivat niin Kalle, Sari, veli Eemeli kuin Tuomas itse.

Tuomas kertoi repineensä Sari irti, jolloin polvi osui vahingossa Kallea päähän. Hän kiisti väitteet siitä, että hän olisi potkinut asianomistajaa monta kertaa päähän.

Tuomas kertoi juoneensa ennen tapahtumia 5-6 tuoppia, muttei ollut hirveässä humalassa.

Syyttäjä vetosi oikeussalissa Tuomaksen kertomukseen poliisikuulustelussa. Siinä hän oli sanonut veljensä ottaneen kiinni Kallesta, jonka jälkeen hän oli ottanut tyttöystävänsä pois tilanteesta. Poliisille Tuomas oli kertonut lyöneensä Kallea sen jälkeen nyrkillä ja potkaisseensa häntä.

Oikeussalissa Tuomas sanoi tarkoittaneensa potkulla vahingossa tapahtunutta polviosumaa. Syytetyn avustajan mukaan poliisi oli tehnyt virheen, kun kuulustelussa ei ollut tarkemmin kysytty minkälaisesta potkusta oli kyse.

Järjestysmies Antin kertomus

Antti työskenteli tapahtumien aikaan Ekes-ravintolan järjestysmiehenä. Hän oli soittanut tapahtumista hätäkeskukseen.

Antti kertoi tulleensa ravintolan ovelle ja nähneensä keskellä suojatietä makaavan miehen, jota oli potkaistu päähän. Etäisyyttä oli 30-50 metriä. Hän oli ollut aiemmin sisällä ja tullut ulos asiakkaan kutsusta, joten hän ei ollut nähnyt miten mies joutui maahan.

Antti kertoi juosseensa kohti tapahtumapaikkaa ja nähneensä ainakin kaksi potkua, mahdollisesti kolme. Pahoinpitelijä juoksi pois. Antti kuvasi oikeudessa kuinka jalkaterällä suoritetut potkut osuivat takaraivon paikkeille.

Antin mukaan uhrin kasvot olivat veriset ja tosi pahannäköiset. Antti muisti myös jonkun naisen auttaneen uhria.

Antti oli syyttäjän todistaja.

Jaanan kertomus

Puolustuksen todistaja Jaana oli siis se henkilö, jonka Kalle muisti tavanneensa ennen kuin filmi katkesi. Jaana oli myös Sarin äiti. Hän kertoi olleensa illalla töissä ja juoneensa sen jälkeen Sarin kanssa melko nopeaan tahtiin samppanjapullon puoliksi.

Hän kertoi tuntevansa Kallen entuudestaan. Kun he olivat olleet kadulla Sarin kanssa, Kalle oli tullut siihen ”pölöttämään”. Kalle oli pyytänyt naisia seurakseen baariin, mutta he kieltäytyivät.

Jaanan mukaan Kalle seurasi heitä ja otti Sarista takakautta kiinni. Jaana kertoi kuulleensa miesäänen sanovan ”päästä irti”. Sen jälkeen alkoi hirveä rytäkkä. Jaana ei osannut sanoa kuka tarttui kehenkin kiinni, mutta tilanne alkoi siitä kun Kalle yritti viedä hänen tytärtään. Jaana muisti tyttären kiljuneen.

Hyvin huolissaan ollut Jaana kertoi saaneensa astmakohtauksen ja alkoi lääkitä itseään piipulla. Huomio kiinnittyi siihen, eikä hän osannut sanoa mitä seuraavan viiden minuutin aikana tapahtui.

Paikalle oli saapunut portsari ja maassa makaavan miehen nähdessään, Jaana pyysi että joku soittaisi ambulanssin.

Jaana oli jäänyt auttamaan Kallea kunnes ambulanssi saapui.

Jaana ei ollut nähnyt tilanteessa potkimista tai muutakaan poikkeavaa. Jaana kertoi vasta myöhemmin tajunneensa, että paikalla oli ollut Sarin avomies Tuomas.

