Kun painonnostaja Anni Vuohijoki kertoo elämänsä tavoitteista ja tapahtumista, herää kysymys, miten kaikkeen on aikaa.
28-vuotias Vuohijoki on olympiakisoissa ensikertalainen, mutta hän on myös valmentaja, diplomi-insinööri ja tuore lääketieteen opiskelija. Opinnot lääkiksessä itse asiassa alkoivat torstaina, mutta Vuohijoki oli jossain aivan muualla kuin koulunpenkillä.
Vaikka alla on kovan tason akateeminen koulutus, Vuohijoki halusi lähteä seuraamaan lapsuuden unelma-ammattia ja lääketieteen opintoja.
- Syytän (diplomi-insinööriksi) valmistumisesta sitä, että sain tosi hauskan dippatyöpaikan. Se motivoi. Samalla minulla tehtiin operaatio jalkapöytiin, minulla oli synnynnäinen vika, ja piti vuosi himmata treenaamisesta. Sitten oli aikaa opiskella ja täräytin puolentoista vuoden opinnot vuoteen ja sain dippapaperit. Jäin itse asiassa samaan paikkaan töihin, Vuohijoki selvittää.
Työpaikka oli nappiosuma, sillä hän sai painaa kesällä pitkiä päiviä, kun harjoittelussa oli rauhallisempi jakso. Lomat ja ylityötunnit "tungettiin" talvikuukausille ja niinä aikoina keskittyminen oli treeneissä.
- Aika lailla tasan kaksi vuotta sitten juttelin esimiehen kanssa, että minä haluan Rioon ja on pakko lopettaa työt. Hän ymmärsi täysin ja jättäydyin pois ja rupesin treenaamaan.
- Se oli hyvä päätös. Tämä on vaatinut paljon suunnittelua ja välillä mennään äärirajoilla omista voimavaroista, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ymmärtää levon merkityksen, Vuohijoki summaa.
"En uppoudu stereotypiaan"
Hän myöntää olevansa hieman huolissaan siitä, miten lääkiksen pakolliset kurssit saa sovitettua omaan ohjelmaan, mutta kaikki on mahdollista. Jos vain haluaa.