Suomi on murheellisten laulujen maa: Surut hukutetaan musiikkiin | MTV Uutiset
Suomi on murheellisten laulujen maa: Surut hukutetaan musiikkiin
Shutterstock
Julkaistu 15.06.2012 11:13(Päivitetty 22.08.2012 15:17)
Suomi on totisesti murheellisten laulujen – ja laulajien – maa. Suomalaiset hukuttavat sydänsurunsa surullisten laulujen mereen.
AVA uteli AVA-yhteisöltään, millaista musiikkia he kuuntelevat kun heillä on sydänsuruja. Suurin osa vastaajista kertoi vellovansa sydänsuruissaan kuunnellen surullista musiikkia. Vastaajista 70 prosenttia kertoi kuuntelevansa surullista musiikkia silloin kun mieli oli maassa ja sydän murjottu, poljettu ja särjetty.
Surullisen musiikin kuvattiin peilaavan sen hetkisiä tunteita ja ajatuksia sekä antavan luvan rypeä oikein olan takaa surussa, murheessa ja itsesäälissä. Myöskin surullisten biisien aiheuttamat kyyneleet tuntuivat poskilla hyviltä ja puhdistavilta: suomalaiset halusivat itkeä itkunsa pois ja surulliset sanat ja soinnut auttoivat kyyneltulvan syntymisessä.
Lukijoista 14 prosenttia kertoi puolestaan kuuntelevansa vihaista musiikkia purkaakseen pahaa oloaan. Viha antoi voimaa jaksaa taas ja antoi hyvän syyn huutaa tuskan pois musiikin mukana. Lukijoista kahdeksan prosenttia turvautui iloisempaan musiikkiin parantaakseen ja piristääkseen mielialaansa. Heidän oli vaikea ymmärtää, miksi kuunnella surullista musiikki jo itsekin surullisena.
Kolme prosenttia kertoi itse tarttuvansa kynään ja kirjoittavansa lyriikoita ja sointuja käsitelläkseen särkyneen sydämen kiemuroita. He kirjoittivat avoimesti rakkaudenkaipuusta ja eron aiheuttamasta tuskasta.
Viisi prosenttia lukijoista kertoi kuuntelevansa muunlaista musiikkia, kuten hengellisiä ja lohduttavia sointuja, leikkisää jazzia, tiukkaa kunnon heviä sekä asennebiisejä. Musiikkivalinnat riippuivat tuskan ja kivun laadusta sekä voimakkuudesta. Jotkut puolestaan halusivat sulkea korvansa kaikelta musiikilta: minkäänlainen musiikki ei tuntunut auttavan sydänsuruihin.
"On ihana löytää biisi, jossa sanat on kuin suoraan omasta elämästä"
Lukijat kertoivat, että kuunnellessaan surullisia kappaleita, melodioita ja sanoituksia oma suru ei tuntunutkaan niin pahalta. Sanoitukset puhuvat puolestaan kun oma sydän ja pää olivat sanattomia. Surullisen musiikin kuvattiin ikään kuin "ymmärtävän" kantajansa surua. Mutta toivoakin oli: suomalaiset halusivat raastaa sydämensä ensin verille, jotta sen jälkeen voisikin nousta takasin aallon harjalle.
Shutterstock
– Kuuntelen surullista musiikkia siksi, että sydänsuruissa itkettää muutenkin joten annetaan kaiken itkun tulla ja kunnolla. Turha lukita tunteita ja yrittää tehdä ja kuunnella jotain muuta, mitä ei ole. Miksi yrittää kuunnella iloista musiikkia surullisena? Siksikö, että saat teennäisen iloisen mielen? Iloista musiikkia iloisena, vihaista vihaisena ja surullista surullisena. Näin maksimoidaan kaikki nämä tunteet, jätetään feikki pois ja mikään ei jää lukittuna sisälle kaivelemaan.