Sarin kertomus

Sari kertoi myös katsoneensa jääkiekkoa. Pelin jälkeen oli menty kadulle, jolloin Kalle oli tullut ja pyytänyt häntä lähtemään Ekes-baariin. Sen jälkeen Kalle oli ottanut väkisin Sarista kiinni ja lähtenyt käsikynkässä viemään häntä kohti Ekesiä. Sari ei päässyt otteesta irti.

Sari koki otteen ahdistavana. Hän ei tuntenut Kallea entuudestaan.

Tuomas ja Eemeli olivat tulleet paikalle juosten. Tuomas oli käskenyt Kallea päästämään irti. Kalle oli huitaissut Tuomasta päähän, jolloin Eemeli oli vetänyt Kallen maahan. Myös Sari oli kaatunut, koska Kalle piti hänestä edelleen kiinni.

Sari kertoi päässeensä ylös, mutta sen jälkeisistä tapahtumista hänellä oli heikot havainnot, koska oli kääntynyt pois.

Poliisikuulustelussa Sari oli kertonut kuinka Kalle ja Tuomas olivat lyöneet toisiaan kerran. Sarin mukaan hän oli kertonut oikeussalissa oikein. Hän ei osannut sanoa miksi kuulustelukertomuksen kahteen kohtaan oli merkitty havainto Tuomaksen lyönnistä.

Hänen mukaansa Tuomas ei ollut potkinut uhria päähän. Sari oli myös puolustuksen todistaja.

Eemelin kertomus

Eemelin mukaan he olivat olleet veljen kanssa katsomassa MM-finaalia, jonka jälkeen he olivat käyneet taksilla moikkaamassa kavereita. Hän oli ottanut 4-6 tuoppia. Kun he palasivat baarien luo, he näkivät tuntemattoman miehen raahaavan Saria sadan metrin päässä.

He juoksivat paikalle, jolloin asianomistaja yritti lyödä Tuomasta. Eemeli kertoi ottaneensa miehestä takaapäin halausotteen. Tässä vaiheessa oli kaaduttu maahan ja Eemeli oli jäänyt alimmaiseksi, jolloin alkoi hässäkkä. Eemeli ei nähnyt Tuomasta kasassa, mutta piti mahdollisena, että hän oli siinä.

Eemeli kertoi, ettei kukaan potkinut ketään. Lopulta sekunteja tai minuutteja kestänyt tilanne oli rauennut.

Eemeli ei nähnyt asianomistajalla vammoja. Hän oli poistunut paikalta, muttei muistanut kenen kanssa. Eemeli oli myös puolustuksen todistaja.

Lääkärin tutkimukset

Kalle oli puhallutettu sairaalassa. Tulos oli 1,54 promillea.

Lääkärin lausunnossa kuvattiin vammoja ja tutkimuksia. Johtopäätöksenä todettiin, että päähän kohdistunut isku oli potentiaalisesti hengenvaarallinen ja isku aiheutti aivovamman sekä muut vammat, muun muassa kaksi murtumaa kasvoihin.

Esitietoina lääkäri oli kirjannut, että uhria oli potkittu päähän.

Oikeudessa katsottiin myös Kallesta tuoreeltaan otettuja valokuvia, jossa vammat näkyivät.

Tällä tiedolla on päätettävä oliko Tuomas lyönyt ja potkinut Kallea päähän vai ei.

Näin oikeus päätteli

Käräjäoikeus totesi heti kärkeen, että esiin ei ole tullut perusteita epäillä järjestysmies Antin kertomusta. Hän soitti hälytyskeskukseen ja näki muutaman kymmenen metrin päästä kuinka risteyksessä potkittiin selällään makaavaa Kallea päähän.

Antti oli kertonut tapahtumista olennaisilta osin samalla tavalla poliisikuulustelussa ja oikeussalissa. Antti oli myös selvin päin toisin kuin muut kertojat.

Oikeuden mukaan silmiin pistävää oli se, ettei sen paremmin vastaajan avovaimo, avoanoppi tai veli kukaan nähnyt miten tai kenen toimesta asianomistajan vakavat vammat päähän aiheutuivat.

