Star Wars Episodi I - Pimeä uhka (Star Wars Episode I - The Phantom Menace)

Star Warsin eli Tähtien sodan jatko-osa, tai siis tarinan ajassa alkuperäistä trilogiaa ennen sijoittuva prequel on ollut vuoden puheenaihe elokuvamaailmassa. Fanit ovat odottaneet Geoge Lucasin itsensä kirjoittamaa ja ohjaamaa Episodi I - Pimeää uhkaa kuin vuosisadan ainoata joulua ja kriitikot ovat teroitelleet kyniään valmiina antamaan rahanahneelle viihdekeisarille ja hänen tekeleelleen lunta tupaan.

Tapahtui odotettua. Jenkeissä katsojat kansoittivat teatterit ja kriitikot nyristelivät elokuvan efektioopperaksi muiden 90-luvulla tietokoneen ääressä hierottujen kaltaistensa joukkoon. Jotkut langettivat itsensä arvostelemaan tätä puhdasta 10-15 vuotiaille ensisijaisesti suunnattua viihdetuotetta taide-elokuvien arvosteluista tutulla lähiluvulla ja retoriikalla.

No nyt Episodi I on vihdoin myös Suomessa ja kohtelu tullee olemaan melko lailla samankaltaista. Se mitä kriitikot tahtovat unohtaa ja elokuvan yhä uudelleen katsova kansalainen taas ymmärtää on Star Warsin tarjoama elokuvan kokemus. Ne joiden mielikuvitusta Lucasin kehittämä aikain ja tähtien takainen universumi on kiihottanut jo yli kaksikymmentä vuotta eivät voi millään ilveellä latoa Pimeää uhkaa vain elokuvaksi muiden joukkoon. Nuo avaruuteen elokuvan alussa liukuvat kaksi sanaa edustavat toisille paljon itse elokuvaa suurempaa, kokonaisen sukupolven yhteistä kokemusta.

Tämä ei kuitenkaan ole ainoa asia, miksi myös Episodi I paranee useamman katsomiskerran jälkeen. Se toimii myös elokuvana. Tulevan trilogian (anti)sankari Anakin Skywalker on Pimeässä uhassa vasta nuori poika, joten leffan juoni rakentuu paljolti muista aineksista ja pohjustaa tarinaa tulevia osia varten. Yli kaksi vuosikymmentä on tuonut tietenkin niin paljon patinaa ja nostalgiaa alkuperäisen trilogian hahmoihin, että Lucasin vauhdikas sukellus uusien hahmojen pariin vie aikansa sisäistää. Toisaalta tämä asettaa myös vaatimuksia tuleville osille; esimerkiksi Obi-Wan Kenobi jää nyt kovin vähälle huomiolle hahmon rakennusta ajatellen.

Episodi I:n keskeisissä osissa häärii kapinallinen, mutta tyynimielinen Jedi-mestari Qui-Gon Jinn (Neeson) ja hänen oppilaansa, Padawaninsa, nuori Obi-Wan Kenobi (McGregor). Kaksikko yrittää auttaa vehreää Naboo-planeettaa ja tämän teini-ikäistä kuningatarta Amidalaa (Portman) pääsemään kauppakillan asettamasta kauppasaarrosta ja pyrkimyksistä saada kuningatar allekirjoittamaan hänelle epäedullinen kauppasopimus. Tässä tietenkin pohjustetaan Vanhan Tasavallan tuhoa, mikä lopulta vie galaksin Imperiumin hallintaan.

Nuori Anakin liittyy joukkoon Tatooine-planeetalta, jossa hän elää orjana äitinsä kanssa. Qui-Gon huomaa pojassa olevan hämmästyttävän paljon jedi-ominaisuuksia ja hän päättää viedä pojan pois orjuudesta ja kouluttaa hänet Jedi-ritariksi. Vahva side äitiin jää kuitenkin kalvamaan poikaa. Pahaa ja Voiman pimeää puolta elokuvassa edustavat Sithin lordit; hyytävä Lord Sidious ja petomainen Darth Maul, jotka ovat kietoneet kauppakillan sormiensa ympärille. Näillä juoniaineksilla ja siihen lisätyllä komiikalla (seurueeseen liittyvä gongon-hahmo Jar Jar Binks) seikkailu saa monia vauhdikkaita käänteitä ja kaartuu tämänkertaiseen loppuunsa kerrassaan henkeä salpaavalla neljän juonilinjan juoksutuksella.

George Lucas on siis edelleen monista moitteista huolimatta mestari rakentamaan runsaista aineksista sujuva seikkailu. Pimeän uhan keskeltä löytyvä Anakinin rakettireki (pod racer) -kilpailu on esimerkiksi yksi vuosikymmenen mahtavimpia ja jännittävimpiä elokuvajaksoja, vaikka viekin paljon tilaa tarinakokonaisuudelta. Lucasin henkilöohjaus tosin vaikuttaa varovaiselta ja usein hapuilevaltakin. Näyttelijöistä ilmentyy viileä tyyneys, joka tosin toimii myös rauhoittavana vastapainona hurjille toimintakohtauksille. Toisaalat se tietenkin syö jännitettä jonkin verran.

Yksinkertainen dialogi on aina ollut suuri osa Star Wars maailmaa. Samurai-tyyppiset opettajan ja oppilaan viileät keskustelut ja toimintaa ohjaavat ja juonta selkeästi eteenpäin vievät lauseet ovat täplittäneet seikkailua. Episodi I:een viileä keskustelu sopii vielä korean ulkokuorensakin takia. Vanha Tasavalta on vielä voimissaan, rakennusten ja avaruusaluksien pinnat kiiltävät, poliitikot käyvät kohteliasta vuoropuhelua, mutta sisällä kiehuu.

Lucas ja Industrial Light & Magic ovat tietokonetekniikan turvin pystyneet luomaan elokuvaan monia visuaalisesti häikäiseviä maailmoita ja tekemään taisteluista entistä näyttävämpiä. Nämä tietenkin vievät huomiota juonenkuljetukselta. Juoni on kuitenkin läsnä ja useat hahmoista piirtyvät mieliin voimakkaina ja selvinä. Asiaan vihkiytyneelle antaa mukavia väristyksiä esimerkiksi senaattori Palpatinen ja Anakin Skywalkerin ensikohtaaminen, jossa Palpatine kertoo seuraavansa nuoren Skywalkerin uraa mielenkiinnolla. Pimeä uhka pursuu tulevaisuutta ennakoivia yksityiskohtia, joka kutsuu elokuvan pariin useammin kuin kerran.

Lucasin kunniaksi on vielä sanottava arkkityyppien ja myyttisten juoniainesten onnistuneen käytön lisäksi se moraalinen selkäranka, joka kannattelee elokuvaa ja sen hahmojen tekemisiä. Siinä mielessä Star Wars on selkeää fantasiaa; pahat ovat pahoja, hyvät hyviä ja hyvästä voi tulla paha, mutta kaikki tapahtuu syyn ja seurauksen kautta, mikä oikeassa elämässä ei läheskään aina tunnu toteutuvan.

Aikamme suurimman elokuvafantasian Star Warsin neljäs elokuva, Episodi I - Pimeä uhka on siis täällä. Lelut saa ostaa ken niitä haluaa, mutta se tunne, kun John Williamsin musiikin ensitahdit iskeytyvät tajuntaan ja ymmärtää kohta kokevansa ainutlaatuisen seikkailun, se tunne on vertaansa vailla. Kokemisen Voimaa ei pidä aliarvioida.

Teksti: Jari Rantala