– Surullinen musiikki sisältää samoja tunteita ja on siten helpompi samaistua siihen. Omien tunteiden käsittely on myös helpompaa ja yksinkertaisesti tulee ahdistava olo, jos kuuntelee iloista musiikkia.
– Kuuntelen surullista musiikkia, koska se saa minut tajuamaan että en ole ainut joka on kärsinyt sydänsuruista. Sitten kun surullisen musiikin kuuntelu ei enää kiinnosta ja itkut on itketty, tiedän pystyväni jatkamaan taas elämää ilman jatkuvaa sydänsurun aiheuttamaa alakuloa kaikkien ajatuksieni ja tekojeni takana.
– Musiikkia korville fiiliksen mukaan. Olisi todella omituista kuunnella iloista ja menevää musiikkia surullisena. Tunteita on päästävä purkamaan – vaikka musiikin mukana!
Marttyyrimaista itkua
Helmen kyselyyn vastanneet suomalaiset kertoivat, että surullinen musiikki antoi myös luvan rypeä itsesäälissä.
– Surullinen musiikki saa kyynelkanavat auki ja auttaa purkamaan surut mielen päältä. Jotenkin marttyyristä ehkä, mutta minulla se ainakin toimii.
Shutterstock
– Itsesäälissä kieriskely ja murheiden märehtiminen on aina yhtä rattoisaa ajanvietettä! On mukava ulista ja vonkua nyyhkybiisien tahdissa.
– Kuuntelen surullista musiikkia ja katson nyyhkyleffoja tai tv-sarjojen surullisia jaksoja. Pakko saada sisällä oleva suru pois. Kun itkee kaikki sisällä olevat itkut pois, olo helpottaa nopeammin.
– Kuuntelen itse musiikkia fiiliksen mukaan, sellaista missä ehkä sanatkin ovat osuvat ja niihin voi samaistua. Aluksi se on "kidutusta" itselle. Masentaa itseään lisää, mutta pian huomaa että kun kuuntelee samaa biisiä, fiilis ei ole yhtä surkea enää. Ei vain ole luontevaa kuunnella surullisena menevää tanssikipaletta.
– Aikoinaan kärsin paljonkin sydänsuruista ja erilaisista pettymyksistä, muistan silloin kuunnelleeni aina lähes samoja biisejä. Nykyisinkin nämä samat kyseiset kappaleet herättävät minussa niitä tunteita, joiden kanssa taistelin silloin 5-6 vuotta vielä sitten.. Nyt olen kuitenkin naimisissa, odotan esikoistani ja elämä muutenkin suht mallillaan. Surullisia biisejä ei tule enää niin paljon kuunneltua. Mitä pirteämpi kappale, sen parempi!
– Tulipa sopivaan aikaan tämä, mies jätti eilen yllättäen, enkä tiedä miten tästä eteenpäin... Olen kuunnellut paljon surullisia erobiisejä, jollain tavalla ne lohduttaa. Yleensä niissä on kuitenkin aina pieni toivon pilke ja ne auttaa jaksamaan. En ole ainoa, joka on näin joskus tuntenut...
"Vihainen musiikki saa minut tuntemaan itseni vahvaksi"
Surullisen musiikin siivellä myös vihainen musiikki puhutteli neljäätoista prosenttia sydämensä särkeneistä suomalaisista. Vihainen musiikki sai ihmisen tuntemaan itsensä vahvaksi ja lannistuttamattomaksi.
– Kuuntelen vihaista musiikkia jossa on asennetta. Kun kaikki menee pieleen eikä mikään onnistu, on helpompi vain olla hetki vihainen kuin velloa surussa ja itkeä tihrustaa viikkoja.
Shutterstock
– Vihainen musiikki luo uhmaa ja uhma synnyttää voimaa jaksaa eteenpäin kun sydänsuruja... Surullinen vie liian pohjamutiin ja vihaan rypemistä. Haikea tai iloinen musiikki sopivat aina joka mielialaan. Ne kääntävät synkänkin mielen iloiseksi ja unelmoivaksi.