Kaikki olivat kuitenkin olleet paikalla ja aiemmin seuranneet tapahtumia tiiviisti. Ei ollut uskottavaa, että Jaana ja Sari olisivat juuri kääntäneet katseensa pois eikä veli tehnyt mitään havaintoja maahan kaatumisen jälkeen.

Järjestysmies Antti oli sen sijaan kertonut uskottavan tuntuisesti, että potkijoita oli yksi ja potkuja kaksi tai kolme.

Tuntomerkit sopivat hyvin Tuomakseen. Antin kuvaama potkijan vaatetus vastasi myös Tuomaksesta aiemmin illalla otettua ravintolan valvontakamerakuvaa.

Kun Eemelin, Sarin ja vastaajan kertomuksista oli pääteltävissä, että tilanteessa ei ollut muita, niin oikeus päätyi toteamaan Tuomaksen tekijäksi. Tuomas oli myös itse ottanut vastuuta siinä määrin, että oli myöntänyt olevansa se, jonka polven osumisesta uhrin kasvovammat olivat aiheutuneet.

Oikeus huomautti myös, että elokuussa 2016 tehdyssä kuulustelussa Tuomas oli myöntänyt potkun. Lyönnistä ja potkuista ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä, kun lääkärin toteamat vammat sopivat voimakkaisiin potkuihin.

Vammojen moninaisuus ja kiivaus eivät selittyneet tahattomalla polviosumalla. Oikeus katsoi, että Tuomaksella oli väkivaltaan motiivi eli provosoituminen siitä, että Kalle oli yrittänyt kädestä vetämässä saada vastaajan tyttöystävän kanssaan baariin.

Myös Tuomaksen poistuminen paikalta sopi huonosti tahattomaan polven iskuun, kun kerran uhri makasi keskellä katua.

Oikeus totesi, että Tuomas ja hänen veljensä ovat voineet provosoitua ja ylireagoida epäselvässä tilanteessa, mutta lyönti ja päähän potkiminen eivät ole hätävarjelua, johon Tuomas oli vedonnut.

Oikeus totesi, että syytteen kuvaus väkivallan käytöstä ja sen seurauksista oli tullut toteen näytetyksi.

Tavallinen vai törkeä pahoinpitely?

Seuraavaksi on ratkaistava oliko kyseessä tavallinen pahoinpitely vai törkeä pahoinpitely.

Syyttäjän mukaan tässä tapauksessa pahoinpitely oli törkeä. Syyttäjän mukaan teko oli a) erityisen raaka ja julma sekä b) teolla aiheutettiin vaikea ruumiinvamma.

Pahoinpitely voidaan katsoa törkeäksi, jos tässä tapauksessa jompikumpi edellytyksistä täyttyy ja jos teko kokonaisuutena katsoen on törkeä.

Korkein oikeus on antanut vuosikymmenten mittaan useita ennakkopäätöksiä vaikeasta ruumiinvammasta. Esimerkiksi vuonna 1933 KKO totesi, että vaikea ruumiinvamma on jonkin aistin menettäminen tai toisen silmän menettäminen.

Toisaalta Rovaniemen hovioikeus totesi 2007 maassa makaavaa kasvoihin lyöminen siten että silmäkuopan luurakenteet murtuivat ei ole törkeä pahoinpitely, kun näköaisti ei vahingoittanut.

Helsingin hovioikeuden 2017 antaman päätöksen mukaan tapaus, jossa uhrin kasvoja piti leikata ja niihin jouduttiin asentamaan titaanilevy ei tee vammasta vaikeaa.

Oikeuskäytäntö siitä milloin raa’an ja julman tyyppistä pahoinpitelyä pidetään erityisen raakana ja julmana on ollut varsin korkealla. Toisaalta rikoslaissa todetaan päähän osuvien potkujen olevan raakoja ja puolustuskyvyttömään kohdistetun pahoinpitelyn julmaa. 

Näin oikeus päätteli

Oikeus totesi ennakkopäätöksiin vedoten, että Kallen kasvojen murtumia tai hänen saamaa aivovammaa ei ole oikeuskäytännössä pidetty vaikeana ruumiinvammana.

