Koulukiusaamisesta puhutaan paljon, mutta mikä neuvoksi, kun kiusaaja onkin opettaja? Nyt 40-vuotias Mari muistaa yhä, kuinka opettaja teki hänen kouluvuosistaan arvostetussa oppilaitoksessa yhtä piinaa. Vuosien kiusaaminen jätti jäljet herkkään tyttöön.
Mari oli kiltti tyttö ja hyvä oppilas, joka kävi arvostettua koulua vailla minkäänlaisia kokemuksia kiusaamisesta. Kaikki kuitenkin muuttui tytön ollessa vielä ala-asteella, kun hän sai uuden saksanopettajan.
Tiukka naisopettaja otti Marin ja hänen kaverinsa välittömästi silmätikuikseen.
– Olimme pikkuisen huonompia kuin luokkakaverimme, mutta emme paljoa, Mari muistelee.
Hän pohtii, että heikommat saksan taidot saattoivat tehdä heistä helpon kohteen.
– Se alkoi pienistä jutuista. Jos vaikka viittasin, hän ei ikinä kysynyt. Jos taas en, hän kysyi varmasti, vaikka tiesi, etten osaisi vastata.
Mari kertoo, että autoritäärinen opettaja sätti heitä selkeästi tarkoituksella. Hän esimerkiksi nöyryytti tyttöjä tekemällä koko luokalle selväksi, ketkä menestyivät kokeissa ja ketkä eivät.
– Olimme varmaan luokan hiljaisimmat ja kilteimmät tytöt, pieniä rääpäleitä. Senkin takia kiusaaminen tuntui niin kurjalta, Mari miettii.
– Poikia hän rakasti, he saivat tehdä mitä vain.
Vuosien piina
Kiusaaminen vain paheni vuosien myötä ja muuttui suoranaiseksi piinaksi.
– Hän pyysi joka tunnin jälkeen jäämään luokkaan, jotta voisi huutaa, haukkua ja kiroilla.
– Onneksi meitä oli kaksi, tuimme toinen toisiamme. Mari muistelee, kuinka opettajan huudettua tytöt olivat itkeneet yhdessä halaten toisiaan.
Kumpikaan ei häpeän takia kyennyt puhumaan kiusaamisesta muille aikuisille.
– Luokkatoverit näkivät sen mutta aiheesta ei puhuttu, se oli tabu.
Opettaja seurasi Maria yläasteelle ja vielä lukioonkin. Au pair -aika Saksassa kuitenkin muutti asetelmaa. Marin kielitaito koheni, ja hän sai voimaa nousta opettajaa vastaan.
– Sanoin suoraan, että tämä menee typeryyksiin. Lopulta hän nosti arvosanaani ja jätti minut rauhaan.
Pelko jäi
Kiusaaminen tuntui musertavalta nuoressa mielessä ja vei itseluottamuksen, mutta jätti myös pysyviä jälkiä. Into opiskeluun katosi, ja kynnys käyttää kieltä jäi korkeaksi. Hän ei uskaltanut olla enää aktiivinen opinnoissaan. Mari kertoo, kuinka kiusattu kaveri pelkäsi kuollakseen kielitunteja seuraavissa opinnoissaan.
– Kiusaaminen vei itsetunnon ja uskalluksen tehdä asioita. Mitä minusta muuten olisi voinut tulla?
Mari on kaikesta huolimatta pärjännyt hyvin elämässään. Hän kirjoitti ylioppilaaksi M:n paperein.
Tarinallaan hän haluaa tuoda vanhemmille esille, että joskus syy koululaisen alakuloon voi löytyä muualta kuin koulukavereista.
– Toivon että opettajat ottaisivat lapset yksilöinä, eivätkä vain porukkana, jossa joku on paras ja joku huono. Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja sen mukaan pitäisi yrittää opettaa.
*haastateltavan nimi muutettu
Studio55.fi/ Milja Atu
Syöpää sairastavan Matin epätoivo: Sairauttani ei suostuta hoitamaan
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.