– Miksi kuunnella surullista musiikkia kun on surullinen, tullakseen vielä surullisemmaksi? Minä kuuntelen musiikkia, josta saan voimaa, vihaista sen ei tarvitse olla mutta jotain räväkkää.
– Viha valuu pois, kun kuuntelee vihaista musiikkia enkä jää vellomaan itsesääliin.
"Iloinen musiikki saa unohtamaan mieshuolet"
Vastapainoksi kahdeksan prosenttia lukijoista turvautui iloiseen musiikkiin surun sattuessa. Iloinen musiikki sai heidät hyvälle tuulelle ja uskomaan huomiseen, ja siihen, että kyllä se suru joskus helpottaa.
– Musiikki vaikuttaa mielentilaani todella voimakkaasti, joten iloiset biisit sydänsurujen jälkeen saa mielen kohoamaan ja huomaamaan, ettei mikään loppujen lopuksi olekaan niin kamalaa ja surut kuuluu elämään.
– Saan aina iloisesta musiikista hyvän ja reippaan mielen, joten sitä kuunnellessa unohtuu mieshuolet!
– Iloinen ja energinen musiikki nostaa mielialaa – tietysti. En halua jäädä rypemään alakuloon, ja inhoan etenkin 50-vuotiaiden ja sitä vanhempien suomalaisten mieltymystä "toinen jalka haudassa" -tyyliin. Kuolleita ei saisi moittia, mutta Kari Tapio melankolisine äänineen kuului ehdottomasti tähän kastiin minun mielessäni. Minulla ei ole tarvetta itsesääliinkään vaikka olen jäämässä työttömäksi. Miksi pitäisi kun se ei mitään auta!? Mutta kun kuuntelee esimerkiksi Queenia à la niin tuntee jälleen itsensä eheäksi ja voimakkaaksi. Power is more for music!
– Haluan jollakin tavoin piristää itseäni ja usein musiikilla on minuun vaikutusta. Miksi siis jäädä suremaan asioita, jos on keinoja saada auringonpaistetta elämään.
– Musiikki vaikuttaa minuun aika voimakkaasti ja iloinen musiikki piristää, joten en halua jäähä suremaan sellaista, mikä on muutenkin mennyttä!
– Usein sydänsuruisena tulee kuunneltua iloista musiikkia, jossa kappaleen esittäjä kehuu itseään ja mahtavuuttaan. Tälläista musiikkia tekee esimerkiksi monet suomalaiset hiphop-artistit. Mikäs sen parempaa sydänsuruista heikentyneelle itsetunnolle kuin lauleskella mukana omasta mahtavuudestaan!
– No jos mieli maassa ja kaikki tökkii, niin toki iloinen musiikki auttaa. Lattarirytmit ja suomalainen jenkka ovat parhaita: " Ja elämä on vähän sitä sorttia, että ei se aina hymyile.."
Suomalaiset purkavat tunteensa paperille
Lukijoista kolme prosenttia paljastui luoviksi persooniksi, jotka kirjoittivat itse laulun sanoja tai runoja helpottaakseen oloaan.
– Itse kirjoitetut runot ja biisit ovat paljon henkilökohtaisempia kuin massamusiikin nyyhky-balladit ja niissä on suurempi tunnelataus.
– Kirjoitan itse biisini jos on sydänsuruja. Riippuu siitä henkilöstä joka on loukannut minua ja millä lailla loukannut, usein surullisia tai mitkä sen hetken fiilikset on kyseistä henkilöä kohtaan...
– Sydänsuruista olen kirjoittanut enimmäkseen sanoiltaan aika raadollisia biisejä – niistä näkyy tuska ja kipu.
Shutterstock
– Kirjoitan haikeita runoja, mutta kai se on sama asia. Kun olo helpottaa, tulee aina katsotuksi kirjoituksia sellaisella "mitä oikein ajattelin" -meiningillä. Kuitenkin kaikki tuo kuuluu suruun ja ylitse pääsemiseen.
