Sirviö ja Viljanmaa elämänsä vedossa

Kaksikon onnistumiset paransivat tunnelmaa Kaisa Variksen hemoglobiiniarvoista syntyneen kohun keskellä. Sirviö ja Viljanmaa olivatkin sananmukaisesti yhtä hymyä maalialueella. -Pääsi hirveä huuto, kun ylitin maalilinjan. Sitten taisin itkeä ja rojahdin maahan. Siinä me sitten Antsun (Viljanmaa) kanssa kumarreltiin kuin Allahia, Sirviö kuvasi tunnelmiaan maalilinjan ylityksen jälkeen.

Kisan kärkikolmikoksi irtosi nopeasti trio Kristina Smigun, Bente Skari ja Olga Savjalova, joista Skari otti odotetusti kisojen avausmestaruuden. Sirviö ja Viljanmaa hiihtivät lähes koko matkan samassa ryhmässä kärjen takana. -Siitä sai tsemppiä, kun sinivalkoiset värit kulkivat vierellä, Viljanmaa iloitsi omasta ja Sirviön onnistumisesta.

Aino-Kaisa Saarisen lihakset menivät pahasti maitohapoille ensimmäisen lenkin nousuvoittoisilla alkukilometreillä. -Seuraava kierros meni huilatessa ja lopussa sain lisättyä vauhtia. Harmittaa, sillä edessä olisi ollut hyvä porukka. Jos olisin pysynyt siinä, sija olisi voinut parantua kymmenen pykälää, 25:nneksi päätynyt Saarinen kertoi. Hän hävisi voittoon ehtineelle Norjan Bente Skarille 2.27,5.

Sirviö kuittasi tuskaiset vuodet

Sirviön edellinen onnistuminen arvokisoissa osui vuoteen 1997, jolloin hän hiihti pronssia viestijoukkueessa ja sijoittui perinteisen hiihtotavan 5 kilometrillä kymmenenneksi. Sen jälkeen ura on ollut pettymyksiä täynnä. -Aika paljon tunteja, hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu. Aina ei ole ollut helppoa, mutta työ palkitaan, Sirviö summasi kisan.

Sirviön hiihtovuosiin on mahtunut monenlaista ongelmaa. 1990-luvun lopussa iskivät selkävaivat, joihin löytyi selvyys vasta kolmen vuoden etsimisen jälkeen. Sirviön oikea jalka on 12 millimetriä lyhyempi kuin vasen, mikä tuo ongelmia heijastuessaan hiihtoasentoon. -Vasta viime ja tämä vuosi ovat olleet parempia, 29-vuotias Sirviö kertasi ja arveli, että on ollut kisan jälkeen yhtä onnellinen viimeksi Trondheimin MM-kilpailuissa 1997.

Sirviö ennusti yhteislähdöstä vaikeaa kisaa. Hän onnistui kuitenkin taktisesti mainiosti ja pääsi lähtöviuhkan toisesta rivistä hyvissä asemissa maastoon. Onnistumista auttoi se, että ykkösriviin merkityn Variksen lähtöpaikka oli tyhjä Sirviön edessä, ja vasemmassa lähtöreunassa oli muutenkin tilaa, koska myös Valko-Venäjän Svetlana Nageikina joutui korkean Hb-arvon takia sivuun kisasta. -Maltoin hiihtää sellaisen järkevän hiihdon. Odotin ennakkoon 10. sijaa, jos onnistun tosi hyvin. Järkevällä hiihdolla tavoite oli 10-15 parhaan joukkoon, Sirviö selvitti.

Tavoiteasettelu toteutui paremmin kuin hyvin: aviomies Heikki Alakärpän voitelemat sukset toimivat erinomaisesti ja Sirviö itse pystyi toteuttamaan suunnittelemaansa taktiikkaa.

Viljanmaalle uskoa Rukan nelossijasta

Viljanmaa, 29, debytoi arvokisoissa viime talvena Salt Lake Cityn laduilla, joilla parhaaksi jäi 26:s sija 30 kilometriltä. Val di Fiemmessä parkanolaisen ilme oli avausmatkalla aivan toinen. -Olen tunneihminen, ja nyt minulla oli sellainen tunne, että lennän suksilla. Jo aamulla oli rauhallinen olo, Viljanmaa kuvasi.

Viljanmaa sai itseluottamukselleen huippusysäyksen viime marraskuussa Kuusamossa, jossa hän sijoittui maailmancupissa neljänneksi. Matka oli silloin 10 kilometriä perinteisellä. -Rukan sijoitus antoi uskoa, että olin tehnyt kesällä ja syksyllä asioita oikein, Viljanmaa muisteli.

Tammikuun maailmancupeissa hänen tasonsa hieman notkahti, mutta kunto löytyi parahiksi juuri kauden tärkeimpiin kilpailuihin. Sirviön tavoin Viljanmaakin malttoi luottaa ennakkotaktiikkaansa. -Ajattelin, ettei minulla ole kiire. Että kyllä täältä ehtii, Viljanmaa kuvasi maltillista alkuaan. Hän oli viiden kilometrin väliajoissa 14:s, mutta puolitti sijoituksen kahden seuraavan kierroksen aikana.

(MTV3-STT)