Kyse ei siis ollut törkeästä pahoinpitelystä sillä perusteella, että Kalle olisi saanut teosta vaikean ruumiinvamman.

Entä sitten raakuus ja julmuus? Se täyttyi, koska päihtynyt uhri makasi maassa ilmeisen puolustuskyvyttömänä ja potkut kohdistuivat herkälle pään alueelle. Vaikka uhri olisi käyttäytynyt mahdollisesti ikävästi, niin se ei oikeuta potkimaan maassa makaavaa päähän.

Teko oli myös kokonaisuutena katsoen törkeä.

Näin oikeus päätyi siihen, että Tuomas tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä.

Entä sitten rangaistus?

Lain mukaan törkeän pahoinpitelyn minimirangaistus on yksi vuosi vankeutta ja maksimi kymmenen vuotta.

Alle kahden vuoden rangaistus tuomitaan tyypillisesti ehdollisena, jos tekijällä ei ole aiempia vankeusrangaistuksia.

Tuomaksen tilillä ei ollut aiempia vankeusrangaistuksia.

Syyttäjän mielestä puolitoista vuotta ehdollisena olisi sopiva rangaistus.

Kallen oikeusavustajan mielestä ehdollinen ei riitä, jos uhria potkitaan päähän. Tuomaksen avustajan mielestä kahdeksan kuukautta ehdollisena olisi sopiva.

Nykyisen oikeuskäytännön mukaan raa’alla ja julmalla tekotavalla tehty pahoinpitely määrätään ehdottomaksi vankeudeksi myös ensikertalaiselle.

Näin oikeus ratkaisi rangaistuksen

Se oli selvää, että teosta piti tuomita tuntuva vankeusrangaistus, oikeus totesi päätöksessä. Etenkin kun Tuomas ei ollut teosta pahoillaan, vaan pyrki syyllistämään Kallea.

Rangaistuksessa voitiin kuitenkin ottaa huomioon vastaajan ja todistajien kertomus alkutilanteesta, vaikka se ei ollut oikeuttanut väkivaltaa.

Käräjäoikeus katsoi, että puolentoista vuoden vankeus on sopiva rangaistus teosta.

Seuraavaksi piti ratkaista se olisiko vankeus ehdollinen vai ehdoton. Ensikertalaisuus puolsi ehdollista vankeutta, mutta sitä vastaan oli raaka ja julma tekotapa.

Toisaalta alkutilanne oli se, että Kalle oli vetänyt Tuomaksen tyttöystävää mukaansa, joka oli johtanut Tuomaksen provosoitumiseen. Oikeus huomioi myös Tuomaksen nuoren iän ja päätyi ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Sitä kuitenkin tehostettiin maksimimäärällä eli 90 tunnilla yhdyskuntapalvelua. 

Korvaukset

Lopuksi piti ratkaista vielä korvaukset. Kalle oli vaatinut yhteensä useiden kymmenien tuhansien eurojen korvausta kivusta, särystä ja vammoista. Teosta oikeudenkäyntiin oli kulunut jo lähes kaksi vuotta ja Kalle oli kärsinyt ulkonäöllistä haittaa, jatkuvaa voimakasta kipua ja särkyä, haju- ja makuaistin heikentymistä sekä merkittäviä muistivaikeuksia. Näkökään ei ollut biljardia pelatessa normaali.

Oikeus arvioi nämä 8500 euron arvoiseksi.

Kasvojen pysyvän hermovaurion – se aiheuttaa posken, nenänpielen, hampaiston ja ylähuulen puutuneisuutta – aiheuttama haitta oli oikeuden mukaan 1800 euron korvauksen arvoinen.

Pahoinpitelyn aiheuttaman ahdistuksen korvaus oli tuhat euroa ja kärsimys kaksi tuhatta.

Kaikkiaan korvaukset olivat kun niihin lisättiin mm. vereentyneitä vaatteita vajaa 14000 euroa. Lisäksi Tuomaksen maksettavaksi määrättiin vajaa 6000 euroa Kallen oikeudenkäyntikuluja. Valtio maksoi Tuomaksen 2600 euron juristipalkkiot.