Runsaat syyssateet ovat jälleen saaneet ravinnevalumat kasvuun niin pelloilta kuin metsistäkin. Rehevöittävien ravinteiden valumista jokiin ja sitä kautta mereen voidaan vähentää muun muassa kosteikkojen avulla. Kosteikkoja ja muita tulvia hillitseviä rakenteita pitäisi kuitenkin rakentaa runsaasti lisää, jotta meren tilaa voitaisiin parantaa.
Vesi näyttää samealta Söderlandintien kosteikossa Inkoossa. 1,6 hehtaarin kokoinen kosteikko kerää valumavesiä 250 hehtaarin kokoiselta alueelta, metsistä ja pelloilta. Osa valumavesien mukana tulevista ravinteista jää kosteikkoon sen sijaan että ne päätyisivät rehevöittämään vesistöjä.
– Parhaimmillaan kymmeniä prosentteja fosforista ja typestä voidaan pidättää kosteikkojen avulla. Luontaisia tulvatasanteita, soita ja kosteikkoja on tuhottu vuosikymmenien saatossa. Sen takia valuma-alueiden vedenpidätyskyky on heikentynyt. Kosteikkoja tarvittaisiin paljon lisää, linjaa WWF Suomen sisävesivastaava Jenny Jyrkänkallio-Mikkola.
Peltojen keskellä kulkevaan Inkoonjokeen on äskettäin rakennettu kaksitasouoma. Se tarkoittaa tulvatasannetta, johon vesi nousee tulva-aikoina, esimerkiksi nyt.
– Nyt vesi ei nouse pellolle. Pellolle noustessaan vesi huuhtoo paljon ravinteita veteen, mutta nyt kun vesi pysyy uomassaan, ravinteet pysyvät myös pellolla, selittää WWF Suomen suojeluasiantuntija Viivi Kaasonen.
Rannikkovesien tilasta saamme syyttää itseämme
Viidessä vuodessa läntiselle Uudellemaalle on rakennettu 22 kosteikkoa ja seitsemän kaksitasouomaa ja lisää on suunnitteilla. Ne auttavat osaltaan myös Itämeren tilan parantamisessa.
