Valtion ei tarvitse maksaa velkojaan pois, Suomen valtion lainanotosta vastaavan Valtiokonttorin rahoituspäällikkö, taloustieteen Nobel-voittaja ja maailmanpolitiikan professori kertovat. Vaikka väite kuulostaa raflaavalta, se perustuu markkinatalouden luonteeseen.
Tänä päivänä Suomi tunnetaan maailmalla koulutuksen laadusta, kilpailukyvystä, innovaatioista ja vähäisestä korruptiosta.
Vielä 1930-luvulla Suomen suurimpana meriittinä pidettiin kuitenkin lähinnä valtion uskollista lainanmaksua Yhdysvalloille.
Suomi otti Yhdysvalloilta velan helpottamaan sodanjälkeistä ruokapulaa 1920-luvun taitteessa.
Lainasopimukseen kirjattiin, että Suomi maksaa reilun kahdeksan miljoonan dollarin lainastaan kolmen prosentin korkoa ensimmäisten kymmenen vuoden ajan ja kolmen ja puolen prosentin korkoa loput 62 vuotta laina-ajasta.
1:07
"Me lupasimme maksaa"
Kun maailmantalous rypi lamassa vuonna 1931, Yhdysvallat myönsi vuoden mittaisen lykkäyksen kaikille myöntämilleen kansainvälisille lainoille.
Kaikki lainanottajamaat käsittivät lykkäyksen velkojen anteeksiantona, Suomea lukuun ottamatta.
Suomi maksoi lainansa takaisin, kokonaisuudessaan ja korkojen kera. Viimeinen lainaerä kuitattiin maksetuksi vuonna 1976.
– Tämä on vain luonnollista. Me allekirjoitimme sopimuksen. Me lupasimme maksaa. Se on ainoa rehellinen tapa toimia, Suomen Pankin silloinen pääjohtaja ja myöhemmin Suomen presidenttinä toiminut Risto Ryti totesi joulukuussa 1934 antamassaan haastattelussa.
Vuonna 1976 Suomella oli valtionvelkaa yhteensä noin 778 miljoonan euron arvosta. Tällä hetkellä summa on yli 103 miljardia euroa.
Velkaantumisen tahti kuulostaa hurjalta, mutta todellisuudessa lainan absoluuttisella määrällä ei ole juurikaan merkitystä. Tärkeämpää on se, onko velka kestävällä pohjalla.
Merkitystä ei ole myöskään sillä, maksaako valtio ottamansa velat kokonaisuudessaan pois.
"Kukaan ei ymmärrä velkaa"
Viime vuosina Suomen valtio on ottanut noin 5-6 miljardia euroa lisävelkaa valtion budjetin alijäämän kattamiseen vuosittain.
Reilun 100 miljardin velkasumma jatkaa kasvuaan todennäköisesti myös tulevaisuudessa, sillä keväällä hallituksen hyväksymässä julkisen talouden suunnitelmassa valtiontalouden arvioitiin jäävän 5,9 miljardia euroa alijäämäiseksi vuonna 2017.
Suomen velkataakkaa päivitellään julkisuudessa usein. Joissain kommenteissa sitä on kuvailtu jopa rasitteeksi tuleville sukupolville.
Taloustieteen vuoden 2008 Nobel-voittaja ja Princetonin yliopiston professori Paul Krugman kirjoitti vuonna 2012 New York Times -lehteen kolumnin, ”Kukaan ei ymmärrä velkaa”, jossa hän otti tiukasti kantaa puheisiin julkisen velan suhteen ja virheellisiin käsityksiin valtionvelan luonteesta.
Vaikka nobelisti puhuukin tekstissään lähinnä yhdysvaltalaispoliitikoista, voi tekstiä lukea myös suomalaisesta näkökulmasta.
– Kun ihmiset puhuvat Washingtonissa alijäämästä ja velasta, heillä ei ole yleensä mitään käsitystä siitä, mistä he puhuvat – ja ihmiset jotka puhuvat eniten, ymmärtävät vähiten.
– Alijäämästä tuskailevat maalailevat kuvaa tulevaisuudesta, jossa olemme köyhtyneet jouduttuamme maksamaan lainaamamme rahan takaisin. He näkevät Yhdysvallat kuin perheenä, joka otti liian suuren asuntolainan ja jolla on vaikeuksia huolehtia kuukausittaisista lyhennyksistä.
Krugmanin mukaan on olennaista ymmärtää, että valtion ei tarvitse maksaa lainojaan pois kuten yksityisten ihmisten. Hänen mukaansa valtion tulee ainoastaan pitää huoli siitä, että velkataakka kasvaa hitaammin kuin valtion verokertymä.
Erääntyviä lainoja maksetaan velkarahalla
Suomen valtion lainanotosta vastaavan Valtiokonttorin rahoituspäällikkö Mika Tasa vahvistaa Krugmanin väitteen. Periaatteessa valtion ei tarvitse maksaa ottamiaan lainoja pois koskaan.
Vanhoja velkoja kuittaillaan sitä mukaa, kun ne erääntyvät. Velkojen maksuun käytetään uutta velkarahaa.
– Se on ihan totta. Voimme rullata eteenpäin ja uudistaa lainoja kun ne erääntyvät – ja niinhän tässä kokoajan tehdään. Nyt ensi viikolla erääntyy lähes kaksi miljardia euroa velkaa. Olemme rahoittaneet sitä uudelleen jo aiemminkin, Tasa kertoo.
Koska valtioiden oletetaan toimivan ikuisesti, valtio voi periaatteessa olla velkaa aina, toisin kuin luonnollinen henkilö.
Politiikan tutkija ja Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki kertoo, että järjestely on osa markkinatalouden toimintaa.
– Kaikki julkisyhteisöt ovat velkaa ja se kuuluu osana markkinatalouden toimintaan. Valtio on entiteetti, joka ei yleisesti ottaen voi mennä konkurssiin tai lakata olemasta. Tietenkin yksittäiset valtiot voivat joskus hävitä kartalta ja sellaista tapahtuu, mutta lähtökohtana valtio on ikuinen. Siinä mielessä valtionvelkaa ei tarvitse maksaa koskaan pois kokonaan.
Korkotason nousu voi uhata velkaantuneita valtioita
Valtion velkaantumisesta saattaa kuitenkin tulla uhka, mikäli velkojen korot lähtevät nousuun.
– Ei tarvita kovin suurta muutosta velkaantumisnäkymissä, että esimerkiksi luottokelpoisuusarviot muuttuvat velkamarkkinoilla. Näinhän kävi taannoin esimerkiksi Kreikalle, Islannille, Portugalille ja muille eurokriisimaille. Kriisi syntyi, kun korkotaso lähti yhtäkkiä nousuun. Kreikan uudesta lyhytaikaisesta velasta pyydettin lopulta jopa 800 prosentin lainakorkoja. Eihän mikään maa pysty sellaisesta selviämään.
Tällä hetkellä korkotaso on äärimmäisen alhainen. Suomi on saanut lainoja jopa negatiivisella korolla. Valtio maksaa 100 miljardin valtionvelastaan korkokuluja vain noin 1,5 miljardia euroa vuosittain.