– Kirjoitan itse biisejä; manaan niissä suruni aiheen alas helvettiin, ja haukun minut surulliseksi tehneen ihmisen. Joskus myös lupaan kappaleissani ja runoissani asioita, kuten etten enää puhu surun aiheuttajalle, tai että kostan. Se vain rauhoittaa, ja tuo niin paljon paremman mielen. Lisäksi olen oikein lahjakas kirjoittaja, kun on jotain, mistä kirjoittaa tunteella ja kokemuksella. Biiseistä tulee hyviä, vaikka eihän niitä kehtaa muille näyttää.
– En varsinaisesti kirjoita biisejä vaan ajatuksiani musiikin tahtiin paperille, ja joskus niistä tulee biisin tapainen sykermä, joskus ne ovat niin surullisia etten voi edes jälkeenpäin lukea niitä ilman että alkaa itkettää.
Musiikkivalinnat riippuvat surun laadusta
Monet kyselyyn vastanneista kertoivat kuuntelevansa musiikkia riippuen surun ja pahanolon asteesta.
– Tilanteesta riippuen kuuntelen erilaista musiikkia ollessani surullinen. Jos haluan pitää kiinni hänestä ja surusta, kuuntelen surullista musiikkia ja muistelen häntä. Jos en halua hänen enää kummittelevan mielessäni, vaihdan iloiseen musiikkiin ja kuuntelen esimerkiksi Pinkin So what -biisiä! Se on täysin henkilöstä kiinni. Usein saatan vaihtaa tuttuun melodiaan sanat, jotka kuvaavat tunteitani ja sitten laulelen niitä kunnes piristyn.
– Musiikkimakuni riippuu ihan minkälaisesta sydänsurusta on kyse. Jos ikävöin sitä "tiettyä" oikein kunnolla enkä uskalla kertoa mitä tunnen niin kuuntelen biisejä, jotka ovat myös iloisia, mutta antavat myös toisaalta voimaa ja ohjeita. Jos taas on juuri tullut ero pidän sellaisesta joko surullisesta tai rokkaavasta. Sekin riippuu niin kovin siitä kuinka pettynyt tai vihainen olen.
Shutterstock
– Riippuu vähän fiiliksestä. Joskus tekee mieli märehtiä, silloin surullista. Joskus haluan vain huutaa tuskaani yleensä yksin autolla ajellessa ja silloin vihaista. Yleensä näiden molempien jälkeen tahdon piristyä ja sitten iloista.
– Vaikea valita joukosta yhtä, sillä voisin valita kaikki. Riippuu täysin, minkä vuoksi sydänsuruja on aiheutunut. Jos vain tuntuu pettyneensä tai olevansa ainoastaan surullinen, tulee kuunneltua enemmän sitä surullista musiikkia. Jos taas sydänsurujen takana on myös vihaa, tulee soitettua vihamusiikkia. Jos sydänsurut taas tuntuu jotenkin voitettavilta tai jos haluaa vain ns. jatkaa elämää ja pitää hauskaa, kuuluu soittimesta sitä iloista musiikkia!
– Elän surun pohjamutia myöten, jotta se kuluisi nopeammin pois. Kirjoitan pateettisia runoja, piirrän omituisia symbolistisia kuvia, tanssin yksin varjoni kanssa. Kuuntelen tietysti myös musiikkia, voimakasta ja sydäntä raastavaa, kuten lovemetalia ja vanhempaa kuubalaista sonia. Kun olen aikani rypenyt tuskissani, olen siihen niin väsynyt ja kyllästynyt, että elämä alkaa taas maistua!
– Koska sydänsuruihin liittyy aina hyvin erilaisia tunnetiloja, myös sydänsurujen keskellä tulee kuunneltua hyvin erilaista musiikkia, mielialasta riippuen. Joskus surullista, joskus asenteellista, joskus hempeitä balladeja ja joskus varpaita vipattavaa menomusiikkia. Ei ole pelkästään yhdenlaisia sydänsuruja – eikä myöskään yhdenlaista sydänsurumusiikkia!
