STTK:n puheenjohtaja Antti Palolan mukaan työajan pidentämisestä voidaan sopia aikaisintaan ensi vuonna, jos osapuolet ylipäänsä pääsevät asiasta sopuun. Hän kirjoittaa yhteiskuntasopimuksesta uusimmassa kolumnissaan.
*****************************
Hallitus ja työmarkkinajärjestöt tapasivat pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johdolla pari viikkoa sitten. Tapaamisen aihe oli yhteiskuntasopimus ja siitä käytävien neuvottelujen aikataulu.
Tapaamisen päätteeksi todettiin, että hallitus tekee asiasta keskustelujen pohjalta oman esityksensä heinäkuun lopussa ja odottaa työmarkkinajärjestöjen vastauksia siihen 21. elokuuta mennessä.
Elokuun alussa siis osapuolet käynnistävät kolmen viikon mittaisen tiiviin neuvottelurupeaman, jonka aikana on tarkoitus sopia yhteiskuntasopimusneuvottelujen tavoitteesta, asialistasta ja aikataulusta määräaikaan mennessä.
Osapuolet käsittelevät sen jälkeen tahoillaan neuvottelutulosta, arvioivat mahdollisuutta käynnistää varsinaiset yhteiskuntasopimusneuvottelut ja antavat vastauksensa hallitukselle määräajassa.
Siis vielä kerran: jos osapuolet hyväksyvät yhteiskuntasopimusneuvottelun tavoitteen, asialistan ja aikataulun, vasta sitten käynnistyvät varsinaiset neuvottelut itse sopimuksesta.
Vaikuttaa siltä, että hallitus on kuullut palkansaajien viestin. Olemme toistuvasti todenneet, että hallitusohjelmaan kirjattu alkuperäinen aikataulu on liian kireä ja että lisäaika tarvitaan. Neuvoteltavat asiat ovat palkansaajien näkökulmasta erittäin isoja kokonaisuuksia ja julkisuudessa esitetyt asiat ovat olleet lähinnä keppiä palkansaajille erilaisten heikennysten muodossa.
Yhteiskuntasopimus on luonteeltaan työmarkkinasopimus eikä se asiaa toisella nimellä kutsumalla muuksi muutu. Neuvotteluissa mahdollisesti sovittavat työelämään liittyvät asiat on vietävä syksystä 2016 alkaen neuvoteltaviin alakohtaisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin.
Elokuun alun neuvotteluissa osapuolet tuovat omat esityksensä pöytään. Työnantajapuoli tuskin meitä suuremmin yllättää vaan esittää todennäköisesti uudelleen esimerkiksi viiden prosentin kilpailukykyloikan toteuttamista työaikaa pidentämällä. Tämä on hankalaa, koska jo nyt meillä on Suomessa erittäin suuri työttömien joukko.
Työajan pidentäminen on puhtaasti työ- ja virkaehtosopimuksiin kuuluva asia ja siitä sovitaan – jos sovitaan – aikaisintaan seuraavalla neuvottelukierroksella runsaan vuoden kuluttua.
Palkansaajapuoli on valmis edessä oleviin neuvotteluihin, mutta ei istu neuvottelupöytään äänettömäksi yhtiömieheksi. Tuomme pöytään omat perustellut esityksemme neuvoteltaviin kokonaisuuksiin.
Palkansaajapuolen suurin neuvottelutavoite on muutos- ja työsuhdeturvan vahvistaminen. Viime viikon Microsoftin ilmoitus Salon toimipaikan sulkemisesta ja Suomessa olevan henkilöstön rajusta vähentämisestä nosti taas kerran konkreettisesti esiin tarpeen muutoksessa olevan henkilöstön aseman nykyistä paremmasta turvaamisesta ja tukemisesta.
Työnantajat ovat jo kiirehtineet näyttämään vihreää valoa yhteiskuntasopimukselle, joka heidän mielestään pitää sisällään vain nopean tien merkittävälle yksikkötyökustannusten alentamiselle.
Merkille pantavaa viime viikkoina on ollut yrittäjäjärjestöjen suuri aktiivisuus osallistua yhteiskuntasopimuksesta käytävään keskusteluun. On syntynyt vaikutelma, että yrittäjät olisivat aidosti työmarkkinajärjestö ja osapuoli neuvottelupöydissä, joissa päätetään sopimuksiin liittyvistä asioista.
Yrittäjäjärjestöjen kasvanut aktiivisuus ja oman aseman korostaminen on ymmärrettävää, sillä nykyisessä hallituksessa ymmärrys heidän pyrkimyksilleen on varmasti suurempi kuin edellisessä hallituksessa.
Yrittäjäjärjestöillä on oma tärkeä tehtävä jäsentensä edunvalvojana. Palkka- ja palvelusuhde-edunvalvonta hoidetaan kuitenkin muissa pöydissä. Jos sopimusasioiden halutaan olevan osa yhteiskuntasopimusta, niihin liittyvät neuvottelut käydään pöydässä, jossa istuvat työmarkkinajärjestöt. Sinne pääsee mukaan, kun järjestäytyy alansa työmarkkinajärjestöön. Näin se on myös työntekijäpuolella.
Jos joku jotain muuta kuvittelee, sopimusta tuskin syntyy.
Varmaa on sekin, että yhteiskuntasopimus ei synny palkansaajan yksipuolisella kurittamisella. Sopimuksen on oltava tasapainoinen kokonaisuus – ei pelkästään työelämän väitettyjen jäykkyyksien karsiminen ja joustojen lisääminen.
Antti Palola
STTK:n puheenjohtaja