Matias Strandvall vietti joulun jälkeen viikon Lapissa, missä hän harjoitteli kovaa loppukautta varten. Yhtenä, mutta sitäkin tärkeämpänä tavoitteena oli Vantaan perjantainen SM-sprintti, jossa onnistunut hiihto takaisi hänelle paikan ensi viikonlopun Kanadan maailmancupiin.
22-vuotias IF Minkenin hiihtäjä ei jättänyt mitään sattuman varaan. Uran ensimmäinen Suomen mestaruus tuli lopulta selkeällä erolla Kalle Lassilaan ja Keijo Kurttilaan.
- Vihdoinkin! Fiilis on todella hyvä: tätä on odotettu ja tätä on yritetty monesti, viime vuonna ensimmäisen SM-mitalinsa (sprintin hopea) saavuttanut Strandvall iloitsi.
Tamperelaistuneen Strandvallin ainoa heikko hiihto sattui välierässä, jossa huono lähtö pudotti hänet kärjestä. Hän joutui tuhlaamaan energiavarojaan, jotta nousi erässään toiseksi Lassilan jälkeen. Finaalissa hän olikin läksynsä oppinut.
- Pääsin kärkeen eikä minun tarvinnut tuhlata voimia. Pystyin kontrolloimaan hiihtoa. Takasuoralla Kalle yritti sisäkautta rinnalle, mutta pidin linjani vähän röyhkeästikin, kultahippuinen pipo päässä mestaruuteen kirinyt Strandvall kertasi.
Loppusuoralla vaasalaislähtöinen hiihtäjä oli kuitenkin selkeästi vahvin, eikä jättänyt epäselvyyttä kiriherkimmästä hiihtäjästä.
- Keli olisi voinut olla parempi, mutta sade ei haitannut. Baana (latu-ura) oli tosi hyvä hiihtää. Erien välissä juoksentelin katoksen alla, se oli paras paikka pitää itsensä lämpimänä. Pipoja meni tänään ainakin neljä, eikä lopussa ollut enää kuivia hanskoja. Niitä meni jotain kolme, Strandvall arvioi.
Lassila ei syytellyt voittajaa
Kalle Lassila kirkasti viime vuoden pronssimitalin hopeaksi. Vetelin Urheilijoiden hiihtäjä ei syyttänyt voittajaa siitä, että Strandvall tukki tien nousta sisäkurvista rinnalle.
- Matu teki siinä ihan oikein, hän myönsi.
- Minulla oli hyvä päivä alusta asti. Hiihto kulki helposti ja minulla oli vahva olo. Finaalissa sain kuitenkin huonon lähdön, mutta pystyin nousussa nousemaan. Kylmä oli, vaikka kuinka yritti verrytellä, Lassila kertasi.
Kurttilan lehmät lypsetty
Kolmanneksi yltänyt Keijo Kurttila sai pronssin myötä värisuoran täyteen. Neljän SM-kullan ja hopean lisäksi hänellä on nyt myös himmein sprinttimitali. Vaikka omasta mielestään hän "jäi" kolmanneksi, oli hän varsin tyytyväinen hiihtoonsa.
- Sain kotona lehmät lypsettyä, joten sain vaimolta vapaan viikonlopun. Päätin käyttää sen urheilemiseen, 32-vuotias hiihtäjä murjaisi.
- Lopussa olisi ollut varaa tulla, mutta oli toi yksi (Lassila) edessä. Meinasin hypätä Kallen yli.
Utajärvellä asuva Kurttila kertoi hiihtävänsä edelleen tosissaan, vaikka maanviljelijän ja yrittäjän työt vievät valtaosan vuorokauden tunneista.
- En minä harjoitustunteja laske, harjoittelen joka päivä niin paljon kuin pystyn. Siinä vaiheessa, kun alkoivat liitossa harjoitusmääriä kysellä, minä kauhistuin.
Kurttilan mukaan hän on osa "pappa-porukkaa", jossa hänen lisäkseen hiihtävät Teemu Kattilakoski, Lauri Pyykönen ja Olli Ohtonen.
- Viron pojat ovat kutsuneet meitä häirintäryhmäksi. Mutta kyllä minä tätä tosissaan teen, leirivuorokausiakin tulee 85. Ei tänne asti tulla leikkimään, silloin on sama leikkiä kotona poikien kanssa, neljän pojan isä tiivisti.
(MTV3-STT)